Karvainen kaveri ja muuta jännää.

Lupasin kuvia Odensen pusikosta, joten niitä saamanne pitää. 

Meidän takapihalle on muuttanut majailemaan mustarastaiden, harakoiden ja erilaisten tiaisten lisäksi myös yksi nelijalkainen ystävä. Pieni ruskea pupu on pyörinyt nurkissa jo muutamia päiviä ja vaikuttaa kovasti siltä, että se aikoo tehdä olonsa kotoisaksi. Se mussuttaa tyytyväisenä nurmikkoa (joutaakin, ei tuota ryteikköä taida kukaan ruohonleikkurilla ajaa) ja pötköttelee pensaan alla päivät pitkät. Ihmistäkään se ei kauheasti hätkähdä, lähtee lipettiin vasta sitten jos joku kävelee suoraan kohti. Ääntä saa pitää ja pyykkejä ripustaa ihan rauhassa, toinen ei ole millänsäkään. Mikäpäs siinä, hiljainen ja harmiton kämppishän tuollainen on. 

Sunnuntaina kävin pyöräilemässä samoilla kulmilla kuin noin kuukausi sitten (joko siitä on niin kauan?) ja otin parit kuvat vertailun vuoksi. Edellisen reissun kuvat on siis täällä. 

Suoviritys vihertää. 

Joutsen katollaan.

Niin ja maanantaina huomasin kauppareissulla Bilkan takana kukkivan puun! En tiedä onko kirsikka vai luumu vai mikä lie mutta kukkii se. 

Tänään tuuli taas siihen malliin että meinasi yksi kirjallisuuden opiskelija löytyä ojan pohjalta polkupyörineen. Sivutuuli on hyvin jännä juttu. Sitä onkin sit luvassa loppuviikoksi. Tuulta ja sadetta. Johan tätä kaunista säätä kestikin epäilyttävän kauan.