Kerteminde biitsi

Olin jo pitemmän aikaa miettinyt että pitäisi tehdä retki Kerteminden hiekkarannalle ja eilen päätin että nyt tai ei koskaan! Lähtipä kavereita mukaan tahi ei. Ja eihän niitä lähtenyt, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Toisaalta en ollut edes erityisemmin pahoillani, yksinään on niin paljon helpompaa retkeillä. 

Näytä Kerteminde suuremmalla kartalla


Sulloin rantakamppeet ja evästä reppuun ja tein jokseenkin epämukavan bussimatkan Kertemindeen. Matkaa tulee noin 20 kilometriä ja sen pitäisi kestää ehkä puoli tuntia, mutta tietyömaiden sun muiden tekijöiden takia se vei reilut kolme varttia. Bussi oli tupaten täynnä (kaikki muutkin menossa rannalle) ja voin kertoa että oli melko lämmin. 

Kertemindeen asti päästyä ei itse tarvinnut paljon miettiä, mihin suuntaan pitäisi lähteä että löytää rannan. Riitti kun seurasin ihmisvirtaa joka oli pukeutunut selvästi rannalle menoa varten ja ta-daa, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä linja-autoasemalta alkoi pitkä ja valkoinen hiekkaranta. 

Ja siellä oli kansaa! Ja ne ui. O_o Voin kertoa, että Storebæltin vesi ei ollut mitään linnunmaitoa, ja siellä lapset ja aikuiset silti polskutteli tyytyväisinä. Hurjat. Tosin alkuiltapäivästä kun kahlasin rantavedessä, se oli paikoitellen melkein mukavan tuntuista kun aurinko oli lämmittänyt sitä koko aamupäivän. Illalla kun olin lähdössä kotiin, ei kyllä tarvinnut kahlata enää! Vuorovesi oli tuonut selältä niin järkyttävän kylmää vettä etten ihmetellyt ollenkaan sitä että kukaan ei ollut enää uimassa. 

Merilevä ja kirkas vesi. 

Rapu. Död. 

Itse en edes kuvitellut uivani, mutta kahlailin rantavedessä vähän yli puolet rannan pituudesta (joka on reilu kilometri) ja väistelin roiskuttelevia lapsia ja pahimpia leväkeskittymiä. Se oli taktinen liike, sillä rannan alkupäässä oli hirveä ruuhka ja jäätelökioskeilla kilometrin pituiset jonot. Kun kahlasin kauemmas, löytyi rannan tuntumasta kioski jolla ei ollut jonoa juuri ollenkaan. Ostin kalliin ja surullisen pienen jäätelön (1 hyvin pieni pallo 21 kruunua) mutta oli se hyvää, nomnom. Itse jäätelön lisäksi kioskin setä työnsi siihen jotain kummaa valkoista juttua, jonka diagnosoin jonkinlaiseksi vaahtokarkkitahnaksi. Hyvin jännä. 

Jäätelön jälkeen asemoin kamppeeni hiekalle ja onnittelin itseäni siitä, että tajusin ottaa sateenvarjoni mukaan. Teki rannalla köllöttelystä huomattavasti mukavampaa, kun aurinko ei tillottanut suoraan silmiin kun yritti lukea. Tosin tuuli aiheutti sen, että ennenpitkää oli hiekkaa silmissä ja suussa ja huivin alla ja repussa ja joka paikassa. Ihana hiekka. 

Tästä jäätelöstä ei ole vielä syöty yhtään, saanette siis
käsityksen sen yhden pallon pienuudesta.  Se hukkuu
jonnekin tuonne vohvelin sisään. 

Rannoissa on aina yksi vika. Hiekka. 

Mutta täällä oli hiekan lisäksi simpukankuoria. Sikana.

Iltaan mennessä rannalle oli ilmestynyt paljon hienoja hiekkalinnoja.

Pew pew. 

Kotiinlähdön olin suunnitellut kello kuuden bussiin, mutta kuinka ollakaan, niin oli moni muukin. Sen verran moni, että minä ja melko moni muu jäi pysäkille kun kyseinen bussi kaarsi tiehensä täpötäynnä matkustajia. Itse mahduin onneksi seuraavaan bussiin, mutta melko moni jäi vieläkin pysäkille odottamaan. Tein itselleni henkisen muistilapun että jos vain mahdollista, toiste kannattaa mennä Kertemindeen arkipäivänä. Eilinenhän oli täällä pyhäpäivä, näillä helluntai on ilmeisesti jotenkin kaksiosainen, on Pinsedag ja 2. Pinsedag. Näin ainakin kalenteri kertoi. 

Rantavedessä kahlaillessa ja simpukankuoria kerätessä oli koko ajan sellainen olo että ihan kuin olisi ulkomailla. Sitten piti muistuttaa itseään että niin, sitä muuten ollaan ulkomailla. Tämän saman ajatuksenvaihdon olen saattanut käydä itseni kanssa muutamaankin otteeseen ja aina se on jotenkin yhtä hämmentävää. 

Satamafestivaali, osa 2

Havainnoin aamulla kirpparikalenterista että sataman lähellä, Bazar Fynnin parkkipaikalla on tänään kirppis. Siitä motivoituneena päätin pyörähtää myös satamafestareilla uudemman kerran katsastelemassa että miltä tapahtuma näin sunnuntai-iltapäivällä näyttää. (Vähän erilaiselta kuin perjantai-iltana, voin kertoa.) Koetin taas houkutella ihmisiä mukaan, mutta tuntuu kaikki muut raataa opiskeluhommien kanssa, mie taidan olla ainoa joka saa viettää välipäiviä keskiviikkoon asti.

Kirjaimellisesti "takakonttitori"

Tältä ekalta kirppikseltä tarttui matkaan yksi kirja, jonka ostin amerikkalaisrouvalta joka kertoi olevansa muuttamassa 13 vuoden Tanskassa asumisen jälkeen takaisin jenkkeihin. Yritti myydä mulle enemmänkin kirjoja, kun kerrankin sattui asiakas jota englanninkieliset kirjat kiinnostaa. Valitteli että ei nämä tanskalaiset oikein lue englanniksi, mikä on jännä sinänsä. Tai ehkä ei, ehkä mie vaan oon jännä. 

Kun jatkoin matkaa sataman suuntaan niin törmäsin vielä toiseenkin kirpputoriin mut sieltä ei löytynyt mitään erityistä. (Paitsi yksi ihana kulahtaneenvalkoinen, kokopuinen pöytä joka näytti just siltä että se olisi pitänyt ostaa Tiinalle tuliaisiks! :D Totesin vaan että ei tainnut ihan kulkea polkupyörän tarakalla kämpille, ja auton takakontissakin ois saattanut tulla ahdasta sit kotimatkalla...Tosin en mie varmaan olis raaskinut antaa sitä pois, oisin pitäny ite kuitenkin. )

Liekö tämä nyt sitten sitä vesipooloa? En tiedä mutta hauskinta tässä oli se
kun joku säännöllisin väliajoin kaatui kumoon.
(Se on kanootti/kajakkipooloa, otin selvää.)

No ja pitihän se Finlandgade käydä näin kesäaikaankin kuvaamassa. Näyttää
edelleen joltain Espoolta minusta. 

Huomasin just, että hyvin oon onnistunut ihmisiä välttelemään näitä kuvia ottaessani. (Eikun on niitä siellä sillalla vähäsen.) Mutta niitä siis oli siellä. Mutta erona perjantaihin nähden, nyt ne oli pääasiassa lapsiperheitä. Ja siellä alueella pyöri pellejä, koko ajan joutui pelkäämään että millon ite joutuu niiden uhriksi. 

Päälavalla musisoi joku big band niihin aikoihin kun satuin paikalle. Nat King Colea sieltä ainakin tuli, ja näillä oli hirmuisen hyvä solisti! Kuuntelin taas ihan onnessani. Musiikin lajilla ei näköjään oo hirveästi väliä, mie oon aina onnessani jos vahingossa törmää elävään musiikkiin.

Ja tajusin kotimatkalla, että jäätelö jäi vieläkin syömättä! Monta kertaa näillä lämpimillä oon suunnitellu että pitäishän se nyt jäätelöä saada mutta mikä lie kun oon onnistunu sabotoimaan ihteäni tässä asiassa näin lahjakkaasti. 

Päivän kirpparisaalis. 

Huomenna pitäis vielä olla lämmin päivä mut tiistaiksi lupasikin sitten tutumpaa keliä, +12 ja vesisadetta. Joutaa pesemään pyykkiä ja miettimään muita arkisia asioita kun ei tarvii keskittyä auringonpaisteesta nauttimiseen. 

Satamafestivaali

Odensen satamassa alkoi perjantaina Havnekulturfestival eli satamakulttuurifestivaali. Viimeksi kävin satamassa huhtikuun alussa Ollin kanssa ja silloin siellä oli harmaata ja ankeaa eikä mitään erityistä nähtävää (paitsi Finlandgade trololo), mutta nyt oli hieman eri meininki! Monican, Helin, Alexandran ja Elenan kanssa  käytiin katsastelemassa festarimeininkejä, mutta sitä ennen käytiin Munke Mosessa piknikillä Monican ja Helin kanssa. Siellä ihmeteltiin kun natiivit grillaili ja naurettiin tyypeille jotka jatkuvasti kalastelivat jalkapalloaan joesta. 

Piknikkieväät koostui - yllättäen - muffinsseista. 

Alexandra ja Elena asuu kätevästi noin viiden minuutin kävelymatkan päässä satamasta, joten koukattiin jättämässä eväspussukat ja polkupyörät tyttöjen kämpille ja suunnattiin satamaan. Tuo Havnekulturfestival on vähän niinkuin joku Joen Yö, siellä on kaikennäköisiä kojuja ja myyntipisteitä ja ohjelmaa vähän joka lähtöön, on tanssia ja eri urheiluseuroja ja tietysti musiikkia. 

Pajusta punottu KALA.

Satamassa näytti vaihteeksi suorastaan hyvältä! 

Normaalisti tyhjillään olevissa varastorakennuksissa oli taidenäyttelyitä ja bändejä sullottuna saman katon alle. Voin kertoa että akustiikka ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen ja bändien tasokin vaihteli aika roimasti. Jotenkin kotoisimmalta tuntui hallissa, jossa alkuillasta soitti joku dj ja tuli ihan Ilosaarirock/YleX-teltta/Dj-Shadow-henkiset fiilikset ja mie vaan hymyilin ihan höpönä kun kuulosti niin hyvältä. Myöhemmin illalla kun mentiin takaisin, siellä oli eri dj joka ei ollut yhtään niin hyvä, tuli vaan karut Club Retro/Bepop-fiilikset. Ei yhtään hyvä. 

Tämä on sitä TAIDETTA. 

Tuolla jossain edessä musisoi kalpeiden jannujen Joy Division -wannabe-
orkesteri. En ihan osannut päättää oliko ne tarkoituksella vai indie-ironisesti
huonoja. Laulajalla oli kyllä pelottavan iancurtismainen ääni. 

Kylpyankka!

Tänään ajattelin hankkiutua vielä uudemman kerran katsastelemaan miltä festarit näyttää näin sunnuntaina. Matkan varrella voisi tarkistaa taas yhden kirppiksenkin, hehe. (Tämä on muuten maailman kätevin nettisivu, sieltä voi tarkistaa onko lähiseutuvilla kirppareita ja missä ja milloin ne on.) Ensi viikoksi on luvannut taas jo vähän viileämpää ja sateisempaa keliä niin pitää nyt koettaa ottaa tästä lämpimästä ilo irti vielä kun voi. 

KESÄ!

Niin vain kävi että kesä tulla plopsahti Tanskaan. Sunnuntaista saakka on ollut noin +23 lämmintä ja aurinko on paistellut niin kauniisti, että hieman on harmittanut istua neljän seinän sisällä kirjoittamassa. Yritin kyllä ulkona kirjoittamistakin, mutta ei se oikein tahdo onnistua kun läppärin näytöstä ei näe mitään.   

Päätin kuitenkin, että vaikka miten olisi essee kirjoitettavana niin kesästä on nautittava! On tässä tullut käytyä polkupyörälenkeillä ja istumassa terassilla kurssikaverityttöjen kanssa ja olenpa peräti istuskellut tuossa meidän takapihalla tekemättä erityisemmin mitään. Se on harvinaista se! (Enkä mie kyllä malta sitä kauhean kauan, aina pitää jotain puuhaa olla. :D) 

Eikä se nähtävästi ollut pahasta, kun essee siitä huolimatta valmistui kaksi päivää etuajassa. Tänään postasin valmiin tekstin Blackboardille ja sen kunniaksi siivota rymstäsin huoneeni perin pohjin, sitäkään kun en ole ehtinyt varmaan kuukauteen tekemään. Nyt voikin sitten ottaa rennosti ja tehdä kaikkea kivaa ensi keskiviikkoon asti, silloin napsahtaa nettiin seuraava tehtävänanto. Ja sit tuleekin jo taas vieraita, huippua! 

Lauantain eväksiä. Oli taas riittävästi ruokaa!

Tältä näyttää piha nykyisin. (Tältä se näytti talvella.)

Sunnuntain pyöräretkellä vastaan sattui konditoria joka oli auki.
Harhauduin sisään ja ostin Napoleon-leivoksen. Nom.

Maanantai-illan aktiviteetit kirjoitusrupeaman jälkeen. 

Uusia perunoita! Silli vaan jäi ostamatta.

Tänään kävin tukemassa yliopiston kirjakauppaa, sieltä kun saa laatulukemista
inhimilliseen hintaan. 'Kevyttä' kesälukemista, sano. 

Opiskelijan vapaapäivä

Viime perjantaina alkoi ensimmäisen loppuesseen väsääminen, ja palautuspäivä on ensi perjantaina. Tämän johdosta miun maisemat on viime aikoina näyttäneet lähinnä tältä: 

Tänään päätin kuitenkin pitää vapaapäivän, ja aamun kirjoitusrupeaman jälkeen kokosin itseni ja suunnistin keskustaan. (Oli muuten ihan mukavaa vaihtelua välillä kammata naama ja laittaa päälle jotain muuta kuin verkkarit! Melkein viikkoon en oo poistunu kämpiltä muuten kuin lenkille.) 

Netistä havainnoin että tänään on keskustassa joku kirppari, joten sinne siis! Jännään paikkaan oli piilotettu, se oli semmoisella suljetulla sisäpihalla jäätelöpuodin takana. Ympäristö oli eksoottinen kirppikselle ja mikä parasta: siellä soi Amélien soundtrack! (Tästä inspiroituneena vierailin Moby Discissä ja ostin lopultakin kyseisen levyn myös omaksi. Mietin vaan, että miksen ole tehnyt sitä jo aiemmin? Vaikka noin 10 vuotta sitten.) 

Hyvät oli opastukset ainakin.  

Mie haluan kans sisäpihapuutarhan! 

Mie haluan kans kattoterassin!

Tällä kertaa oli vaatettakin tarjolla ja hinnat ihan järkevät, yleensä kun ne on tahtoneet olla täällä aika älyttömiä. Varsinkin jos jossain Pelastusarmeijan tai Punaisen Ristin kirppiksillä käy niin hinnat alkaa olla jo sitä luokkaa että melkein on sama mennä ostamaan uusia vaatteita alennusmyynneistä. Mutta nyt löytyi bolero juhlakäyttöön ja kesähame yhteensä 10 kruunua. Jee erityisesti kesähameelle, koska tänään oli jo +18 lämmintä ja tulevalle viikolle on luvattu parinkymmenen asteen lukemia. (Ei täällä vielä semmosiin helteisiin olla pääsemässä kuin mitä kotona jo oli, mutta jospa tää meidän lämmin olis vähän pitkäkestoisempaa luonteeltaan.)

Toisenkin kirppiksen bongasin, mutta tämä oli sitä pelastusarmeija-osastoa. Kallish kallish. 

Tallustelin aikani kuluksi Brandtsin vaatetehtaan alueella ja bongasin sieltä ensin viirin joka kertoi että meneillään on Odense Folk Festival, ja eipä mennyt aikaakaan kun jostain nurkan takaa rupesi kuulumaan reipasta folkinrytkettä. Ei muuta kuin ääntä kohti ja löytyi taas yksi hämärä sisäpiha jonka olemassaolosta ei ollut aiempaa havaintoa ja sieltä nuori folk-orkesteri joka soitteli rekan lavalla. Kuulosti hyvälle! (Ja tuli ihan Sirkku mieleen :D)

Odense Folk Festival. Oli kyllä mennyt täysin ohi se tieto
että tällainen on menossa. Höh. 

Brandtsin sisäpihalle oli laskeutunut jättimäinen teekuppi.

Folkkitouhuja hetken kuunneltuani jatkoin matkaa Munke Moseen katsastamaan miltä siellä näyttää näin vihreän aikaan. Oonko mie muistanut sanoa että täällä on niin nättiä että järki lähtee? Paitsi ehkä pari kertaa?  No, toistan itseäni jälleen, on nimittäin nättiä. Melkein voisin olla valmis muuttamaan Tanskaan jos ei ois ikävä kotiin. Ristiriita, anyone?

Se pärskyy. Verratkaapa huviksenne tähän.

Tämmöinen mökki olis myytävänä Odense-joen rannasta. ^^

Äitille terveisiä! Se on ruokakauppa. :D

Kesäkukkiaaaa. Vertaapa vaikka tähän.

Arvaa kenen jalat? 

Ylläriii!

Kaupungilta oli tarkoitus ehtiä ruokakaupan kautta kotiin katsomaan Suomen peliä, mutta niinhän siinä kävi että aikaa hujahti aiottua enemmän ja ehdin nähdä pelistä kolme minuuttia viimeistä erää. Totesin että no hyvä kun en turhaan kiirehtinyt, paljon parempi mieli tuli kirpparoinnista ja kauniista kaupungista ja lämpimästä säästä. (Pelihän loppui siis 6-2 Venäjälle, jos joku ei ollut asiasta tietoinen.)   

Päivän saaliit: bolero ja hame kirppikseltä, ja Amélien soundtrack
ja Eelsin Beautiful Freak Moby Discistä.

Tänä iltana pidetäänkin jo ensimmäiset lähtiäiset, kun Noora poistuu meidän muonavahvuudesta ensi viikolla. Tiedossa on taas ruokaa niin että ähky on tosiasia, ja mikäs sen hienompaa.