Eka vierailija ja kuveloita kaupungilta (taas)

Tällä viikolla teemana on näköjään ekat asiat. No eihän siinä, en mie oo ollu täällä vasta (miten niin 'vasta'? Jo!) kuin puolitoista kuukautta niin on paljon asioita joita on kerennyt tekemään vasta nyt ensimmäistä kertaa. Tällä viikolla kävin siis ensimmäistä kertaa Kööpenhaminassa, näin ekaa kertaa (ja ehkä viimeistäkin, who knows) The Drumsin livenä,  kävin ensimmäisen kerran Kansas Cityssä ja sain kestitä ensimmäistä vierastani täällä, kun Anni kävi pikavisiitillä.

Torstaina pyörin pääasiassa kämpillä ja olin vähän tööt Köpiksen reissun jäljiltä. Ruokakaupassa taisin käydä, mutta siinä kaikki. Perjantai-iltana arvoin tuttuun tapaan että no kehtaako tästä mihinkään lähteä, kun Kansas Cityssä (joka on siis keikkapaikka ihan tuossa lähellä meidän kämppää) oli tiedossa The Broken Beatsin keikka mut kukaan ei luvannut lähteä mukaan. Totesin sitten että no onhan tässä ennenkin yksin keikoilla käyty ja se on niin lähelläkin vielä että ei nyt kannata jättää lähtemättä kun sitten vaan harmittaa kun mitään ei oo tullu tehtyä. 

Hyvin jännä on juliste heillä. Ei ne ihan noin jännälle lavalla näyttäneet.

Sitten taas kun sai aikaseks lähteä niin keikkahan oli hyvä ja keikkapaikkana Kansas City oli aika perus-rokkiluola, mutta jotenkin siellä oli tosi kiva tunnelma. Porukkaa ei ollut mitenkään hirveästi mutta siihen mie oon jo tottunut; kun menee katsomaan jotain mystisiä bändejä joista kukaan ei oo kuullutkaan niin ei voi olettaa että siellä olis ihan hirveästi yleisöä.

Lauantai-iltana sain sit luokseni ekan vieraan kun Anni tuli pikavisiitille kotimatkallaan Serbiasta Suomeen. Vähän ehdittiin kaupungilla tallustella ennen pimeän tuloa ja etsiskellä sopivan näköistä ravintelia. Päädyttiin sitten Vindegadelle Da Isabella -nimiseen paikkaan. Pääteltiin että se on varmaan ihan jees kun siellä oli paljon ihmisiä. Se on yleensä aina ihan hyvä merkki: jos siellä on paikallisia, se on joko hyvä tai halpa paikka. Molempia se on hyvin harvoin. Ruuan jälkeen käytiin vielä Den Smagløsessa istumassa parilla ja sitten köröteltiin bussilla kämpille. Ekana kun päästiin ovesta sisään, Monica tiedusteli että maistuisko muffinssit. Oli sitten tehnyt suklaamuffinsseja Baileys-kuorrutuksella! Hieman oli hyvää. On kyllä huippua asua amerikkalaisen kanssa, kun saa jatkuvasti kaikkia herkkuja. (Itsehän tosin tein tyypeille korvapuusteja maanantaina, että en miekään täällä ihan pummilla elä. :D)

Aamulla saatoin Annin junalle ja hain polkupyöräni parkkitalosta jossa se oli yötä (kyllä, täällä on polkupyörille omia parkkitaloja. Ja ne on ilmaisia). Kello oli jotain vähän yli 8 ja mietin hetken että pitäskö vaan ajella suoraan kotiin ja mennä takas nukkumaan, mutta oli niin kaunis aamu ja kaupungilla niin hiljaista että päätin pyöriskellä vähän aikaa ympäriinsä ja katsella heräilevää kaupunkia.

Polkupyörät parkissa talossa. Parkkitalossa.  

Luonnollisesti nuo parkkitalojen alarivit on aina täynnä, niin sit mie joudun punnertamaan pyöräni noille yläritseille. Voin kertoa että se se on koomisen näköistä touhua, mulla kun ei noita hartiavoimia ehkä ihan hirveästi ole. 

Odense Banegårdscenter. Toisin sanoen rautatieasema.

Den Standhaftige Tinsoldat eli vakaa tinasotamies. Suoraan edessä Nedergade.

Luonnollisesti sotamiehellä on tupakka huulessa.

Nedergade on kiva katu. Siellä järjestetään kesäaikaan katukirppiksiä.

Tämä talo oli ihan mutkalla mutta se ei kyllä kuvasta erotu hirveän hyvin.

Morten Koch. Ilmeisesti joku tarinaniskijä. Ja pitsalaatikko.

Ja sitten lopuksi video joka ei muista ehkä ole hirveän jännä mutta minusta oli aika jännä. Olin yhdeksän aikoihin lähdössä ajelemaan takas kotiin niin kirkonkellot alkoi soida, jumalanpalvelus oli olletikin alkamassa. Että tässä teille noin 20 sekuntia kirkonkelloja ja tuulen huminaa. Saa muuten esittää mielipiteitä siitä, haluaako nähdä videoita enempikin eli pitäiskö miun keksiä jotain jännempää kuvattavaa.