Eväsretki Odense-joelle

No ei myö sit vieläkään sinne eläintarhaan asti selvitty. Eilen yksi noista meidän hongkongilaisista kutsui meidät buddynsa järjestämiin bileisiin joissa käytiin pyörähtämässä. Loppuilta vietettiinkin sitten Club Retrossa vaikka olin vakuuttunut siitä että sinne en enää mee. Muun muassa tästä johtuen porukka oli vähän vaisuhkon oloista tänään niin ei sit lähdetty eläintarhaan. Vieläkään. Mie reippauden puuskassa päätin sit lähteä itekseni retkeilemään kun oli niin kaunis ja harvinaisen tuuleton sää.  

Karttaa sihtailin vähän aikaa että mihinköhän suuntaan täällä kannattais lähteä että löytyis jotain kivaa. Päättelin loogisesti että no siellä missä on vettä on pakko olla nättiä, joten pakkasin eväät pyörän etukoriin ja suunnistin Odense-joelle. 

Ja nättiä muuten löytyi.

Check this out.

Etsi kuvasta sorsa x3.

Munkemose.

H.C. Andersenin puisto

Eväät. Nomnom! (Huomatkaa hieno Ikea-termari.)

Tuo joenvarsi on selvästi suosittua ulkoilualuetta, paljon oli porukkaa liikenteessä ja niin tervehenkisen näköisinä kaikki että johan nyt. Täällä muuten ihmiset ylipäätään on jotenkin tosi terveen ja hyvinvoivan näköisiä, eli ei ne vissiin ihan suotta kehu tanskalaisia yhdeksi maailman onnellisimmista kansoista. Monica ihmetteli sitä että kun nää on kaikki niin laihoja! Ja niin muuten ovatkin, laihempia varmaan kun suomalaiset keskimäärin. 

Tämä ei nyt mitenkään enää liity jokeen mutta otinpahan kuvat kotimatkan varrelta kun kerrankin muistin pysähtyä. Täällä tosiaan on siis melkoisen iso olutpanimo, Albani Bryggerierne, ja kaikki juo joko Albanin Odensea tai sitten Heinekenia. Ettäs tämänkin tiesitte. 

Albani Bryggerierne.

Hommahommia

Viikko mennä puksutteli menojaan tosi nopeasti tällä kertaa. Pariin otteeseen oon meinannut että pitäis varmaan päivittää blogia mutta en oo sit kehdannut kun on tuntunut ettei oo varsinaisesti mitään kerrottavaa. Nyt kun asiaa miettii niin onhan tässä kuitenki kerennyt olla yhtä sun toista. Polkupyörän käytin maanantaina pajalla, 140kr tuli maksamaan. Ei onneks ihan hirveän hintaista mutta toivotaan nyt että ajopeli futais ilman lisäonnettomuuksia loppuajan. (Se tosin on ehkä liikaa vaadittu, mutta jos tuo nyt ei kuitenkaan ihan tavaksi tulisi niin se ois ihan kiva.)

Sen ESN:n linnaretken lippujen kanssa meinasi mennä vähän kikkailuksi, eivät ihan hallinneet sitä lipunmyyntijärjestelmäänsä niin siinähän meinasi tulla poru ja paha mieli monelle. Myös mulle. Järjestivät onneksi lisäpaikkoja retkelle ja ne tuli myyntiin tänä aamuna. Myö istuttiin Monican kanssa jo puol seiskalta yliopistolla ESN:n toimiston ovella silleen että myöhän ei muuten jäädä ilman lippuja! Siinä ootellessa katsottiin Boondock Saintsia Monican koneelta. Pitäis kahtoa loppuun vielä tänä iltana, oli aika hyvä. (Sitähän se Sirkku on tolkuttanu.) Mutta saatiin siis liput ja nyt on hyvä mieli.

Miun kirjasto on täälläkin jotenki päässy räjähtämään käsiin. Kun mie
tulin tänne, mulla oli mukana neljä kirjaa. Suurin osa noista tosin on kouluhommia.

Tiistai-iltana oli yliopistolla ESN:n järjestämä Danish Movie Night, siellä katsottiin kaksi tanskalaista leffaa ja syötiin välissä pitsaa. Nomnom. Leffat oli To Verdener (Worlds Apart, 2008) ja Blinkende Lygter (Flickering Lights, 2000). Jälkimmäisestä tykkäsin enempi, se on kuulemma semmoinen leffa jonka lähes jokainen tanskalainen on nähnyt ja jossa on käytännössä kaikki Tanskan tunnetuimmat näyttelijät. (Myös Mads Mikkelsen, obs.) Se oli just semmosta hämärää pohjoismaista huumoria josta välillä tulee vähän semmonen olo että saako tälle edes nauraa. Kävin jo kyselemässä tuosta ostoskeskuksen levykaupasta sitä dvd:nä mutta ei kuulemma oo saatavilla tällä hetkellä. Mnöö. 

Oiskohan tämä nyt sitten taas se Odense-joki. Veikkaan että on.

Torstaina vietin vapaapäivää sadetakin metsästyksen merkeissä ja pyöriskelin sit kaupungilla ihan antaumuksella kun oli tosi nätti sää. Ostin Happy Chickenistä kananuudeliboksin ja menin puistoon sorsien sekaan syömään (hankkimaan salmonellan) syömään (hankkimaan salmonellan). Takkikin siis tosiaan löytyi (jee!) ja sit kävin vielä leikkauttamassa tukkaani kun sen kanssa on pitänyt ahistua kun ei vaan toimi. Löytyi  siis myös kiva kampaaja joka leikkasi mulle otsiksen, kivasti. Nyt ei taas ahista ihan niin paljon. 

Taas yksi H.C. Andersen -veistos.

Kanaboksi. Nomnom. 

On se.

Antaumuksellisen kaupungilla pyöriskelyn tuloksena mie lahjakkaasti unohdin että miun piti mennä neljäksi yliopistolle kirjastoinfoon ja johonkin vaihtareiden palautetilaisuuteen jossa ois saanut ruokaakin. Kello oli jokseenkin neljän seutu kun olin lähdössä keskustasta kotiin ja sillon vasta muistui mieleen että ai niin, ois muuten pitäny olla jossain tänään. No, ei se onneks oo niin vaarallista. 

Ai niin! Tässä joku päivä käytiin Monican kanssa pyörimässä Bilkassa ja mie ostin leivänpaahtimen ja löysin laktoositonta jogurttia. Päivä oli sillä pelastettu. Kyllä voi pienestä ihminen olla onnellinen. Niin ja ostinhan mie myös lankaa ja neulepuikot. Tää elämä täällä kun ei oo silkkaa äksöniä niin piti keksiä jotain älykästä puuhaa illoiksi. 

Kyllä se on, kun vaan tarpeeks tarkkaan lukee pienen präntin. Huomaa
myös tyylikäs nimikointi katoamistapausten ehkäisemiseksi.

Siitä tulee sukka. (Pitäis varmaan välillä keksiä joku muu väri tuon harmaan tilalle.)

Ja taas on viikonloppu. Mitään ohjelmaa ei oo suunniteltu, saa nähdä meneekö kotona istumiseks vai saadaanko jopa aikaseks tehdä jotain. Jos vaikka lopultakin mentäis sinne eläintarhaan. Siitä on monta kertaa puhuttu mut ei vaan oo tullut lähdettyä.

Että näin tällä viikolla.

Sunnuntaikuvia eli paikallista Floraa ja Faunaa

Tänään ei tapahtunut käytännöllisesti katsoen mitään, joten sen kunniaksi valokuvia joissa ei tapahdu juurikaan mitään. Paitsi että on niissä lintuja. Ja kasveja. (Jos ei joku vielä ole huomannut, kuvia pystyy suurentamaan niitä klikkaamalla. Klik.)

Siellä on mustarastas, jos näette. Se lauloikin jo. Kevät! 

Ja sit tämä kaveri. Paksuin pulu minkä oon hetkeen nähnyt ja
on muuten harvinaisen rasittava tyyppi, asuu varmaan jossain meidän katolla ja
kuhertaa joka samperin aamu ihan sekopäisenä. 

Ja pihanurmi puskee jotain tämmösiä rehuja, en tiiä mitä ne on mutta ne on KUKKIA! Repikää siitä!

Niin ja tapahtuihan tänään sen verran että saatiin meiän postilaatikko oikeaan paikkaan!
Saadaan siis jatkossakin postia, which is nice.

Se on melkein luonto. Tai vähän niinkun muttei sinne päinkään.

Hianoja puita. 

Joku puro/suoviritys löytyi kans, en lähtenyt tennareissani tutkimaan tarkemmin. 

Joutsenpariskunta (kyllä, siellä on joutsenia kun tarkkaan kahtoo) oli onnistunut
löytämään just sopivasti kahden joutsenen mentävän sulan aukon. Siellä kelluskelivat tyytyväisinä.  

Odensen kunnan/kaupungin vaakuna. Ehkä. Vois olla. Ainakin tuo oli kaupungin joku virasto.

Että näin täällä. Oli sunnuntai. Paistoi aurinko. Tuuli kovasti, meinas viedä mennessään. Ai niin, ei tarvinnut onneksi polkea pyörällä sinne Otilian luokse eilen, hän ystävällisesti laittoi viestiä että pitäiskö tulla hakemaan autolla? No kyllä kiitos, nyt kun kysyit! Ja sain kuulla että kyllä, tätä se sää tulee olemaan suurimman osan kevättä, että se sadetakki kannattaa ihan oikeasti hankkia. Ei täällä kuulemma muuta päällystakkia kohta enää tarviikaan. En tiiä onko se hyvä juttu vai ei. 

Ai niin ja ilmoittauduin tosiaan ESN:n linnaretkelle joka on maaliskuussa, päästään vierailemaan muun muassa Kronborgin linnassa eli siinä joka toimi Hamletin linnan esikuvana. Jee! Samaan reissuun vieraillaan parissa muussakin linnassa ja pyörähdetään Kööpenhaminassa. Sitä odotellessa. 

Polkupyöräongelma ja lukukauden avajaiset

Eilen aamulla paistoi aurinko ja sain postia kotoa ja oli kivaa ja sitten kun olin lähdössä luennolle, huomasin että polkupyörästä oli takarengas ihan tyhjä. Fffuuuuu. No ei muuta kun ilmaa renkaaseen ja matkaan, mutta hyvä kun pääsin yliopistolle asti niillä ilmoilla, eli mitä ilmeisimmin se rengas on hyvin lahjakkaasti puhki. Jonkun verran keljutti kun pääsin takas kotiin. Ei siinä muuten, mutta kun a) mie en ite osaa korjata sitä (tiiän, I fail) ja b) tälle illalle oli sovittu että mie meen Otilian luokse syömään ja kahtomaan leffaa. Elämä käy heti hankalaksi kun ajopeli ei futaa! 

Tänään lähdin tarpomaan vesisateen halki polkupyöräliikkeelle joka on tuossa ostoskeskuksen nurkalla eli ei onneks hirveän kaukana, että jos siellä kätevinä fiksaisivat sen renkaan (ja rahastaisivat sikana). Hukkareissu, puoti oli suljettu, "lukked for privad salg" tai jotain. Eipä siinä, täyskäännös ympäri ja kotiin. Ei nimittäin kiinnostanu käydä Rosengårdscenterissä ostoksilla kun siellä natiivit sekoili laumoittain. Hullua touhua. 

Pitää yrittää sitä polkupyöräliikettä maanantaina uudestaan. Monica onneksi lupasi lainata pyöräänsä illaksi niin pääsen sinne Otilian luokse ilman että tarvii kikkailla linja-autojen kanssa. Ainut vaan, että tuota pirun vettä nyt sitten sataa, kun kerran se sen aloitti. Ens viikolla lähden kyllä sadetakki/haalari/whatever -ostoksille. 

Eilen illalla oli yliopistolla lukukauden aloitusbileet, eikä mitkään ihan pienet. Olin kovasti sitä mieltä että en mie jaksa lähteä, keljutti se polkupyörä ja väsytti muuten vaan eikä tuntunut oikein hotsittavan. Lähdin sit kuitenkin, varsinkin kun kotipuolesta tuli kommenttia että miten niin et muka mee, sitä vartenhan sie siellä oot. No okei, mennään sit kahtomaan mitä siellä tapahtuu. 

Kyllä sinne sikäli kannatti lähteä, että samanlaista touhua ei varmasti tule kotona koskaan näkemään. Bileet oli siis tosiaan yliopiston tiloissa ja sinne oli kolme eri baaria roudannut omat baarimikkonsa ja -tiskinsä paikalle, oli valot ja dj:t ja järjestyksenvalvojat ja pelit ja vehkeet, eli ihan täysi yökerhomeininki. Veikkaisin että porukkaa oli paikalla noin 1500-2000 henkeä, kaikki yliopistolaisia (opiskelijakortit katsottiin ovella). Siellä porukka oli enempi tai vähempi ykköstamineissaan ja enempi tai vähempi juovuksissaan tietysti myös (koska olut halpa, 20kr). Pari tuntia siellä jaksettiin pyöriä ja vähäsen juttelin luennoilta tuttujen tyyppien kanssa, mutta puolilta öin oltiin Monican kanssa ihan valmista settiä kotiin. Todettiin että kun on vanha ja tylsä niin joutaa kotiin skypettämään. Mutta että tulipahan käytyä. Sai sieltä sentään hyvää pitsaa. (Iso pitsasiivu sama kuin olut, 20kr.)

Tutkimusretkeilyä

Eilen täällä oli ihan tolkuttoman kaunis päivä, kevät oikeasti tulla humpsahti kertaheitolla. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmintä oli viitisen astetta. Ja mitä tein minä? Istuin luennolla. Paitsi että kun pääsin neljän jälkeen kotiin niin lähdin saman tien ulkoiluttamaan kuulokkeitani kun oli kerrankin niin kaunis ilta. Tuli epähuomiossa käveltyä vähän aiottua pidempi lenkki, mutta nyt on ainakin varmistettu että kyllä, tuossa lähettyvillä (noin 3,5 kilometrin päässä) on leirintäalue joka on toiminnassa. (Ihan vaan porukoille tiedoksi.)

Tämä lienee nyt sitä tanskalaista huumoria. Tulee mieleen M.A. Numminen.

Mie en tiiä mitä nämä puut on, mutta ne on jänniä ja niitä on joka paikassa.

Tänään mulla oli sitten day off, eli ei luentoja. Ja mikä on sää? Sataa vettä. Ja se sade oli sen verran ovela, että se alkoi vasta sitten kun olin jo ehtinyt keskustaan asti aikeenani käpöstellä ympäriinsä ja opetella tuntemaan paikkoja paremmin. No mutta kun en ole tehty sokerista niin toteutin suunnitelmani kun kerran olin keskustaan asti itseni hommannut. (Ensimmäistä kertaa ihan itekseni, enkä edes eksynyt matkalla! Hyvä mie.) 

Kivoja taloja Rödegårdsvejn varrella. Tästä mie polkutapyöräilen harva se päivä.

Opastimia joka suuntaan ja joku raunioviritysjuttu. Ei ole oikein selvinnyt että mikä se on.

Vaikka kovasti yritinkin itseäni eksyttää niin loppujen lopuksi löysin itseni aina Vestergadelta, joka on se pääkävely/kauppakatu. Kun uskaltautui vähän kauemmas Vestergadesta, löytyi kaikenlaisia kivan- vaikka ehkä vähän hämäränkin näköisiä ravintoloita ja kahviloita, joita pitäisi joskus käydä testaamassa. Kun vielä jatkossakin muistaisi missä niitä oli. 

Odense Rådhus, raatihuone. Raatihuoneenaukiolla.

Tälläkin siluettiasialla on jotain tekemistä H.C. Andersenin kanssa.
Melkein kaikella täällä on.

...Paitsi tällä patsaalla. 

Odense on niin vanha kaupunki että täällä ruutukaava ei ole ihan yhtä simppeli kuin jossain Joensuussa, jos nyt ylipäätään edes voi ruutukaavasta puhua. Paljon on kaikenlaisia hämmentäviä kujia ja sisäpihoja ja porttikäytäviä, joista ei tiedä että pääseekö niistä jonnekin vai viekö ne vain jonkun asuintalon takapihalle. Kun sitten uskaltautuu jonnekin kujaselle niin sieltä saattaakin löytyä vaikka mitä hianoa, niin kuin Vintapperstraedelta ja Brandtsin vanhan vaatetehtaan alueelta.  Jos ei muuta, niin ainakin törkyisen hintaisia kahviloita, ravintoloita ja vaatekauppoja. Mutta ei se haittaa, pääasia että on ihan shairaan nättiä, rakennuksia kun voi ihailla ihan ilmaiseksi. (Nuo mainituthan on loppupeleissä niitä tunnetuimpia turistipaikkoja täällä, eli ei sieltä hämärimmästä päästä. Mutta pistäpä äkkinäinen navigoimaan sinne!)

Kuulemma yksi kaupungin vanhimpia tanssipaikkoja.

Koko kaupunki on täynnä patsaita, jotka liittyvät jollain tavalla Andersenin satuihin.
Tässä älykkäästi kuva kilvestä, ei itse patsaasta. 

Brandtsin vaatetehtaan alueella on valokuvataiteen museosta lähtien kaikkea jännää.

Sisäpihajännyyttä! 

Jos joku tunnistaa tämän H.C. Andersenin saduksi niin saa kertoa mullekin. 

Tämä on se kiva kahvila Vindegadella josta olen saattanut
mainita ehkä kerran tai kaksi. Tai monesti.

Odensen keskustan liikennevaloissakin on setä Andersen kävelykeppeineen.

Näkymä Odense-joelle ja H.C.Andersenin puistoon. 

Ennen kuin pyöräilin sateessa kotiin (ja kastuin läpimäräksi, pitäisi ostaa sadetakki), kävin vielä ostamassa Umashi-nimisestä ravintolasta boksin sushia kotiin viemisiksi. Pitää tehdä hinta-laatu-vertailua ja käydä testaamassa myös muut paikat, mutta tuo Umashi oli ainakin ihan jeppinen. Sushi on tietysti täällä yhtä hirvittävän hintaista kuin kotonakin, mutta en mie muuta uskonutkaan. 

Kohta on taas viikonloppu. Mihin tää aika oikein menee?

Sulon päivää ja turistihommia

Viikonlopusta on selvitty hengissä ja eilen juhlistin Sulon päivää ihan itsekseni. Tai okei kyllä mie kämppiksillekin tohkeilin vähäsen mutta kun ei ne oikein osanneet reagoida siihen että jotain ihan tuntemattomia bändejä on tulossa jonnekin ihan tuntemattomalle festarille. Tohkeilin sitten Facebookissa kaikille jotka suostui kuuntelemaan ja jotka asiasta jotain ymmärsi.

Sulon päivän juhlaeväät. Nuo mustat hässäkät on jotain rommipallojuttuja.

Eilen illalla hongkongilaiset laittoi meille evästä ja syötiin porukalla ja sitten leikittiin kivasti Aliasta ja muita tutustumishenkisiä juttuja. (Sirkku olis varmasti tykänny.) Tänään päätettiin Monican kanssa lähteä tekemään eka turistireissu keskustaan. Kohteiksi valikoituivat Møntergården ja H.C. Andersenin talo.

Overgade.

Møntergårdenin sisäänkäynti.

Sisäpiha. 

Møntergårdenissa on siis esillä Odensen ja Fynnin alueen historiaa keskiajalta alkaen, mutta minusta kiinnostavinta oli oikeastaan nuo vanhat rakennukset joihin museo on perustettu. Tuo kuvassa vasemmalla oleva punainen talo on rakennettu 1600-luvulla jonkun varakkaan kauppiaan kaupunkiasunnoksi, sen verran sieltä jäi mieleen. 

Møntergårdenin jälkeen pyöräiltiin vähän matkan päähän H.C. Andersenin talon huudeille. Voi olla että tulee valokuvattua samat maisemat vielä aika moneen kertaan ja sitten joka kerta laitan ne kuvat tänne kun siellä vaan on niin kivan näköistä. 

Sisäänkäynti H.C. Andersen -museoon. Vähän on modernimman näköistä touhua.

Tunti tai pari siellä vierähti kun tiirailtiin satusetä Andersenin silinterihattuja ja partaveitsiä vitriineistä ja katseltiin karttoja Andersenin matkoista. Oli muuten kova setä reissaamaan, ei paljon kotona viihtynyt.

Veikkaan, että mie varmaan pääsen kiertämään nämä paikat vielä ainakin pariin otteeseen kunhan vierailijoita alkaa tulla. Mutta en pane pahakseni, kyl mie aina museoissa viihdyn. 

Niin kuin kuvista ehkä muuten voi havaita, täältä on lumet alkaneet haihtua hyvää vauhtia. Kyllähän sitä talvea jo kaksi viikkoa kestikin. Tällä hetkellä täällä on noin asteen verran plussan puolella ja loppuviikoksi on luvannut lämpenevää. Sieltä se kevät tulee!