Kuukausi lähtöön

No niin. Kuukausi lähtöön. Neljä viikkoa. Mitä kaikkea on vielä tekemättä, en tiedä uskaltaako edes miettiä. Joulupukki oli huomioinut tämän vaihtoonlähdön ihailtavasti, paketeista löytyi muun muassa tanskalaista komediaa, suomi-tanska-suomi-sanakirja, Kööpenhaminan matkaopas ja matkalaukku. Eiköhän niille kaikille löydy käyttöä. 

Tässä vähän aikaa sitten tuli yliopistolta sähköpostia asunnosta, soluhuone löytyi noin puolentoista kilometrin päästä yliopistolta. Ei paha ollenkaan, kun kauimmaiset asunnot olisi olleet yli kahdeksan kilometrin päässä. Keittiövälineet, peitto ja tyyny pitää hommata itse paikanpäältä, ja keittiö ja kylppäri jaetaan kuuden muun opiskelijan kanssa. Mitenköhän sitä oppii soluelämään, kun on aina ennen majaillut itsekseen?

Tietoa tuli myös orientaatiopäivän ohjelmasta sekä henkilökohtaisesta tuutorista, joka pitää huolta etten pääse heti ensimmäisinä päivinä eksymään ja/tai nolaamaan itseäni totaalisesti. Ihan lohdullista tietää, että on joku jolta voi kysyä kaikkea tyhmää. 

Sekin helpottaa elämää huomattavasti, että EU-kansalaiset voivat tehdä sekä oleskelulupahakemuksen että väestörekisteriin ilmoittautumisen yliopistolla tiettyinä päivinä kun kyseiset viranomaiset tulevat vastaanottamaan hakemuksia, eli ei tarvitse itse lähteä etsimään oikeita virastoja. Ihailtavan hyvää palvelua.

Se muuten selvisi, että sitä Internordic Moving Certificatea eli Yhteispohjoismaista muuttolupaa ei tarvitse enää nykyään, se on jäänyt pois käytöstä jo vuonna 2007 eli yliopiston sivut tarjosivat vähän vanhentunutta tietoa siltä osin. 

Lähiaikoina pitäisi alkaa tehdä viimeistä to do -listaa ja alkaa harkita vakavissaan pakkaamista. Tai ainakin sen suunnittelemista. Nyt kun on tuokin matkaväsky. 

Kaksi kuukautta lähtöön

Syksy on mennyt ihan hirmuista vauhtia ja aamukampa näyttää tällä hetkellä, että lähtöön on aikaa tasan kaksi kuukautta. Tuolla tavalla ilmaistuna se kuulostaa siltä että onhan siihen vielä aikaa, mutta ei kyllä tunnu yhtään siltä. 

Lentolippu Kööpenhaminaan on nyt varattu ja virallinen lähtöpäivä on 26.1.2012. Paluupäivää ei ole lyöty sen tarkemmin lukkoon kuin että viimeistään Rokkiin mennessä on tultava kotiin. Alustavasti on jo porukoiden kanssa ollut suunnitelmissa, että ne tulee auton ja asuntovaunun kanssa hakemaan miut ja sit pyöriskellään vähän ympäri Eurooppaa ennen kuin kotiudutaan. Mie oon jo ihan innoissani! 

Kohtuullisen järkevä ja järkevän hintainen lentoreitti löytyi pienen googlailun jälkeen Travellinkin sivuilta, Kuopio-Kööpenhamina vähän alle 60e. Kastrupin lentokentältä hyppään sitten junaan joka viedä tuksuttelee miut Odenseen noin puolessatoista tunnissa. Miten kätevää ettei tarvii lähteä erikseen jonnekin Kööpenhaminan keskustaan etsimään rautatieasemaa kun junat lähtee terminaali kolmosen kellarikerroksesta. 

DSB:n eli Tanskan valtion rautateiden sivuilta sain selville, että kannattaa hankkia DSB:n Wild Card joka on opiskelijakortin tapainen alennuskortti 16-25 -vuotiaille ja opiskelijoille. Kortti maksaa 185 kruunua eli noin 25 euroa, mutta se periaatteessa maksaa itsensä takaisin aika nopeasti jos aikoo matkustella Tanskassa junalla enemmänkin. www.rejseplanen.dk on aika mainio sivusto reissaajalle, siellä pystyy suunnittelemaan junamatkojaan Tanskassa ja myös Tanskan ulkopuolelle. 

Eilen tuli USD:ltä sähköpostia opiskelijakortin tilaamisesta ja kurssirekisteröitymisestä. Nyt on molemmat hoidettu, ja ilmeisesti opiskelijakortin pitäisi tulla postissa parin viikon sisällä. Kursseiksi valikoitui American Studies -ohjelmasta Political Fictions (10 op) ja kaksiosainen Topics in American Studies: National Identity In Postwar America, jossa on 10 opintopisteen osuus historiaa ja toinen mokoma kirjallisuutta. Näillä kursseilla pitäis aika hyvin päästä sisälle jenkkien poliittiseen ja sosiaaliseen hengenelämään. Tuolla Political Fictions -kurssilla aihetta lähestytään nimensä mukaisesti fiktion kautta, eli miten poliittisia aatteita on esitetty esimerkiksi elokuvissa ja kirjallisuudessa. Jännää!  Siellähän tosiaan on vaatimuksena, että opiskelijan tulee suorittaa 30 opintopistettä lukukaudessa, ei enempää eikä vähempää. Jännä sinänsä, ettei saa suorittaa enempää vaikka tahtoisi. Vähintään 30 opintopistettä vaatii myös Kela, mutta ne tulee näköjään aika helposti täyteen kun kurssit on tommoisia kymmenen opintopisteen hirvityksiä (vertaa meikäläiset 2-5 op:n luentokurssit). 

Ilahduttavasti sieltä yliopistolta tulee tuota sähköpostia tasaisin väliajoin, ettei ehdi hätääntyä että kun mitään ei kuulu ja pitäiskö miun olla nyt tehnyt jotain vai ei? Aika täsmällisen oloista on tanskalaisten toiminta, eli senkin asunnon suhteen oon aika huoleton vielä tässä vaiheessa. Kun kerran on ilmoitettu, että tieto tulee joulu-tammikuussa, niin mie luotan siihen että se tulee silloin. Asuntoloiden nettisivuja kävin tsekkailemassa ja totesin että vähän on eri meininki kuin esimerkiksi Joensuun Ellillä. Joka asuntolassa on oma kuntosali ja hillittömän hienot pesutuvat ja on musiikkihuonetta ja omaa pubia ja mitä kaikkea. Esimerkiksi Teknisk Kollegium olisi varmaan aika hieno paikka pitää majaa, mutta sittenpähän sen näkee että minnekä ne katsoo parhaaksi miut sijoittaa. 

Tässä vaiheessa mie oon melkoisen innoissani lähtemisestä eikä vielä oo kertaakaan tullut "mihinkähän mie oon pääni pistämässä?" -fiilistä, mutta saa nähdä miltä alkaa tuntua kunhan lähtö lähenee. Kavereiden kanssa on alustavasti aikataulutettu ja mietitty että milloin kuka tulee käymään ja suunniteltu mitä kaikkea sitten tehdään ja netistä on tullut selailtua jo eri bändien kiertueaikatauluja; kaikkihan ne pysähtyy aina Kööpenhaminassa mutta ei ne koskaan Suomeen asti tule! Eli mie oon siellä enempi kun otollisella paikalla siinäkin suhteessa. Hahhaa. *tyytyväistä käsien hieroskelua*

Palataan asiaan sitten kun sitä taas on. Aamukamman piikkejä voi kohta ruveta katkomaan. 

Paperisodan äärellä

Nyt kun blogi on pystyssä, niin seuraavaksi kai pitäis ruveta pikkuhiljaa paperihommia selvittämään. Ja miehän selvitän! Eri asia, selviääkö mikään. 

Ainakin näin alkajaisiksi vakuutusasiat pitäis hoitaa, Kelan Eurooppalainen sairaanhoitokortti hommata ja selvittää että mitenkä se nyt menee, pitääkö mulla olla Internordic Certificate ja pitääkö miun hankkia se tanskalainen henkilötunnus eli CPR vai ei. Koska joka paikassa on sanottu että jos oot pohjoismaalainen ja aiot olla tanskassa yli 6kk, niin sitten pitää rekisteröityä Tanskan väestörekisteriin ja hankkia CPR-tunnus, mutta ilmeisesti jos on vähemmän aikaa niin se ei oo pakollista mutta siitä olis hyötyä. Ota näistä nyt selvää. Ja toistaiseksi näyttäisi siltä, että oma oleskeluni tulee olemaan jotain viiden kuukauden paikkeilla, mutta sekin varmistuu vasta kunhan saan viralliset paperit Syddanskista. 

Sitten pitäisi miettiä finanssipuoli eli mitenkä aikoo raha-asiansa hoitaa. Ilmeisesti kätevintä olisi avata tili esim. Nordeaan, joka toimii myös Tanskassa. Silloin rahaliikenne hoituisi kohtuullisen kitkattomasti, jos on muiden vaihtareiden kokemuksia uskominen. Budjetin laatiminen voisi myös olla aika aiheellista. Toimeen on tarkoitus tulla Nordlys-apurahan, Kelan opintotuen (opintoraha+asumislisä) ja omien säästöjen avulla. Syddanskin sivuilla arvioitiin, että kuukausittaisiksi menoiksi on syytä arvioida noin 600-700 euroa, josta vuokraan menee noin 300. 

Tanskan hintatasoa on joka paikassa luonnehdittu jokseenkin samanlaiseksi kuin Suomessa. Ei pitäisi siis tulla ihan hirvittäviä järkytyksiä. Ehkä. Kassellaan. 

Ei vahingossa vaan ihan tarkoituksella Tanskaan

Nyt kun hyväksyvä päätös vastaanottavalta yliopistolta on saatu, on seuraavaksi tärkeimmän asian aika: vaihtoblogi se olla pitää! Sitten vasta mietitään muita juttuja. 

Olen siis suuntaamassa Nordlys-vaihto-ohjelman kautta Itä-Suomen yliopistosta Joensuun kampukselta kohti Tanskaa, jossa Etelä-Tanskan yliopiston humanistinen laitos Odensessa odottaa innolla saavansa vastaanottaa minut. Vaihdon kesto on noin puoli vuotta, tammi-helmikuun vaihteesta jonnekin kesäkuulle. Noin. Suunnilleen. On se hyvä kun tiedän tämmöiset asiat näin tarkkaan. 

Opiskelen kuudetta (argl) vuotta kirjallisuutta, työn alla on gradu ja viimeiset kirjatentit plus kulttuuriantropologian esseeseminaari. Tanskassa aion opiskella American Studies -ohjelmassa, jonka kursseista toivon saavani irti paljon asiaa graduani varten. Graduni tutkimusaineistona on David Eddingsin Belgarionin taru ja tarkastelen sitä 80-luvun alun amerikkalaisen yhteiskunnan kontekstissa, joten kaikki taustatieto Yhdysvalloista ja sen (vai niiden?) kulttuurista ja ajatustavoista on erittäin tervetullutta. Saa nähdä mitä sieltä tarttuu päähän. 

Tanskan yliopistoissa kurssit ovat tekemäni tutkimustyön perusteella melkoisen laajamittaisia, yhdestä kurssista saa kevyesti 10-15 opintopistettä kun kotiyliopistossa normaali määrä on jossain 2-5 opintopisteen tuntumassa kurssista riippuen. Tuntuu aika hurjalta, että lukukaudelta vaaditut (ja samalla sallitut, enempää vaihtari ei voi suorittaa) 30 opintopistettä saa suorittamalla vain kolme kurssia. Se kuulostaa tosi vähältä, mutta etukäteen jo arveluttaa että mitenköhän järkyttävän työläitä kursseja ne sitten ovat. 

Myöhemmin sitten lisää, tässä on vielä muutama kuukausi aikaa lähtöön. Pakkaamis- ja muita paniikkeja saattaa vielä sitä ennen tulla. 

PS. Ryöväsin blogin otsikon saksalaiselta bändiltä, hahaa.