Satamafestivaali, osa 2

Havainnoin aamulla kirpparikalenterista että sataman lähellä, Bazar Fynnin parkkipaikalla on tänään kirppis. Siitä motivoituneena päätin pyörähtää myös satamafestareilla uudemman kerran katsastelemassa että miltä tapahtuma näin sunnuntai-iltapäivällä näyttää. (Vähän erilaiselta kuin perjantai-iltana, voin kertoa.) Koetin taas houkutella ihmisiä mukaan, mutta tuntuu kaikki muut raataa opiskeluhommien kanssa, mie taidan olla ainoa joka saa viettää välipäiviä keskiviikkoon asti.

Kirjaimellisesti "takakonttitori"

Tältä ekalta kirppikseltä tarttui matkaan yksi kirja, jonka ostin amerikkalaisrouvalta joka kertoi olevansa muuttamassa 13 vuoden Tanskassa asumisen jälkeen takaisin jenkkeihin. Yritti myydä mulle enemmänkin kirjoja, kun kerrankin sattui asiakas jota englanninkieliset kirjat kiinnostaa. Valitteli että ei nämä tanskalaiset oikein lue englanniksi, mikä on jännä sinänsä. Tai ehkä ei, ehkä mie vaan oon jännä. 

Kun jatkoin matkaa sataman suuntaan niin törmäsin vielä toiseenkin kirpputoriin mut sieltä ei löytynyt mitään erityistä. (Paitsi yksi ihana kulahtaneenvalkoinen, kokopuinen pöytä joka näytti just siltä että se olisi pitänyt ostaa Tiinalle tuliaisiks! :D Totesin vaan että ei tainnut ihan kulkea polkupyörän tarakalla kämpille, ja auton takakontissakin ois saattanut tulla ahdasta sit kotimatkalla...Tosin en mie varmaan olis raaskinut antaa sitä pois, oisin pitäny ite kuitenkin. )

Liekö tämä nyt sitten sitä vesipooloa? En tiedä mutta hauskinta tässä oli se
kun joku säännöllisin väliajoin kaatui kumoon.
(Se on kanootti/kajakkipooloa, otin selvää.)

No ja pitihän se Finlandgade käydä näin kesäaikaankin kuvaamassa. Näyttää
edelleen joltain Espoolta minusta. 

Huomasin just, että hyvin oon onnistunut ihmisiä välttelemään näitä kuvia ottaessani. (Eikun on niitä siellä sillalla vähäsen.) Mutta niitä siis oli siellä. Mutta erona perjantaihin nähden, nyt ne oli pääasiassa lapsiperheitä. Ja siellä alueella pyöri pellejä, koko ajan joutui pelkäämään että millon ite joutuu niiden uhriksi. 

Päälavalla musisoi joku big band niihin aikoihin kun satuin paikalle. Nat King Colea sieltä ainakin tuli, ja näillä oli hirmuisen hyvä solisti! Kuuntelin taas ihan onnessani. Musiikin lajilla ei näköjään oo hirveästi väliä, mie oon aina onnessani jos vahingossa törmää elävään musiikkiin.

Ja tajusin kotimatkalla, että jäätelö jäi vieläkin syömättä! Monta kertaa näillä lämpimillä oon suunnitellu että pitäishän se nyt jäätelöä saada mutta mikä lie kun oon onnistunu sabotoimaan ihteäni tässä asiassa näin lahjakkaasti. 

Päivän kirpparisaalis. 

Huomenna pitäis vielä olla lämmin päivä mut tiistaiksi lupasikin sitten tutumpaa keliä, +12 ja vesisadetta. Joutaa pesemään pyykkiä ja miettimään muita arkisia asioita kun ei tarvii keskittyä auringonpaisteesta nauttimiseen. 

Satamafestivaali

Odensen satamassa alkoi perjantaina Havnekulturfestival eli satamakulttuurifestivaali. Viimeksi kävin satamassa huhtikuun alussa Ollin kanssa ja silloin siellä oli harmaata ja ankeaa eikä mitään erityistä nähtävää (paitsi Finlandgade trololo), mutta nyt oli hieman eri meininki! Monican, Helin, Alexandran ja Elenan kanssa  käytiin katsastelemassa festarimeininkejä, mutta sitä ennen käytiin Munke Mosessa piknikillä Monican ja Helin kanssa. Siellä ihmeteltiin kun natiivit grillaili ja naurettiin tyypeille jotka jatkuvasti kalastelivat jalkapalloaan joesta. 

Piknikkieväät koostui - yllättäen - muffinsseista. 

Alexandra ja Elena asuu kätevästi noin viiden minuutin kävelymatkan päässä satamasta, joten koukattiin jättämässä eväspussukat ja polkupyörät tyttöjen kämpille ja suunnattiin satamaan. Tuo Havnekulturfestival on vähän niinkuin joku Joen Yö, siellä on kaikennäköisiä kojuja ja myyntipisteitä ja ohjelmaa vähän joka lähtöön, on tanssia ja eri urheiluseuroja ja tietysti musiikkia. 

Pajusta punottu KALA.

Satamassa näytti vaihteeksi suorastaan hyvältä! 

Normaalisti tyhjillään olevissa varastorakennuksissa oli taidenäyttelyitä ja bändejä sullottuna saman katon alle. Voin kertoa että akustiikka ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen ja bändien tasokin vaihteli aika roimasti. Jotenkin kotoisimmalta tuntui hallissa, jossa alkuillasta soitti joku dj ja tuli ihan Ilosaarirock/YleX-teltta/Dj-Shadow-henkiset fiilikset ja mie vaan hymyilin ihan höpönä kun kuulosti niin hyvältä. Myöhemmin illalla kun mentiin takaisin, siellä oli eri dj joka ei ollut yhtään niin hyvä, tuli vaan karut Club Retro/Bepop-fiilikset. Ei yhtään hyvä. 

Tämä on sitä TAIDETTA. 

Tuolla jossain edessä musisoi kalpeiden jannujen Joy Division -wannabe-
orkesteri. En ihan osannut päättää oliko ne tarkoituksella vai indie-ironisesti
huonoja. Laulajalla oli kyllä pelottavan iancurtismainen ääni. 

Kylpyankka!

Tänään ajattelin hankkiutua vielä uudemman kerran katsastelemaan miltä festarit näyttää näin sunnuntaina. Matkan varrella voisi tarkistaa taas yhden kirppiksenkin, hehe. (Tämä on muuten maailman kätevin nettisivu, sieltä voi tarkistaa onko lähiseutuvilla kirppareita ja missä ja milloin ne on.) Ensi viikoksi on luvannut taas jo vähän viileämpää ja sateisempaa keliä niin pitää nyt koettaa ottaa tästä lämpimästä ilo irti vielä kun voi. 

Opiskelijan vapaapäivä

Viime perjantaina alkoi ensimmäisen loppuesseen väsääminen, ja palautuspäivä on ensi perjantaina. Tämän johdosta miun maisemat on viime aikoina näyttäneet lähinnä tältä: 

Tänään päätin kuitenkin pitää vapaapäivän, ja aamun kirjoitusrupeaman jälkeen kokosin itseni ja suunnistin keskustaan. (Oli muuten ihan mukavaa vaihtelua välillä kammata naama ja laittaa päälle jotain muuta kuin verkkarit! Melkein viikkoon en oo poistunu kämpiltä muuten kuin lenkille.) 

Netistä havainnoin että tänään on keskustassa joku kirppari, joten sinne siis! Jännään paikkaan oli piilotettu, se oli semmoisella suljetulla sisäpihalla jäätelöpuodin takana. Ympäristö oli eksoottinen kirppikselle ja mikä parasta: siellä soi Amélien soundtrack! (Tästä inspiroituneena vierailin Moby Discissä ja ostin lopultakin kyseisen levyn myös omaksi. Mietin vaan, että miksen ole tehnyt sitä jo aiemmin? Vaikka noin 10 vuotta sitten.) 

Hyvät oli opastukset ainakin.  

Mie haluan kans sisäpihapuutarhan! 

Mie haluan kans kattoterassin!

Tällä kertaa oli vaatettakin tarjolla ja hinnat ihan järkevät, yleensä kun ne on tahtoneet olla täällä aika älyttömiä. Varsinkin jos jossain Pelastusarmeijan tai Punaisen Ristin kirppiksillä käy niin hinnat alkaa olla jo sitä luokkaa että melkein on sama mennä ostamaan uusia vaatteita alennusmyynneistä. Mutta nyt löytyi bolero juhlakäyttöön ja kesähame yhteensä 10 kruunua. Jee erityisesti kesähameelle, koska tänään oli jo +18 lämmintä ja tulevalle viikolle on luvattu parinkymmenen asteen lukemia. (Ei täällä vielä semmosiin helteisiin olla pääsemässä kuin mitä kotona jo oli, mutta jospa tää meidän lämmin olis vähän pitkäkestoisempaa luonteeltaan.)

Toisenkin kirppiksen bongasin, mutta tämä oli sitä pelastusarmeija-osastoa. Kallish kallish. 

Tallustelin aikani kuluksi Brandtsin vaatetehtaan alueella ja bongasin sieltä ensin viirin joka kertoi että meneillään on Odense Folk Festival, ja eipä mennyt aikaakaan kun jostain nurkan takaa rupesi kuulumaan reipasta folkinrytkettä. Ei muuta kuin ääntä kohti ja löytyi taas yksi hämärä sisäpiha jonka olemassaolosta ei ollut aiempaa havaintoa ja sieltä nuori folk-orkesteri joka soitteli rekan lavalla. Kuulosti hyvälle! (Ja tuli ihan Sirkku mieleen :D)

Odense Folk Festival. Oli kyllä mennyt täysin ohi se tieto
että tällainen on menossa. Höh. 

Brandtsin sisäpihalle oli laskeutunut jättimäinen teekuppi.

Folkkitouhuja hetken kuunneltuani jatkoin matkaa Munke Moseen katsastamaan miltä siellä näyttää näin vihreän aikaan. Oonko mie muistanut sanoa että täällä on niin nättiä että järki lähtee? Paitsi ehkä pari kertaa?  No, toistan itseäni jälleen, on nimittäin nättiä. Melkein voisin olla valmis muuttamaan Tanskaan jos ei ois ikävä kotiin. Ristiriita, anyone?

Se pärskyy. Verratkaapa huviksenne tähän.

Tämmöinen mökki olis myytävänä Odense-joen rannasta. ^^

Äitille terveisiä! Se on ruokakauppa. :D

Kesäkukkiaaaa. Vertaapa vaikka tähän.

Arvaa kenen jalat? 

Ylläriii!

Kaupungilta oli tarkoitus ehtiä ruokakaupan kautta kotiin katsomaan Suomen peliä, mutta niinhän siinä kävi että aikaa hujahti aiottua enemmän ja ehdin nähdä pelistä kolme minuuttia viimeistä erää. Totesin että no hyvä kun en turhaan kiirehtinyt, paljon parempi mieli tuli kirpparoinnista ja kauniista kaupungista ja lämpimästä säästä. (Pelihän loppui siis 6-2 Venäjälle, jos joku ei ollut asiasta tietoinen.)   

Päivän saaliit: bolero ja hame kirppikseltä, ja Amélien soundtrack
ja Eelsin Beautiful Freak Moby Discistä.

Tänä iltana pidetäänkin jo ensimmäiset lähtiäiset, kun Noora poistuu meidän muonavahvuudesta ensi viikolla. Tiedossa on taas ruokaa niin että ähky on tosiasia, ja mikäs sen hienompaa. 

Pääsiäisen viettoa

Siinä missä kaikki muut tuntuu vetävän lonkkaa pääsiäisenä, mie oon tehnyt ihan päinvastaista. Mut mie oonkin lähinnä vetänyt lonkkaa suurimman osan täälläoloajastani, joten ehkä on vähintään oikein ja kohtuullista että miekin joudun vaihteeksi tekemään jotain. 

Lauantaina uhmasin järkyttävän kovaa tuulta ja kylmyyttä ja lumisadetta(!) ja kävin tsekkaamassa kirpparin Nedergadella. Se oli vähän pettymys, muutama paleleva myyjä ja muutamia palelevia ostajia ja pöydät notkollaan niistä samoista peltipurkeista ja posliinikissoista kuin aiemmillakin kirppareilla joilla täällä on tullut käytyä. Hassussa säläpuodissa kävin pyörähtämässä, se näytti siltä että se on ollut paikoillaan ja kerännyt säläkerroksia sisuksiinsa vähintäänkin 1600-luvulta saakka. 

Kirpputori Nedergadella ja Overgadella.
(Ei sitä siellä Overgaden puolella kyllä näkynyt.)

Kramboden eli säläpuoti. 

Hyvä ruoka, parempi mieli. Tai jotain semmosta. 

Siinä on puulusikka poikineen. 

Ainoa ostos koko kirppisreissulta. Postikortti säläpuodista, 5kr. 

Eilen ja tänään sitten väänsin hampaat irvessä kouluhommia, miettikääpä sitä. Tähän saakka on riittänyt, kun on lueskellut kutakin luentoa varten artikkelin tai pari tai jonkun romaanin ja ehkä vähän miettinytkin lukemaansa. Nyt piti käydä oikeasti töihin, kun tiistaina olisi minun vuoro pitää suullinen esitelmä kirjallisuuden luennolla. Aiheena on Jay McInerneyn romaani Bright Lights, Big City, jonka kanssa ongelmaksi muodostui lähinnä se, että siitä olisi liikaakin sanottavaa. 

Parin päivän aherrusta on helpottanut se, että Monica on edelleen Italian reissullaan ja honkongilaiset lähtivät lauantaiaamuna Kroatiaan määrittelemättömän pituiselle reissulle. Täällä ollaan siis vain minä ja Noora, ja kumpikin pysyttelee melko tiiviisti omissa oloissaan. Olosuhteet on siis olleet mitä otollisimmat keskittymistä vaativaan työhön. 

Sää on ollut lähinnä tätä, ja tulee ilmeisesti olemaankin seuraavan viikon verran.

Todistettavasti opiskelin.

Valmiin esitelmän kunniaksi tein suklaa-banaanimuffinsseja.
Rehut kävin nyhtämässä eilen pihalta.  

Huomisaamuna pitäis sit mennä luennolle pitämään se esitelmänsä. Ahistaa jo valmiiks. 

Viikonloppuhommia

No se viime perjantain kirkkokonsertti ei sit mennykkään ihan suunnitelmien mukaan, mutta eipä tuo ollut niin vaarallista. Kun mentiin paikan päälle niin siellä ilmoitettiin että konsertti on peruttu sairastapauksen vuoksi. No niinpä tietysti. Katseltiin sit kuitenkin kirkon sisukset läpi, kun sinne asti oltiin kerta päästy. Hienohan se oli, ja jälkeenpäin vasta älysin selvittää että kyseessä on siis tosiaan Pyhän Knuutin tuomiokirkko. Nyt tiedän. 

Ennen kirkkoilua syötiin Monican buddyn luona illallista ja sit kirkon katsastelun jälkeen käytiin vielä Cuckoo's Nestissä kahveilla. Siinä oli meidän villi perjantai-ilta. 

Lauantaina siivottiin. Mie tekemisen puutteen nimissä tamppasin jopa sohvatyynyt. Ei oo järkeä tässä touhussa kyllä mutta olipahan jotain puuhaa. Sen verran liikahdin ihmisten ilmoille että kävin ostamassa Ikeasta ruukkunarsisseja á 8kr, mut loppupäivä menikin sit kämpillä köllötellessä. Katoin maanantain luentoa varten Invasion of the Body Snatchers vuodelta 1956, nukuin päikkärit, tein lihamureketta pienen armeijan tarpeiks ja pyörittelin ehkä myös vähäsen peukaloita. 

Sunnuntaina lähettiin Monican kanssa käymään kierrätysmarkkinoilla, tai mikä kirpparihäppeninki se nyt sitten olikaan. Matkaa tuli vähä paljonlaisesti äkkinäiselle (~16km eestaas) mutta aateltiin että samapa tuo, joudetaanhan tuota polkemaan kun ei kiire oo mihinkään. Siellä oli paljon vanhoja tätejä ja setiä myymässä vanhoja purkkeja ja kippoja ja posliinikissoja, vaatteita oli tosi vähän. Suomen kirppiksillähän se menee yleensä toisin päin; niitä kippokauppiaita on vaan muutama pöytä ja suurin osa myytävästä tavarasta on vaatteita. Monica löysi french pressin eli mikähän se nyt sit suomeksi mahtaakaan olla, semmosen kahvinkeitinhärpäkkeen kuitenni. Oli onnensa kukkuloilla että jee nyt saapi kunnon kahvia. Ite löysin leffan ja yhden topin mut en mitään sen ihmeellisempää. 

Sunnuntai-iltana käytiin vielä leffassa katsomassa The Iron Lady Monican buddyn kanssa. Oli hyvä, mut oli kyllä aika surullinenkin. Ei muuten ollu ruuhkaa, meitä tais olla seitsemän henkeä sitä leffaa katsomassa. 

Eilen kävin luennolla ja ruokakaupassa ja sit lueskelin kurssijuttuja loppupäivän ja tänään ois taas vapaapäivä mutta saa nähdä saako sitä itseään liikkeelle ollenkaan. Huomenna on Kööpenhamina ja The Drums, vois säästää energiaa sitä varten. Veikkaan että tulee melko pitkä päivä. Mutta että näin jännittävästi täällä on taas elelty. Tuon Köpiksen reissun jälkeen saattaa ehkä olla taas enempi kerrottavaa.