Castle Trip, osa 2: sunnuntai 18.3.2012

Sunnuntaiaamuna porukka alkoi kammeta jalkeille jo vähän ennen seitsemää, kun kahdeksalta piti olla aamupalalla. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja aamupalan piti tapahtua porrastetusti kun meitä oli niin paljon. Muuten hyvä, mutta ei se porrastus ihan toiminut, koska mitään ei ollut jäljellä kun me ensimmäisen ryhmän jälkeen mentiin sovittuun aikaan syömäään. Tyypit kävi keittiössä tiedustelemassa että oiskohan tässä mahdollisuus saada jotain syötävääkin ennen kuin seuraava ryhmä painaa päälle. Ei tuntunut keittiössä olevan homma ihan hallinnassa. Syötiin Monican kanssa aamupalapöydästä mitä irti saatiin ja lähdettiin sitten ulos metsästämään tukevampaa ravintoa. Nurkan takana oli onneksi auki oleva Fakta ja joku iso kauppahalli josta Monica sai aamukahvinsa.

Voin lämmöllä suositella välttämään Hotelli Jørgensenia.

Yhdeksän aikoihin lähdettiin joukolla suunnistamaan läpi sumuisen ja kostean sunnuntaiaamun kohti metroasemaa. Jotenkin ihmeen kaupalla kukaan ei jäänyt junasta tai mennyt väärään junaan tai jäänyt sinne junaan kun kaikki muut hyppäsi oikealla asemalla pois. Meitä nyt kuitenkin oli melkoisen iso lauma, kun linnaretkeläiset ja köpisretkeläiset pistettiin samaan sakkiin. (Meitä oli yhteensä täysi kaksikerrosbussillinen, veikkaan että lähempänä 70 henkeä.) Määränpäänä oli Nyhavn, josta lähdettiin puksuttelemaan jokiristeilylle. 

Ennen risteilyä oli jonkin verran aikaa tallustaa Nyhavnissa ja hotailla ympäriinsä. Niin teimme. 

Nyhavn. 

Silliravintola. Ilmeisesti.

Kompassimaakarin puoti. 

Turistipönötys Nyhavnissa.

Risteily oli kyllä hyvin jees, nähtiin paljon kaikkea jännää eikä tarvinnut kävellä. Sitä paitsi se paatti oli lämmitetty, mistä erikoisplussaa. Sää ei nimittäin ollut mikään lämpimin, oli kosteaa ja koleaa ja harmaata. 

Paras - ja ainoa - otos Pienestä Merenneidosta. Nyt on sekin nähty, takaapäin tosin.

Saatoin huvittua kun pari tyttöä meidän takana puhui siitä että pitäisi käydä katsomassa Pientä Merenneitoa (Little Mermaid) ihan rannalta käsin, ja toinen tytöistä erehtyi sanomaan "I want to go see the Little Mermelade". Raukka sai kuulla siitä koko loppupäivän. 

Risteilyn jälkeen tallustettiin letkassa Amalienborgin linnalle, missä alkoi tasan kello kaksitoista kuningattaren vartiokaartin vahdinvaihto. Sitä seremoniaa kestikin sitten tunnin verran! Sitkeästi Monican kanssa katsottiin koko homma alusta loppuun. Siinä välillä aurinkokin melkein pilkisti pilvien välistä eikä ollut niin kauhean kylmä. 

Amalienborgin linna(t) ja Monican päälaki.

Kuningattaren vartiokaarti. Överit karhunnahkahatut herätti hilpeyttä.

Sain taltioitua myös tätä sotilasmarssia videolle. Jee.

Turistipönötys Amalienborgin aukiolla. 

Kuningatar oli kotona. 

Paraatihommien jälkeen tallusteltiin Monican kanssa takaisin Nyhavniin jossa käytiin lounastamassa ja juomassa lämmikkeeksi Irish Coffeet. Sitten oli vielä reilut pari tuntia aikaa ennen kuin piti olla takaisin hostellilla, joten talsittiin ympäriinsä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Oltiin vielä niin ammattimaisia tässä touhussa ettei meillä tietenkään ollut minkäänlaista karttaa. Suurimman osan koko reissusta mie olinkin ihan täysin pihalla siitä, missä ollaan. 

Käytiin Monican kanssa Kipparin Krouvissa lounaalla. 

Se on SILLILAUTANEN. Söin vapaaehtoisesti SILLIÄ. 

Se ei oo silli, mutta täällä käytiin jälkiruuaksi juomassa Irish Coffeet.

Nom.

Mie ja maailman pisin mies Guinnessin ennätysten museon edessä. 

Kuninkaallinen kirjasto. On muuten aika iso. 

Kirjaston edestä löytyi toinen pieni merenneito. 

Sitten kun oltiin aikamme katseltu paikkoja ja päätettiin lähteä suuntaamaan takas hostellille, hetken aikaa vallitsi epävarmuus siitä, mihin suuntaan tästä nyt pitäis lähteä. Sitten todettiin että no etsitään vesi, sillan ylihän meidän pitää joka tapauksessa mennä. No vesi löytyi ja siltakin, mutta yhtään ei näyttänyt tutulta. Löydettin lopulta itsemme Christianshavnista eli Christianian liepeiltä. Todettiin että nyt ei muuten ehkä olla ihan oikeassa suunnassa. Jonkun leipomon seinältä bongattiin keskustan kartta ja sitä hetken tuijoteltuamme totesimme että ollaan muuten ihan vastakkaisessa suunnassa kun missä pitäis olla. Eipä hätiä, metroasema oli ihan siinä vieressä ja pienen metrokartan tarkastelun jälkeen tulin siihen tulokseen että kun hypätään junaan, päästään oikeaan paikkaan. Niin tehtiin, ja kun oltiin ensin kävelty noin tunti väärään suuntaan, päästiin junalla viidessä minuutissa sinne minne pitikin. No ei se ihan hukkaan mennyt, nähtiin kaupunkia ja oltiin kuitenkin etuajassa hostellilla. 

Vesisade alkoi melko täydellisellä ajoituksella juuri silloin kun oltiin kävelemässä metroasemalta hostellillle. Todettiin että no johan tuo joutaakin, poishan tästä ollaan lähdössä. Bussi lähti köröttelemään viiden aikaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kummasteltiin sitä, miten Odenseen päästyä todettiin että onpa kiva olla kotona. Ilmeisesti meillä ei siis ole ollut suurempia sopeutumisvaikeuksia, kun Odense kerran alkaa jo tuntua kodilta. Ja kotihan se on, sen aikaa kun täällä ollaan.

PS. Tässä vielä retken pysähdyspaikat kartalla. Nyt miekin tiiän missä mie olin! 

Näytä Castle Trip suuremmalla kartalla