Melkein kesäisiä kuvia Odensesta

Tänään täällä on ollut melkein kesäinen päivä. Aurinko ainakin paistoi, vaikkei ollutkaan mikään hirveän lämmin.  Ja lähtö se vaan lähenee, porukat on kuulemma tällä hetkellä Malmössä ja tulla plopsahtavat Odenseen huomenissa. Mie täällä pyykkiä pyykkäilen ja kamoja pakkailen ja yritän kovasti miettiä, mitä pitäisi ehdottomasti keritä vielä tekemään ennen lähtöä. 

Eilen kävin lopultakin tutustumassa Odensen taidemuseoon ja se oli kyllä kannattava reissu! Pööpöilin siellä parisen tuntia ja inspiroiduin kovasti avaruus-aiheisesta vaihtuvasta näyttelystä. Illalla puolestaan hengattiin viimeistä kertaa Helin, Alexandran ja Elenan kanssa. Oltiin Helin kämpillä ja syötiin salaattia ja nachoja ja parannettiin maailmaa. 

Tänään kävin muuten vain kaupungilla pyöriskelemässä ja ottamassa vielä vähän lisää kuvia. Kohta vois melkein tuntua haikealta, muttei ihan. Sen verran paljon tekee jo mieli päästä jatkamaan matkaa. 

Himmelgåder i Fyns Kunstmuseum. Oli jännä, tykkäsin.

Miun lempimaisema Odensen keskustassa. Tältä se näytti talvella.

Kotimatkan varrella on vaaleanvioletti talo ja ruusuja.

Eilen kävin ensimmäisen kerran tässä SuperBrugsenissa. Ei vaan oo ennen tullut käytyä
vaikka se on ihan kotimatkan varrella. Varmaan siks kun se on väärällä puolella tietä. 

Ostin ehkä hienoimmat ja mukavimmat matkustuspögät ikinä!
Ja Mao-kengät.  

Elenalla ja Alexandralla oli synttärit kuun alussa, väsäsin hienot paketit tytöille
Tanskan malliin.

Tytöt toi Helille unikoita tien varresta. Aww. 

Mie en kestä kun Odense on vieläkin vaan niin nätti. 

...niin nätti.

...Niin pirun nätti.

Keskustan pyöräilijälaskuri. Tänään 2947 (paitsi että tätä kuvaa ottaessa siitä
porhalsi jo ainakin kolme lisää), tänä vuonna 603 152. 

Turisti-info.

Ja taas löytyi vahingossa musiikkia. Tällä kertaa jatsia. 

Lopunajan höpötystä

 No nyt kun on matkustettu ja vieraita viihdytetty ja niiden kanssa viihdytty niin pikkuhiljaa on päässyt kiinni siihen perustavanlaatuiseen ajatukseen että kohta tämä lysti loppuu. Siitä hyvästä totesin, että nyt viimeistään on syytä alkaa räiskimään kameralla suuntaan jos toiseenkin että varmasti kaikki tulee tallennettua. 

Maija ja Kimmo lähtivät siis maanantaina, ja tiistain mie käytin tehokkaaseen ja kokopäivätoimiseen makoiluun. En lähtenyt edes ruokakauppaan, köllöttelin vaan. No ja okei, alotin mie pakkaamisen. Olin jo ihan syyhyissäni että eikö jo vois eikö jo vois ja lopulta annoin itselleni luvan että no joo, kyllä vois. On tuota sälää kuitenkin päässyt jotenkin salakavalasti kertymään niin pitihän sitä alkaa hyvissä ajoin sortteeraamaan. Heitin hyvän läjän turhaa paperitavaraa paperinkeräykseen ja pakkasin pois nurkista jo kaikki luetut kirjat ja talvivaatteet joita toivottavasti ei enää tarvitse.

Onhan noita päässyt kertymään...

Postissa tullutta ja muuten vaan kivaa sälää. Vielä en raaskinut ottaa näitä alas,
saavat olla ensi viikkoon. 

Memorabiliaa Legolandista ja Nyborgin rannalta. 

Jos miun pitäis lentää kotiin, olisin aika pahassa pulassa. 

Keskiviikon missio oli käydä hakemassa International Officesta yksi tuhannen euron arvoinen allekirjoitus ja kysellä vähän muitakin käytännön asioita transkripteistä sun muista. Kerrankin olin paikalla oikeana päivänä oikeaan kellonaikaan ja toimisto oli auki! Se myös löytyi samasta paikasta missä se viimeksikin sijaitsi, mikä ei täällä ole ollenkaan taattua. (Tekevät tuolla yliopistolla jotain muutostöitä ja koskaan ei voi olla varma siitä että löytää etsimänsä.) 

Menestyksekkään paperiasioiden hoidon jälkeen kävin pyörimässä ostoskeskuksessa ja hain Lidlistä Cola-jääteetä. Kaikkea sitä oppii, niin kuin nyt sen, että pelkästään hyvän jääteen ja halpojen murojen takia kannattaa pyöräillä kuusi kilometriä kahden sijasta. Löysin muuten Lidlistä myös Suomessa tehtyjä hapankorppuja! :D

Näin sitä polkutapyöräillään yliopistolle viimeisiä kertoja.

Yliopisto on melkein maaseudulla. 

Tältä näytti sama maisema talvella.

Taidetta yliopistolla. Tahtooko tämä sanoa, että yliopisto-opiskelijoista tulee muumioita?

Näkymä rakennusten väliseltä sillalta. Hienosti osui
ikkunassa oleva linnunroiskaisu kuvaan. 

Eilisen ostoskeskuksessa pyörimisen tuloksena jäi vaivaamaan InterSportin edessä tyrkyllä olleet kivat kumpparit. Tai ne on kyllä vaivanneet enemmän tai vähemmän koko kevään joka kerta ostarilla käydessä, mutta nyt kävin peräti tarkistamassa olisko siellä minun kokoa. (Ovat lastensaappaat, niin se ei ollut 100% varmaa.) Olihan siellä, ja hintaakin oli pudotettu jännästi. Asia piti jättää mietintämyssyyn yön yli koska värin valinta oli liian haastavaa. Tänä aamuna sitten hilpaisin ostamaan ruokakaupasta juustoa ja makkaraa ja samalla reissulla kävin myös kumpparit mukaani. Totesin vaan itsekseni, että onhan tässä suunnattomasti taas järkeä että mie oon koko kevään pärjännyt ilman kumisaappaita ja nyt mie sitten ostan ne, kun on alle kaksi viikkoa lähtöön. Mutta onpahan pähisevät jalkineet millä Ilosaarirokkailla, ei kelit nimitttäin haittaa! 

Fakta on meiän lähiruokakauppa ostarin alakerrassa. 

On nimittäin niin hienot lontsarit että melkein jo toivon että satais!
(Sitä ei kyllä tarvii kauan ootella, veikkaan.) 

Tällä viikolla on muutenkin saanut tehdä jo kaikenlaisia lähtöön liittyviä asioita: lopetin jo miun tanskalaisen prepaid-liittymän automaattisen saldonlisäyksen, että nykyisen saldon kun käyttää loppuun niin sit voi kortin heittää mäkehen. Kirjoitin viimeisen kolumnin Pogostaan, näin Otiliaa viimeisen kerran (käytiin Overgadella syömässä belgialaisia vohveleita suklaakastikkeen ja pehmisjäätelön kanssa, nomnom!), kävin ostamassa viimeisiä tuliaisia, aloitin ruokavarastojen tuhoamisen...Muuten onkin aika mennyt pääasiassa kirjoja lukemalla, tylsää mutta totta. Säätkin kun on olleet vähän epävarmoja niin ei ole viitsinyt mitään ulkoilma-aktiviteettejakaan harrastaa. 

Huomenna varmaan vietetään Monican synttäreitä uudemman kerran kun on oikea päivämäärä, ja käydään ehkä etsiskelemässä jostain jotain juhannustoimintaa. Sen verran Otilialta sain tietää, että täällä juhannus ei ole samanlainen yleinen vapaapäivä kuin kotona, eli jos juhannuspäivä sattuu viikolle niin too bad, se on normaali arkipäivä siinä kuin muutkin. Mutta kokkoja pitäis olla! 

Kaikki joutoaika on mennyt pääasiassa lueskelemiseen.

Annelta tuli tänään vielä postikortti, jee! Huomatkaa
Monican tekemä nätti kukka-asetelma - ihan on oman
takapihan rehuja kaikki. 

PS. Ai niin! Sainhan mie jo ekan arvosananikin: siitä neljän päivän pikaesseestä tuli tanskalaisella arvosteluasteikolla  7, mikä on erittäin hyvin siihen nähden että se tosiaan oli pikavauhtia kokoon kursittu ja millään tavalla hiomaton rykäisy. Ilmeisesti Clara tykkäs. 

Opiskelijan vapaapäivä

Viime perjantaina alkoi ensimmäisen loppuesseen väsääminen, ja palautuspäivä on ensi perjantaina. Tämän johdosta miun maisemat on viime aikoina näyttäneet lähinnä tältä: 

Tänään päätin kuitenkin pitää vapaapäivän, ja aamun kirjoitusrupeaman jälkeen kokosin itseni ja suunnistin keskustaan. (Oli muuten ihan mukavaa vaihtelua välillä kammata naama ja laittaa päälle jotain muuta kuin verkkarit! Melkein viikkoon en oo poistunu kämpiltä muuten kuin lenkille.) 

Netistä havainnoin että tänään on keskustassa joku kirppari, joten sinne siis! Jännään paikkaan oli piilotettu, se oli semmoisella suljetulla sisäpihalla jäätelöpuodin takana. Ympäristö oli eksoottinen kirppikselle ja mikä parasta: siellä soi Amélien soundtrack! (Tästä inspiroituneena vierailin Moby Discissä ja ostin lopultakin kyseisen levyn myös omaksi. Mietin vaan, että miksen ole tehnyt sitä jo aiemmin? Vaikka noin 10 vuotta sitten.) 

Hyvät oli opastukset ainakin.  

Mie haluan kans sisäpihapuutarhan! 

Mie haluan kans kattoterassin!

Tällä kertaa oli vaatettakin tarjolla ja hinnat ihan järkevät, yleensä kun ne on tahtoneet olla täällä aika älyttömiä. Varsinkin jos jossain Pelastusarmeijan tai Punaisen Ristin kirppiksillä käy niin hinnat alkaa olla jo sitä luokkaa että melkein on sama mennä ostamaan uusia vaatteita alennusmyynneistä. Mutta nyt löytyi bolero juhlakäyttöön ja kesähame yhteensä 10 kruunua. Jee erityisesti kesähameelle, koska tänään oli jo +18 lämmintä ja tulevalle viikolle on luvattu parinkymmenen asteen lukemia. (Ei täällä vielä semmosiin helteisiin olla pääsemässä kuin mitä kotona jo oli, mutta jospa tää meidän lämmin olis vähän pitkäkestoisempaa luonteeltaan.)

Toisenkin kirppiksen bongasin, mutta tämä oli sitä pelastusarmeija-osastoa. Kallish kallish. 

Tallustelin aikani kuluksi Brandtsin vaatetehtaan alueella ja bongasin sieltä ensin viirin joka kertoi että meneillään on Odense Folk Festival, ja eipä mennyt aikaakaan kun jostain nurkan takaa rupesi kuulumaan reipasta folkinrytkettä. Ei muuta kuin ääntä kohti ja löytyi taas yksi hämärä sisäpiha jonka olemassaolosta ei ollut aiempaa havaintoa ja sieltä nuori folk-orkesteri joka soitteli rekan lavalla. Kuulosti hyvälle! (Ja tuli ihan Sirkku mieleen :D)

Odense Folk Festival. Oli kyllä mennyt täysin ohi se tieto
että tällainen on menossa. Höh. 

Brandtsin sisäpihalle oli laskeutunut jättimäinen teekuppi.

Folkkitouhuja hetken kuunneltuani jatkoin matkaa Munke Moseen katsastamaan miltä siellä näyttää näin vihreän aikaan. Oonko mie muistanut sanoa että täällä on niin nättiä että järki lähtee? Paitsi ehkä pari kertaa?  No, toistan itseäni jälleen, on nimittäin nättiä. Melkein voisin olla valmis muuttamaan Tanskaan jos ei ois ikävä kotiin. Ristiriita, anyone?

Se pärskyy. Verratkaapa huviksenne tähän.

Tämmöinen mökki olis myytävänä Odense-joen rannasta. ^^

Äitille terveisiä! Se on ruokakauppa. :D

Kesäkukkiaaaa. Vertaapa vaikka tähän.

Arvaa kenen jalat? 

Ylläriii!

Kaupungilta oli tarkoitus ehtiä ruokakaupan kautta kotiin katsomaan Suomen peliä, mutta niinhän siinä kävi että aikaa hujahti aiottua enemmän ja ehdin nähdä pelistä kolme minuuttia viimeistä erää. Totesin että no hyvä kun en turhaan kiirehtinyt, paljon parempi mieli tuli kirpparoinnista ja kauniista kaupungista ja lämpimästä säästä. (Pelihän loppui siis 6-2 Venäjälle, jos joku ei ollut asiasta tietoinen.)   

Päivän saaliit: bolero ja hame kirppikseltä, ja Amélien soundtrack
ja Eelsin Beautiful Freak Moby Discistä.

Tänä iltana pidetäänkin jo ensimmäiset lähtiäiset, kun Noora poistuu meidän muonavahvuudesta ensi viikolla. Tiedossa on taas ruokaa niin että ähky on tosiasia, ja mikäs sen hienompaa. 

Tylsä arki

Koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän tylsissä merkeissä, jopa siihen mittaan asti että ensimmäistä kertaa iski oikeasti koti-ikävä. Tuntui että eihän tässä oo mitään järkeä että mie istun täällä tietokoneella ja kirjoja lukemassa päivät pitkät, että johan tuota joutais kotiin. Onneksi tähän ongelmaan on yksinkertainen lääke: pitää vaan keksiä itselleen tekemistä! 

Alkuviikosta luin ihan liekeissä Hunger Gamesia, jonka Monica oli jättänyt olohuoneen pöydälle tyrkylle. Olipahan jotain tekemistä kun maanantain luento oli TAAS peruttu, mikä tarkoittaa sitä etten vieläkään päässyt pitämään esitelmääni. Ehkä ensi maanantaina sitten. 

Sitten kun kirja oli luettu, niin totta kai piti lähteä porukassa elokuviin katsomaan, millainen sovitus kirjasta on valkokankaalle tehty. Olihan se ihan viihdyttävä, mutta rankan aiheen huomioon ottaen käsittely oli ehkä vähän kevyt. (Mutta minkäs teet kun kohdeyleisö on amerikkalaiset teinit.)

Tiistaina kävin pyöräilemässä Bolbron kaupunginosassa, missä en ollut aiemmin paljon liikkunutkaan. Missiona oli etsiä Føtexista (taas näitä paikallisia supermarketteja) Lego-eväsrasia, kun Laura Legolandissa huomautti, että kyseisiä kapineita saa sieltä paljon halvemmalla. Kun eväsrasia sitten lopulta löytyi, en enää nähnytkään mitään tarvetta ostaa sitä. Sama homma kävi monen muun asian kanssa. Nostin käsiin yhtä jos toista silleen oi onpa kiva ja onpa muuten halpakin! Mutta sitten mietin vähän aikaa että tarviinko mie tätä tai onko tässä tuliaispotentiaalia, ja kun vastaus molempiin oli ei niin kaikki asiat jäi sitten kaupan hyllyyn. Näitä päiviä vois olla useamminkin, säästyis paljon rahaa.  

Hyvin tyypillinen katunäkymä. Suunnilleen tommosia täällä on kaikki talot.

Eilen kävin luennolla möllöttämässä ja siinäpä se. Tässä välillä honkkarit on tulleet ja menneet, eli koko kööri tuli kotiin lauantaina mutta se ärsyttävämpi kaksikko lähti jo eilen uudestaan reissuun, tällä kertaa suuntasivat Italiaan. Talo on pysynyt aika siedettävässä kunnossa ilman niitä. 

Keskiviikkona muuten satoi rakeita. Paljon.

Ai niin, tästä miun on monta kertaa pitänyt mainita mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata kyseistä ilmiötä. Tällä viikolla oli niin tylsää että nyt tuli sekin tehtyä. Meillä on tuolla kodinhoitohuoneen takana semmoinen pelottava takahuone jossa on lämminvesivaraaja (jota säikähdin joskus ihan sikana kun se piti jotain kummaa ääntä semmosen verhon takana) ja jonne tulee säännöllisesti asiaa koska siellä on myös meidän pakastin. Siellä takahuoneen seinällä on tommoinen ikivanha juliste, ilmeisesti jonkun valokuvanäyttelyn mainos. Se on jostain syystä tosi karmiva pienine japanilaistyttöineen. Se näyttää siltä että se syö aivoja. Se näyttää siltä että se haluaa syödä miun aivot. 

Brainssssss

Että näin. Seuraava postaus on vähemmän tylsä ja vähemmän random, ja se tulee jo tänä iltana. Ehkä. Jos mie oon vihmerä.