sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Puola, osa 1: Krakova & Auschwitz 26.-27.4.12

Pyörähettiin siis Monican kanssa Puolassa. Paikoitellen oli melko rankka reissu, mutta sitähän se matkustaminen pääasiassa on. Lentokentällä valvomista, lentokoneessa nukkumista, epäsäännöllistä syömistä eli säännöllistä syömättömyyttä, junassa istumista, bussissa istumista ja niin edelleen. Onneksi se on sitten myös sitä ihteään eli kauniita maisemia, auringon porotusta, paikallista ruokaa (kun lopultakin saa itsensä toimitettua ravintolaan) ja myös hyvin jänniä ihmisiä. Niitä tavattiin Varsovassa, mutta mennäänpä nyt järjestyksessä kuitenkin. 

Matkaa lähdettiin tekemään jo keskiviikkoiltana, kun lento lähti Billundin lentokentältä varhain torstaiaamuna. Itsehän olisin tosin ollut sillä kannalla, että nukutaan vaikka lyhyetkin yöunet mutta nukutaan kuitenkin, ja otetaan klo 2.30 lähtevä juna Billundin suuntaan. Monica valitsi kuitenkin, että mennään illalla lentokentälle ja ollaan siellä yön yli. No, sehän tarkoitti sit nukkumista istualtaan käsin lentokentän kahvilan pöydässä. Nam nam. Tämän johdosta eka päivä Krakovassa meni sit jotenkin vähän väsyneessä hämyssä. En suosittele kenellekään, hukkaan menee vähä käytettävissä oleva aika.

Hiljaista oli Billundin lentokentällä yhdentoista aikaan illalla. 

Krakovan lentokentällä oltiin joskus kahdeksan aikoihin torstaiaamuna. 

Krakovassa pyörittiin hulvattoman kokoisessa ostoskeskuksessa, jossa tehtiin tuttavuutta muun muassa paikalliseen henkkamaukkaan. (Tuo nettisivu muuten alkaa huutaa kun sen avaa, älkää saako sydänkohtauksia.) Iltapäivällä tallusteltiin Krakovan keskustaa ympäröivää puistokatua pitkin ja käytiin ihmettelemässä vanhan kaupungin keskusaukion, Rynek Glownyn, ihmisvilinää.

Ostari.

Suunnistusopastin.


Nunnat varmaan tarkeni aika hyvin kun lämpöä oli varmaan yli +25.

Joku torni se on. Sieltä keskusaukiolta.

Ja se on joku toinen torni sieltä keskusaukiolta. Mie hyvin
tiiän nämä. Ja huomatkaa irtopää, sen sisällä hengasi ihmisiä.

Puiston penkillä leppuutettiin välillä. Tuon veskan ostin Reservedistä, hyvin on kiva.


Meidän hostelli oli ihan vanhan kaupungin muurien sisäpuolella.

Sama torni eri suunnasta. Hostel Bramassa siis yövyttiin.

Illastamassa käytiin ravintolassa, joka oli erikoistunut possuun eri muodoissaan. Pork Knuckles Festival taisi lukea oven päällä. Itse tosin päädyin tilaamaan possun rystysten (mitä edes on pork knuckles suomeksi? Ei ne nyt mitään rystysiä oo mutta taas on kieli hukassa.) sijasta perunapannukakkua sipuli- ja sienitäytteellä, höystettynä possumuhennoksella ja lampaanjuustolla. Voin muuten kertoa että lampaanjuusto maistuu just siltä miltä lampaat haisee. En siis voi mitenkään lämpimästi suositella. Mutta annos oli ihan valtaisa eikä hinta huimannut päätä: 26 slotia eli noin 6 euroa. Ruoka on muutenkin Puolassa naurettavan halpaa, ainakin kun vertaa Tanskan hintoihin.

Porsaan rystys -festivaali. Vai mikähän se nyt oli.

Leipää ja laardia! 

Perunapannukakku-lampaanjuustohötäkkä. Oli nimittäin tuhti eväs!

Ja taas joku linna. 

Grunwaldin taistelun (n. 1410) muistomerkki.



Perjantaina lähdettiin käymään Auschwitzissa. Päivä oli paahtavan kuuma ja varsinkin Birkenaun puolella meinasi olla tukalaa, kun varjoa ei ollut käytännössä missään. Onneksi oli hattu, aurinkovoidetta ja vesipullo matkassa. Muuten ois voinut suomineito vähän käristyä.

Aamupalaa syötiin hotellin terassilla. Yhdeksän aikaan
tarkeni jo hihattomassa mekossa!

Puolalaista maalaismaisemaa bussin ikkunasta napattuna.

Kokemuksena Auschwitz oli juuri niin synkkä ja ahdistava kuin nyt sopii olettaakin. Sen verran karulta tuntui, ettei suuremmin tehnyt mieli ottaa edes valokuvia. Jotenkin oli vaikea käsittää sitä ihmisten paljoutta, joka pelkästään Auschwitzissa menetti henkensä, muista keskitysleireistä edes puhumattakaan. Niitä kenkiä, matkalaukkuja, hammas- ja hiusharjoja tuntui olevan loputttomiin. Kaikkein häiritsevin oli huone, jossa oli koko seinän pituudelta lasin takana vainajilta leikattua hiusta, jota natsit möivät tekstiiliteollisuuden käyttöön. Melkein odotin, että seuraavana yönä olisi ollut painajaisia, mutta olin varmaan niin väsynyt ettei niitä näkynyt.

Arbeit Macht Frei. Auschwitz I:n sisäänkäynnillä. Tämän kaikki tietää.

Auschwitz I.

Auschwitz-Birkenau

Natsien tuhoaman kaasukammion rauniot.

Auschwitzin retken jälkeen hypättiin Krakovassa junaan ja köröteltiin Varsovaan, jossa oltiin illalla joskus kymmenen ja yhdentoista välillä.


Krakovan päärautatieasema. 

Ilmapallo! Eiku.

Minkä tahansa liikkuvan välineen ikkunasta otetut kuvat on aina just hienoja.


keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Puola kutsuu

Tällä viikolla ei ole ollut mitään erityisempää mistä olisi ollut hirveästi kerrottavaa ja nyt mie lähen Puolaan. Tuun sunnuntaina takas, pärjäilkää siihen asti. :D

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Retki Nyborgiin

Lauantaiksi eli eiliselle oltiin suunniteltu kämppisten kanssa retki Nyborgiin, ja sinnehän me lähdettiin silläkin uhalla että sääennuste lupasi vesisadetta. Missiona oli käydä katsastamassa Nyborgin linna ja tietysti meri! Nyborghan  sijaitsee ihan meren rannalla, matkaa tulee Odensesta noin 30km ja junalla se vie vajaan vartin. Nyborgin kohdalta lähtee muuten 18 kilometrin pituinen Storebæltin silta joka yhdistää Fynnin ja Själlannin saaria.  


Näytä Nyborg suuremmalla kartalla

Matkaseuraksi lähtivät siisMonica, Ian ja Esther. Nyborgiin asti kun päästiin, todettiin että nii, eihän meillä oo karttaa. Rautatieasemakaan ei tarjoillut turisti-infoa. Mie olin netistä jokseenkin katsonut että millä suunnalla linna mahtaa sijaita ja sitten miun luotettavan epävarmalla opastuksella lähdettiin taapertamaan. Mutta  niinhän ne väittää, että paras tapa nähdä kaupunkia on eksyä.




Jokunen tovi käveltiin ja seurattiin kattojen yläpuolelta näkyvää tornia. Kun päästiin tornille, todettiin että se on kirkko, eli ei sitä mitä oltiin etsimässä. Siinä kun arvottiin että mihin suuntaan seuraavaksi lähdetään, paikalle tallusteli pahaa-aavistamaton natiivi jonka kimppuun tietysti hyökkäsin. Vaikka kyseessä oli jo vähän vanhempi seti niin hyvin puhui englantia, niin kuin ilmeisesti melkein kaikki muut tanskalaiset paitsi meidän vuokraisäntä. Setä ystävällisesti neuvoi meidät oikeaan suuntaan ja katsoi vielä perään että käännytäänkö varmasti oikeasta risteyksestä. Oltiinkin lähempänä kuin luultiinkaan, mutta ilman karttaa vieraassa kaupungissa ei vaan voi tietää. (Jos mie oon pikkuhiljaa alkanut täällä jotain oppia, niin sen että kartta on aina oltava.)

Nyborgin kauppakatu ja nähtävästi myös meidän opassetä.

Nyborgista huomasi heti, että se on vähän pienempi pitäjä (noin 30 000 asukasta): ihmiset tervehtivät toisiaan! Ei sitä esimerkiksi Odensessa kuule, enkä täällä ole nähnyt myöskään vanhoista miehistä muodostuvia juorukerhoja joita tuolla Nyborgissa tuntui olevan vähän joka kulmalla. Aamupäivällä liikkeellä näkyi vielä nuorempaakin väkeä, mutta iltapäivästä huomattiin että koko kaupungin väestö tuntui muodostuvan pääasiassa yli 70-vuotiaista miehistä.



Linna häämöttää.

Siinä se nyt on! 
Tuo Nyborgin linna on jostain 1200-luvulta peräisin ja sitä on vuosisatojen mittaan yksi jos toinenkin iso herra rakentanut uudestaan. Kunnon vanhan ajan ritarilinna siis.

Turistipönötyssss vol. 268 ja nätti maisema

Chain mail, mikä se on suomeksi? Rengaspanssaria ehdottaa
sanakirja mutta se kuulostaa tyhmälle. No sitä se on, joka tapauksessa. 

Tältä Nyborgin linna on ilmeisesti jossain vaiheessa näyttänyt. Enää
ei oo tuosta kyllä paljoa jäljellä.

Kuninkaan kammari.

Pelottavia rautapalttoita taas. 

Vesitorni

Pum pum

Hehe pumm.


Linnan puistossa syötiin eväät ja matkamuistopuodista lähti mukaan taas vähän postikortteja. Sitten lähdettiin etsimään merta, tällä kertaa kartan kanssa, kun sellainen löytyi lipunmyynnin esitepinkasta. Todettiin nohevina suunnistajina että jos mennään tosta tonne tai tosta tonne niin päästään joka tapauksessa sinne. Sit lähdettiin kävelemään ja todettiin että päädyttiin kyllä ihan eri paikkaan mitä tavoiteltiin, mutta merta löytyi kuitenkin. Nyborgin länsisatama löydettiin siis, ja lisää vanhoja setiä. 



Sitten otettiin uusi kierros kartantulkintaa ja tällä kertaa lähdettiin marssimaan oikeaan suuntaan. Matkaa olikin vähän pidemmälti kuin arvioitiin, ja välillä kävi jo mielessä että nyt ois se polkupyörä ollut ihan asiaa. Tuuli kantoi kuitenkin lupaavasti meren tuoksua niin jaksettiin uskoa että oikeaan suuntaan ollaan matkalla. 

Den Fynske Motorvej, Fynnin läpi ja Kööpenhaminaan asti vievä moottoritie.
Ja löytyihän se meri kun tarpeeksi kauan jaksettiin tarpoa! Eikä muuten koko päivänä ollut onneksi sateesta merkkiäkään, vaan aurinko paisteli sen verran että rannallakaan ei ollut hirvittävän kylmä kovasta merituulesta huolimatta. Hassun utuista oli kuitenkin, eikä Storebæltin siltaa meinannut oikein erottaa vaikka oltiin vain noin kilometrin päässä siitä.

Mie olin hirveän onnellinen kun pääsin pitkästä aikaa meren rantaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mie tykkään merestä. Ainakin rannalta käsin. 

Jos tarkkaan katsoo, taustalla häämöttää silta. 

Merilevää sun muuta höttöä. 

Rannalla pyörittiin ehkä tunnin verran, mutta mereen asti ei kukaan lähtenyt seikkailemaan kun a) vesi oli ehkä vähän kylmää ja b) välissä oli parin metrin levyiset merileväkasaumat joiden yli ei tehnyt mieli lähteä kömpimään vain sen takia että pääsisi kokeilemaan veden lämpötilaa. Monica kyllä heitti hiekalle pitkäkseen, pitäähän se nyt aurinkoa ottaa kun rannalla kerran ollaan. 

Tässä näkyy vielä kartalla meidän käyntikohteet. Vasemmalta oikealle järjestyksessä Nyborgin linna, satama, rautatieasema ja merenranta.


Näytä Nyborg Slot suuremmalla kartalla


Rannalta suunnattiin rautatieasemalle ja takaisin Odensessa oltiin vähän ennen viittä. Kuuden jälkeen miun pitikin sitten lähteä jo seuraavalle reissulle, kun Alexandra kutsui minut ja Helin (American Studies -ihmisiä molemmat) iltaa istumaan. Just kun olin kiskomassa takkia päälle että lähden pyöräilemään niin eikös se vesisade silloin alkanut. Kaksi minuuttia tuli vettä kuin aisaa, seisoin ikkunassa tuijottamassa että mitä hittoa, tuonneko pitäis lähteä? Onneksi se siitä laantui, mutta totesin että Tanskan sää yrittää selvästi aina torpata miun iltasuunnitelmat. Liian monta kertaa on nimittäin ollut suunnitteilla lähteä jonnekin mutta on sitten jäänyt lähtemättä kun laiskuuksissaan ei ole viitsinyt lähteä sateeseen itseään kastelemaan tai taistelemaan 12m/s tuulta vastaan. Tällä kertaa olin kuitenkin luvannut Alexandralle, joten pitihän se lupauksensa pitää.

Ilta meni mukavasti, syötiin pitsaa ja pelattiin bingoa(!) Alexandran kaverien kanssa. Jotain seurakuntanuorisoa olivat, hyvin jännää porukkaa. Helin kanssa tunnettiin olevamme hivenen ulkopuolisia kun toiset jutteli muun muassa jumalanpalvelusten simultaanitulkkauksesta. :D Mutta kivaa oli silti, pääsipähän juttelemaan natiivien kanssa. (Kaikki ne seurakuntanuoret oli tosiaan tanskalaisia.)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Den Fynske Landsbyn

Tänään oli harvinaisen kaunis ja lämmin sää, joten päätin hyödyntää sen tutustumalla Fynnin maalaiskylään (Den Fynske Landsbyn / Funen Village). Sain mukaan Monican ja Ianin, eikä tyttöjä tarvinnut edes ihmeemmin houkutella. 

Den Fynske Landsbyn muistuttaa hyvin paljon kotoista Pielisen museota (terveisiä vaan!). Kyseessä on siis Fynnin saaren maalaiselämää 1800-luvulla esittelevä ulkoilmamuseo, jonka alueelta löytyy muun muassa hollantilaismallinen tuulimylly, vesimylly, koulu, pappila sekä maatalojen pihapiirejä. Museon alueella on myös kotieläimiä: vuohia, kanoja, sikoja, hanhia, lehmiä, hevosia ja lampaita. 

(Jos kiinnostaa, niin tuolla voi käydä tutustumassa museon alueeseen ja rakennuksiin tarkemminkin.) 

Reilut kolme tuntia meillä vierähti ihan sujuvasti maalaiskylää ihmetellessä ja olis varmaan mennyt pidempäänkin, mutta sulkemisaika pääsi yllättämään kun päästiin liikkeelle vasta iltapäivän puolella. Harvinaisen mukava oli kierrellä kun aktiivisin turistiaika ei ole täällä vielä päässyt käyntiin ja koko museon alueella oli meidän lisäksi ehkä pari-kolme muuta porukkaa.

Saa muuten huutaa hep jos joku kevään ja kesän vierailijoista tahtoo käydä tuolla, mie oon ihan valmis lähtemään uudestaan! 


Kuninkaallinen krouvi

Krouvin kammari

Baaritiski


Katonkorjausmateriaaleja

Kattoremppa meneillään. 

Koulussakin käytiin.

Aina oon kiltti oppilas ollu.

Hullu musta ankka. Se juoksi ensin meitä kohti ja huusi hirveästi. Sitten
se teki täyskäännöksen ja lähti juoksemaan pakoon. Ja huusi hirveästi.

Musta pässi, komeat sarvet. Aina kun pysähdyttiin kilejä ihailemaan, se kömpi
esiin tarkastamaan tilanteen.

Sepänpaja.

Liekö 1800-luvulta peräisin tämäkin museoesine. (Muut elukat on kyllä eläviä,
tää on täytetty.)

Kalossimaakarin puoti.
Tiinulle terveisiä. ^^ Olin kyllä hepoista ihan innoissani,
ne oli vielä harvinaisen seurallisia tyyppejä.

Tämä kaveri saattaa olla jo vähän vanha. 


Ihan kun en olis ennen lehmää nähny.

Tipo

Pappilan puutarha

Pappila

Tuulimylly ja hevoset pellonmuokkaustöissä.
Maalaistalon sisäpiha

Maalaistalon makuukomerot. Kätevää, mihin sitä makuuhuonetta muka tarvii.
Komero riittää. 

Lammaksia!


En tiedä teistä mutta miun piti tuijottaa tätä kuvaa pitkään ennen kuin tajusin
mitä se esittää. Mutta sehän yrittää sanoa että evästauon aika! Jei!

Täällä ollessa sitä on jotenkin omaksunut tämän evästelykulttuurin.
Aina pitää olla eväät mukana! Ja mitä enempi, sen parempi.