Lääkkeitä kenkutukseen

Lämpötilat on tipahtaneet viime päivinä jonnekin kymmenen asteen alapuolelle, mutta nättiä on silti. Mie oon lähinnä istunut luennoilla ja kotona. Torstaina oli yltiöpäisen tehokas päivä kun pesin pyykkiä, paistoin porkkanasämpylöitä ja kanapyöryköitä (löytyi kanan jauhelihaa tarjouksesta) ja silitin vaatteita. Pitkään rimpuilin vastaan että en kyllä rupea mitään silitysrautaa ostamaan, pärjää sitä ilmankin. Mutta kun satun käyttämään paljon mekkoja ja niitä on ihan kiva toisinaan pestäkin, niin siitä seuraa vääjäämättä ryppyisyyttä mistä seuraa silittämisen tarve. Onneksi löysin Bilkasta halvan silitysvermeen niin nyt saapi taas vaatteet kuosiin.

En tiiä mitä mie teen noilla silitysraudoilla ja leivänpaahtimilla ja kaikella muulla mitä mie oon täältä ostanut sit kun ois kotiinlähdön aika. Osan otan varmaan mukaan mut osan vois yrittää vaikka myydä niille opiskelijoille jotka jää tänne. Tuntuis että ei nyt ehkä jotain leivänpaahdinta viitsi roudata kotiin asti. Paitsi jos joku haluaa tuliaisiks vähän käytetyn leivänpaahtimen. 

Mekkoja. 

Silitysrauta.

Huomaa ehkä että mulla on ollut vähän tylsää kun tämmösetkin asiat on valokuvallisen raportoinnin arvoisia. 

Viikko oli ihanan rauhallinen kun hongkongilaiset oli reissun päällä, mutta melkein välittömästi alkoi ahistaa kun tulivat torstaina kotiin. Eilen vaan kenkutti koko päivän ja tuntui että en mie jaksa istua sisällä kuuntelemassa sitä fläbäreiden läpsyttelyä pitkin käytävää eestaas. Luennon jälkeen pyörähdin kotona syömässä (ja keljuunnuin lisää kun keittiön lattia lainehti vettä ja sukat kastui) ja sit lähdin ulkoiluttamaan kuulokkeitani. Etsiskelin taas kartasta vettä ja lähdin suunnistamaan sitä kohti. Reilu parituntinen meni mukavasti ulkoillessa ja kenkutuskin vähän helpotti.

Melkein niinkun ois Japanissa! 

Löysin lammen. Vastarannalla oli kalastajia, vaikka epäilin että tokko tuossa
jorpakossa mitään kaloja lie. 

Siellä missä on lampi, on aina myös joutsenia. 

Näiden maisemien jälkeen kävelin kotiin hyvillä mielin mutta kun oven edessä oli barrikadi polkupyöriä sikin sokin niin verenpaine lähti taas kohoamaan ja teki mieli potkaista koko roska kumoon. En sit kuitenkaan potkaissut, vaikka houkutus oli hyvin suuri. Sen sijaan leivoin suklaakeksejä. Illalla Monica pyysi vielä mukaan ostoksille, kun Rosengårdscenterissä oli joku shoppaile myöhään -fiesta ja paikat oli auki 22:een asti. Kyllä Monica näköjään tietää mikä auttaa kenkutukseen. 

Pari tuntia Monican ja Ianin kanssa pyörittiin ostoksilla ja maitolitran lisäksi mukaan tarttui pari villatakkia, mekko ja tuliaisia kotiin. Lisäksi löysin miun uuden lempikaupan! Tiger on semmoinen kodintarvike-sälä-härpäke-puoti jossa on kaikkea jännää ja hirmuisen halvalla. Osoittelin Monicalle juttuja että mie tahon tuon ja tuon ja miks kaikki on niin halpaa? Hintahaarukka oli 10-40 kruunua (eli noin 1,30 - 5,30 euroa). Mukaan lähti maailman hienoin ompelutarvikeloota josta oon vieläkin jotenkin ihan hykerryksissäni. Miten voi ihminen olla näin innoissaan jostain peltilootasta jossa on sakset ja lankaa ja neuloja? 

Viikonloppu on tarkoitus viettää kotosalla ja koettaa olla tuhlaamatta rahaa. Maanantaina sit puksutellaan Monican kanssa samalla junalla Kastrupiin; Monica lentää Italiaan pääsiäislomaksi ja mie meen vastaanottamaan ukkoani joka tulee pitämään mulle seuraa muutamaksi päiväksi. 

PS. Ai niin! Melkein unohdin. Niitä pupuja on nyt kaksi.

Karvainen kaveri ja muuta jännää.

Lupasin kuvia Odensen pusikosta, joten niitä saamanne pitää. 

Meidän takapihalle on muuttanut majailemaan mustarastaiden, harakoiden ja erilaisten tiaisten lisäksi myös yksi nelijalkainen ystävä. Pieni ruskea pupu on pyörinyt nurkissa jo muutamia päiviä ja vaikuttaa kovasti siltä, että se aikoo tehdä olonsa kotoisaksi. Se mussuttaa tyytyväisenä nurmikkoa (joutaakin, ei tuota ryteikköä taida kukaan ruohonleikkurilla ajaa) ja pötköttelee pensaan alla päivät pitkät. Ihmistäkään se ei kauheasti hätkähdä, lähtee lipettiin vasta sitten jos joku kävelee suoraan kohti. Ääntä saa pitää ja pyykkejä ripustaa ihan rauhassa, toinen ei ole millänsäkään. Mikäpäs siinä, hiljainen ja harmiton kämppishän tuollainen on. 

Sunnuntaina kävin pyöräilemässä samoilla kulmilla kuin noin kuukausi sitten (joko siitä on niin kauan?) ja otin parit kuvat vertailun vuoksi. Edellisen reissun kuvat on siis täällä. 

Suoviritys vihertää. 

Joutsen katollaan.

Niin ja maanantaina huomasin kauppareissulla Bilkan takana kukkivan puun! En tiedä onko kirsikka vai luumu vai mikä lie mutta kukkii se. 

Tänään tuuli taas siihen malliin että meinasi yksi kirjallisuuden opiskelija löytyä ojan pohjalta polkupyörineen. Sivutuuli on hyvin jännä juttu. Sitä onkin sit luvassa loppuviikoksi. Tuulta ja sadetta. Johan tätä kaunista säätä kestikin epäilyttävän kauan. 

Aurinkoinen päivä Köpiksessä

Vähän aikaa arvoin että laitanko tänne sunnuntaina ottamiani kuvia jostain Odensen pusikosta vai tämän päivän otoksia Köpiksestä. Jostain syystä kallistuin jälkimmäisten puolelle, vaikka siinä onkin huomattavasti enemmän tekemistä. No mutta mitä tahansa yleisön vuoksi, toivottavasti osaatte arvostaa!

Monica oli lähdössä tänään käymään Kööpenhaminassa asioilla ja lyöttäydyin sit matkaseuraksi. Itse asian hoitaminen eli reilipassin aktivointi kesti ehkä viisi minuuttia ja sen jälkeen oli koko päivä aikaa tehdä mitä vain. Käytiin turisti-infosta kartta (taas, kun unohdettiin ottaa entinen mukaan) ja siitä sihtailtiin vähän aikaa että mitäs sitä tehtäis. Karttaan oli merkitty sopivasti turistiystävällinen kävelylenkki joka kiersi Pienen merenneidon ja muiden nähtävyyksien kautta joten päätettiin lähteä sitä tallaamaan kun sääkin oli varsin suosiollinen. (Auringonpaistetta, iltapäivästä noin +17, tuulta ei nimeksikään. Hahaha, hajotkaa talveenne!)

Suurin osa päivää meni tallustellessa, aamupäivällä puoli yhdentoista aikaan oltiin Kööpenhaminassa ja vähän vaille viiden junalla lähdettiin takaisin. Turistilenkin lisäksi käytiin vähän kauppoja katselemassa mutta suuremmilta taloudellisilta vahingoilta vältyttiin. (Paitsi ehkä uuden kevätmekon ostin kun on niin lämmin.)

Mutta että suuremmitta selityksittä kuviloita. 

Vähänkö hiano polkupyörä! 

Kirjoja ja kuriositeetteja.

Turistipönötys aamutuimaan take-away-teemuki kourassa.

Nyhavnissa bongattiin Carlsberg-hummat! 

Oopperatalo ja Amaliehavn kuningattaren linnan takana. 

Fredrikshavnin kastelli joka toimii edelleen jonkinlaisena sotilastukikohtana.

With cannon you can. 

Tuulimyllly. Jännä. 

Kookossorbetti. Nom. 

No siinä se nyt nököttää, Pieni merenneito. 

Ja löytyihän se turistikin sinne pönöttämään taas. 

Jostain syystä tuli kovasti mieleen Budapestin Sankarten aukio. 

Rosenborgin linna. 

Ja taas niitä karvahattuja.

Että semmosta. Nyt miekin alan pikkuhiljaa ehkä jotenkin käsittää tuota kaupunkia, tähän asti oon ollu vaan ihan hukassa koko ajan. Sen myös huomasi tänään että säällä on aivan valtava vaikutus; kaksi aiempaa vierailukertaa on olleet sään puolesta harmaita ja ankeita ja sen johdosta jäi olo että en kyllä oikein tykkää Köpiksestä, mutta nythän se olikin ihan kiva kaupunki kun oli hyvä sää! 

Ehkä mie postaan kuvia Odensen pusikoista sit huomenna.

Lisää synttärihommia

Viikko on mennyt lähinnä flunssan taltuttelussa, mikä on ollut erinomaiset ilmat huomioonottaen vähän harmi. Täällä on ollut parhaimmillaan +16 lämmintä ja kirkasta auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta! Torstaina käytiin tyttöjen kanssa kaupasta jäätelöä ja taudista huolimatta istuin uhmakkaasti takapihalla mutustamassa jätskiäni. Totuttelin samalla varovasti ihoa siihen että aurinko. Sen huomaa että täällä porukka sekoaa heti kun tulee vähänkään lämmintä, tyypit heilui eilen shortsit jalassa yliopistolla ja yksi kurssikavereista oli jo käräyttänyt itsensä auringossa, hohti oikein kauniin helakanpunaisena. Tyypit ei vaan osaa varoa. 

Torstai-iltana Monican buddy Anne kävi myöhäisellä synttärivisiitillä ja toi kauniita narsisseja tullessaan. Paistoin taas lettuja, kun en muutakaan tarjottavaa keksinyt. Ja eilen juhlittiin miun synttäreitä vielä kertaalleen. Mullehan ei yhdet pileet luonnollisestikaan riitä, suuruudenhulluuteen on selvästi taipumusta kun koko viikko pitää juhlia.

Eilen siis American Studies -tytöt Heli (Suomesta), Elena ja Alexandra (Romaniasta) ja Laura (Kroatiasta) tuli vieraisille ja tarjosin makaronisalaattia, kinkkujuustomuffinsseja joihin varastin idean Nooralta, hohoo - ja hedelmäsalaattia. Laura toi tullessaan vielä suklaa-appelsiinikakkua ja sitten oli taas ähky. Illalla käytiin Ryan's Pubissa istumassa, siellä oli trubaduuri soittelemassa eikä edes ollut yhtään huonompi. Ohjelmistossa oli muun muassa Coldplayta ja Mumford & Sonsia ja löysin Alexandrasta ja Elenasta musiikillisia tovereita. On täällä sentään edes joku joka kuuntelee samanlaista musiikkia kun mie! 

***

Meidän hongkongilaiset vahvistukset lähtee tänään viiden päivän reissulle Puolaan. Estheriä ja Iania voi tulla vähän ikävä, mutta veikkaan että viiden päivän rauha ja hiljaisuus ilman sitä tossujen fläbsytystä pitkin käytäviä tekee ihan hyvää hermoille. Onko se paha jos mie oon innoissani siitä että pääsee kämppiksistä vähäksi aikaa eroon?

PS. Synttärikortteja on tipahdellut myös vielä pitkin viikkoa postilaatikkoon, suuri kiitos! Niitä on ollut kiva saada. 

Neljännesvuosisata

Mulla oli sattumoisin eilen synttärit, mutta niistä on saanut nauttia ihan useampanakin päivänä. Sunnuntai-iltana kun tulin linnaretkeltä kotiin, keittiön pöydällä odotti paketti Suomesta. Suklaata, teetä ja ihan hulvaton kortti maailman parhailta kavereilta! Mie istuin keittiön pöydän ääressä ja kikatin väsyneen hervottomasti ja kämppikset ihmetteli että nyt se sekos. Asianomaisille valtavan suuri kiitos, ootte ihan huippuja! 

Maanantaiksi oltiin sovittu kämppisten kanssa yhteinen illallinen ja että kaikki laittaa jotain tarjolle. Sitä ruokaa oli ihan älytön määrä! Ja Ian tempaisi esiin kortin jonka tyypit oli yhdessä hankkineet ja toivottelivat kovasti hyvää syntymäpäivää ja esittelivät että kato nyt kun kakun päällä on H-kirjain ihan siun kunniaksi. Voihan höpsöt tyypit. Mie panostin paistamalla lettuja jälkiruuaksi, kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa tarjoiltuna tietysti. 

Paistettua kalaa tomaatti-pippurikastikkeessa Jessicalta, paistettua riisiä Ianilta,
kiinalaisia taikinanyyttejä ja suklaamuffinsseja Irikseltä.

Maissimuroilla leivitettyä kanaa Monicalta ja kinkkupaprikamuffinsseja Nooralta.

Porkkanakakku ja hieno H-kirjain Estheriltä. 

Tuon ruokamäärän jälkeen oli kyllä semmonen ähky ettei mitään järkeä! Ja mie tosiaan paistelin vielä niitä lettujakin, hyvin näyttivät maistuvan. Ja ihmettelivät eikös pannukakkujen/lettujen tekemiseen tarvii ostaa semmonen pancake-mix kaupasta. Valistin heitä että ei tarvii, suomalaiset letut on maailman yksinkertaisin asia mihin ei mitään jauheita tarvita.

Tiistaina eli eilen olin sit luvannut että kämppikset saa täytekakkua. Aamulla herätessä olo oli melko kuollut, flunssa on tehnyt pari päivää tuloaan. Kurkku oli kipeä, nenä tukossa ja joka lihasta kolotti ja pakotti. Äiti laittoi heti aamusta viestin ja parempi puolisko soitti onnitteluja niin se piristi kyllä kummasti. Ja sitten vielä Finrexiniä kurkusta alas, niin synttärisankari oli taas jokseenkin toimintakuntoinen. Kun Monica raahautui jalkeille ja tiedustelin mikä on olo (se oli kans valitellut kurkkukipua), vastaus oli "like death", eli jokseenkin samoissa tunnelmissa oltiin! 

Mie paistoin itselleni aamupalaksikin lettuja koska syntymäpäivä.

Maanantaina kaupassa käydessä olin olevinaan ostanut kaiken tarpeellisen kakkua varten mutta kun rupesin kokoilemaan aineksia pöydälle niin tajusin että kerma meni niiden lettujen kanssa. Nouuuuuu! Piti siis raahautua vielä puolikuntoisena kauppaan. Kun kerran läksin, ostin samalla itselleni synttärikukiksi kimpun tulppaaneja. Pitäähän sitä nyt kukkia olla. 

Kakkua syömään oli kutsuttu myös sekä miun että Monican buddyt, mutta Otilia laittoi viestiä että hänellä on tuomiopäivän päänsärky eikä pääse tulemaan. Annea odoteltiin aikamme mutta sitten tekstiviestillä selvisi että hän oli erehtynyt päivästä, luuli että piti tulla vasta torstaina. No eipä siinä, syötiin sitten kakkua kämppisten kanssa. Mie pelkäsin että kakkua jää hirveän paljon yli mutta sen verran miehekkään kokoisia siivuja tytöt veisti että ei siitä jäänyt kuin 1/4 jääkaappiin säilöttäväksi. Veikkaan kyllä että eiköhän sekin sieltä ole kauppansa tehnyt, tytöt teki yötä myöten jotain esseetä. Heräsin joskus puoli neljältä aamuyöllä ja kävin vettä keittiöstä, niin Ian, Jessica ja Iris istui vielä olohuoneen pöydän ääressä tietokoneineen. Hulluja tyttöjä! 

Kakku ja synttärikukat. 

Ja jos en mie tästä hyvin pahasti sairastu niin perjantaina olis tarkoitus vielä kurssikavereiden kanssa illastaa tässä meidän kämpillä ja käydä jossain ulkona istumassa. Otiliakin lupasi viedä teelle joku päivä. Ei se juhliminen tähän loppunut! 

Castle Trip, osa 2: sunnuntai 18.3.2012

Sunnuntaiaamuna porukka alkoi kammeta jalkeille jo vähän ennen seitsemää, kun kahdeksalta piti olla aamupalalla. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja aamupalan piti tapahtua porrastetusti kun meitä oli niin paljon. Muuten hyvä, mutta ei se porrastus ihan toiminut, koska mitään ei ollut jäljellä kun me ensimmäisen ryhmän jälkeen mentiin sovittuun aikaan syömäään. Tyypit kävi keittiössä tiedustelemassa että oiskohan tässä mahdollisuus saada jotain syötävääkin ennen kuin seuraava ryhmä painaa päälle. Ei tuntunut keittiössä olevan homma ihan hallinnassa. Syötiin Monican kanssa aamupalapöydästä mitä irti saatiin ja lähdettiin sitten ulos metsästämään tukevampaa ravintoa. Nurkan takana oli onneksi auki oleva Fakta ja joku iso kauppahalli josta Monica sai aamukahvinsa.

Voin lämmöllä suositella välttämään Hotelli Jørgensenia.

Yhdeksän aikoihin lähdettiin joukolla suunnistamaan läpi sumuisen ja kostean sunnuntaiaamun kohti metroasemaa. Jotenkin ihmeen kaupalla kukaan ei jäänyt junasta tai mennyt väärään junaan tai jäänyt sinne junaan kun kaikki muut hyppäsi oikealla asemalla pois. Meitä nyt kuitenkin oli melkoisen iso lauma, kun linnaretkeläiset ja köpisretkeläiset pistettiin samaan sakkiin. (Meitä oli yhteensä täysi kaksikerrosbussillinen, veikkaan että lähempänä 70 henkeä.) Määränpäänä oli Nyhavn, josta lähdettiin puksuttelemaan jokiristeilylle. 

Ennen risteilyä oli jonkin verran aikaa tallustaa Nyhavnissa ja hotailla ympäriinsä. Niin teimme. 

Nyhavn. 

Silliravintola. Ilmeisesti.

Kompassimaakarin puoti. 

Turistipönötys Nyhavnissa.

Risteily oli kyllä hyvin jees, nähtiin paljon kaikkea jännää eikä tarvinnut kävellä. Sitä paitsi se paatti oli lämmitetty, mistä erikoisplussaa. Sää ei nimittäin ollut mikään lämpimin, oli kosteaa ja koleaa ja harmaata. 

Paras - ja ainoa - otos Pienestä Merenneidosta. Nyt on sekin nähty, takaapäin tosin.

Saatoin huvittua kun pari tyttöä meidän takana puhui siitä että pitäisi käydä katsomassa Pientä Merenneitoa (Little Mermaid) ihan rannalta käsin, ja toinen tytöistä erehtyi sanomaan "I want to go see the Little Mermelade". Raukka sai kuulla siitä koko loppupäivän. 

Risteilyn jälkeen tallustettiin letkassa Amalienborgin linnalle, missä alkoi tasan kello kaksitoista kuningattaren vartiokaartin vahdinvaihto. Sitä seremoniaa kestikin sitten tunnin verran! Sitkeästi Monican kanssa katsottiin koko homma alusta loppuun. Siinä välillä aurinkokin melkein pilkisti pilvien välistä eikä ollut niin kauhean kylmä. 

Amalienborgin linna(t) ja Monican päälaki.

Kuningattaren vartiokaarti. Överit karhunnahkahatut herätti hilpeyttä.

Sain taltioitua myös tätä sotilasmarssia videolle. Jee.

Turistipönötys Amalienborgin aukiolla. 

Kuningatar oli kotona. 

Paraatihommien jälkeen tallusteltiin Monican kanssa takaisin Nyhavniin jossa käytiin lounastamassa ja juomassa lämmikkeeksi Irish Coffeet. Sitten oli vielä reilut pari tuntia aikaa ennen kuin piti olla takaisin hostellilla, joten talsittiin ympäriinsä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Oltiin vielä niin ammattimaisia tässä touhussa ettei meillä tietenkään ollut minkäänlaista karttaa. Suurimman osan koko reissusta mie olinkin ihan täysin pihalla siitä, missä ollaan. 

Käytiin Monican kanssa Kipparin Krouvissa lounaalla. 

Se on SILLILAUTANEN. Söin vapaaehtoisesti SILLIÄ. 

Se ei oo silli, mutta täällä käytiin jälkiruuaksi juomassa Irish Coffeet.

Nom.

Mie ja maailman pisin mies Guinnessin ennätysten museon edessä. 

Kuninkaallinen kirjasto. On muuten aika iso. 

Kirjaston edestä löytyi toinen pieni merenneito. 

Sitten kun oltiin aikamme katseltu paikkoja ja päätettiin lähteä suuntaamaan takas hostellille, hetken aikaa vallitsi epävarmuus siitä, mihin suuntaan tästä nyt pitäis lähteä. Sitten todettiin että no etsitään vesi, sillan ylihän meidän pitää joka tapauksessa mennä. No vesi löytyi ja siltakin, mutta yhtään ei näyttänyt tutulta. Löydettin lopulta itsemme Christianshavnista eli Christianian liepeiltä. Todettiin että nyt ei muuten ehkä olla ihan oikeassa suunnassa. Jonkun leipomon seinältä bongattiin keskustan kartta ja sitä hetken tuijoteltuamme totesimme että ollaan muuten ihan vastakkaisessa suunnassa kun missä pitäis olla. Eipä hätiä, metroasema oli ihan siinä vieressä ja pienen metrokartan tarkastelun jälkeen tulin siihen tulokseen että kun hypätään junaan, päästään oikeaan paikkaan. Niin tehtiin, ja kun oltiin ensin kävelty noin tunti väärään suuntaan, päästiin junalla viidessä minuutissa sinne minne pitikin. No ei se ihan hukkaan mennyt, nähtiin kaupunkia ja oltiin kuitenkin etuajassa hostellilla. 

Vesisade alkoi melko täydellisellä ajoituksella juuri silloin kun oltiin kävelemässä metroasemalta hostellillle. Todettiin että no johan tuo joutaakin, poishan tästä ollaan lähdössä. Bussi lähti köröttelemään viiden aikaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kummasteltiin sitä, miten Odenseen päästyä todettiin että onpa kiva olla kotona. Ilmeisesti meillä ei siis ole ollut suurempia sopeutumisvaikeuksia, kun Odense kerran alkaa jo tuntua kodilta. Ja kotihan se on, sen aikaa kun täällä ollaan.

PS. Tässä vielä retken pysähdyspaikat kartalla. Nyt miekin tiiän missä mie olin! 

Näytä Castle Trip suuremmalla kartalla