Retki Egeskoviin

Hips ja hei! Laura ja Antti saapuivat perjantai-iltana menestyksekkäästi Odenseen ja eilinen meni lähinnä kaupunkikierroksen ja Ginger Ninjan keikan merkeissä. Käytiin myös Jensenf Bøfhusissa syömässä, pihvi nomnom vaikka onkin vähän ketjumesta ja huono palvelu. Eli en voi kyllä täysin varauksettomasti suositella, kahvelit tarjoiltiin pöytään lähestulkoon heittelemällä ja Laura meinasi saada kuumat teevedet päälleen eikä tullut edes pahoitteluja. 

Mutta Posten (jossa illan keikka siis oli) oli kyllä varsin jeppinen paikka. Taas piti harmitella että no kun ei ole tullut käytyä aiemmin kevään mittaan. Keikkakin oli ihan jees vaikka todettiin että ei nyt kyllä taas oikein lähtenyt. Mutta aina ei vaan lähe. 

Edustava herrasväki Postenissa

Ja tänään tehtiin sitten retki Kværndrupiin, Egeskovin linnaan. Alun perinhän sen piti mennä niin, että sunnuntaina mie kirjotan ja Laura ja Antti tekee jotain keskenään. No mutta kun tuli puhe että vois lähteä käymään Egeskovissa niin enhän mie malttanut jäädä matkasta, kun en vielä ollut itsekään siellä päässyt käymään ja ainahan se on kivempaa kaverien kanssa! Niinpä ratkaisu oli se, että lauantai-iltapäivällä otin parin tunnin ankaran kirjoitusrupeaman ja sain esseen siihen kuntoon, että uskalsin lähteä sunnuntaiksi retkeilemään. 

Tänä aamuna otettiin sitten juna Kværndrupiin ja perillä todettiin että no nyt on kyllä semmoinen käpykylä että alkaa melkein tulla kotoiset oltavat. Mutta siellä sentään pysähtyi juna, on sekin jo jotain. Tarkoitus oli ottaa linja-auto Egeskoviin (juna-asemalta sinne tulee matkaa noin 2,5 kilometriä), mutta kun löydettiin bussipysäkki, havaittiin että seuraava linja-auto Egeskovin suuntaan kulkisi vasta kahden tunnin päästä. Eli ei muuta kuin patikoimaan! Siellä sitten tarvottiin idyllisessä Tanskalaisessa maalaismaisemassa kivasti. 

Hiljainen on kylätie. 

You are now leaving Kværndrup.

Tallustaa ne. 

Jee melkein perillä!

Matkan varrelta löytyi Jumalan konttori. 

Kartta Egeskovin alueesta. 

Itse linnan alue on hirmu laaja ja siellä on vähän kaikkea mahdollista: itse linnan lisäksi hillittömän kokoinen puutarha-alue, pensaslabyrinttejä, vossikka-ajelua, vanhojen autojen ja moottoripyörien kokoelmat ja ravintola ja kioskeja ettei vahingossakaan pääse nälkä yllättämään, vihermyymälä, lasten leikkikenttiä ja riippusiltasysteemi puiden latvustossa. Reilusti neljä tuntia meillä meni kun kierrettiin ihmettelemässä ja katsastelemassa ja selvittämässä tiemme labyrinttien läpi.  

Teh Linna. 

Hedelmäpeli vuodelta kivi ja kuokka. 

Herrasväen olohuone. 

Näkymä ullakkoikkunasta. 

Edustava herrasväki lukee karttaa. 

Mie ja Laura ja hiano linna. 

"Uu tuolla on joku patsas mennään sinne."

Etsi kuvasta lintu. 

Egeskovissa on linnan lisäksi hillitön puutarha.

Hillitön puutarha. 

Ja heppoja.

Ja on siellä myös kattava valikoima vanhoja autoja. 

Tämä double-decker on tullut Lontoosta ja sillä on ajettu
yli miljoona kilometriä. 

Maitoauto.

Ja on siellä myös kattava kokoelma moottoripyöriä. 

Maisema labyrintin keskeltä näköalatornista. 

Puun latvoihin käy tie! 

Puun latvasta oli kans hieno maisema. 

Laura muisti pelkäävänsä korkeita paikkoja. 

Rakkauspuu.

Ja sitten kun lähdettiin suunnistamaan takaisin kohti Odensea, ensimmäisenä todettiin että missattiin vain muutamilla minuuteilla Kværndrupin suuntaan menevä linja-auto. Sitten lähdettiin talsimaan, ja todettiin että missattiin muutamilla minuuteilla Odensen juna. No sitten istua napotettiin tunti rautatieasemalla odottamassa seuraavaa junaa. Mutta mikäpäs siinä oli odotellessa kun oli hiljaista ja rauhallista ja idyllistä ja penkki eikä tarvinnut enää kävellä. Melkein meinasi jo käydä jalkoihin. 

Odensessa käytiin vielä Mamma's Pizzeriassa syömässä (siitä on näköjään tulossa vakipaikka) ja sitten raahauduttiin itse kukin ottamaan lepiä. Tosin mie en hirveästi illallakaan ehtinyt köllötellä kun oli vielä Kööpenhamina-Lontoo -reissun kamat pakkaamatta. Oonko mie sanonut muutamaan otteeseen jo ehkä että mie vihaan pakkaamista? Mutta huomenna lähetään reissuun ja viikon päästä tuun takas, siihen asti blogissa pitelee hiljaista. 

Castle Trip, osa 2: sunnuntai 18.3.2012

Sunnuntaiaamuna porukka alkoi kammeta jalkeille jo vähän ennen seitsemää, kun kahdeksalta piti olla aamupalalla. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja aamupalan piti tapahtua porrastetusti kun meitä oli niin paljon. Muuten hyvä, mutta ei se porrastus ihan toiminut, koska mitään ei ollut jäljellä kun me ensimmäisen ryhmän jälkeen mentiin sovittuun aikaan syömäään. Tyypit kävi keittiössä tiedustelemassa että oiskohan tässä mahdollisuus saada jotain syötävääkin ennen kuin seuraava ryhmä painaa päälle. Ei tuntunut keittiössä olevan homma ihan hallinnassa. Syötiin Monican kanssa aamupalapöydästä mitä irti saatiin ja lähdettiin sitten ulos metsästämään tukevampaa ravintoa. Nurkan takana oli onneksi auki oleva Fakta ja joku iso kauppahalli josta Monica sai aamukahvinsa.

Voin lämmöllä suositella välttämään Hotelli Jørgensenia.

Yhdeksän aikoihin lähdettiin joukolla suunnistamaan läpi sumuisen ja kostean sunnuntaiaamun kohti metroasemaa. Jotenkin ihmeen kaupalla kukaan ei jäänyt junasta tai mennyt väärään junaan tai jäänyt sinne junaan kun kaikki muut hyppäsi oikealla asemalla pois. Meitä nyt kuitenkin oli melkoisen iso lauma, kun linnaretkeläiset ja köpisretkeläiset pistettiin samaan sakkiin. (Meitä oli yhteensä täysi kaksikerrosbussillinen, veikkaan että lähempänä 70 henkeä.) Määränpäänä oli Nyhavn, josta lähdettiin puksuttelemaan jokiristeilylle. 

Ennen risteilyä oli jonkin verran aikaa tallustaa Nyhavnissa ja hotailla ympäriinsä. Niin teimme. 

Nyhavn. 

Silliravintola. Ilmeisesti.

Kompassimaakarin puoti. 

Turistipönötys Nyhavnissa.

Risteily oli kyllä hyvin jees, nähtiin paljon kaikkea jännää eikä tarvinnut kävellä. Sitä paitsi se paatti oli lämmitetty, mistä erikoisplussaa. Sää ei nimittäin ollut mikään lämpimin, oli kosteaa ja koleaa ja harmaata. 

Paras - ja ainoa - otos Pienestä Merenneidosta. Nyt on sekin nähty, takaapäin tosin.

Saatoin huvittua kun pari tyttöä meidän takana puhui siitä että pitäisi käydä katsomassa Pientä Merenneitoa (Little Mermaid) ihan rannalta käsin, ja toinen tytöistä erehtyi sanomaan "I want to go see the Little Mermelade". Raukka sai kuulla siitä koko loppupäivän. 

Risteilyn jälkeen tallustettiin letkassa Amalienborgin linnalle, missä alkoi tasan kello kaksitoista kuningattaren vartiokaartin vahdinvaihto. Sitä seremoniaa kestikin sitten tunnin verran! Sitkeästi Monican kanssa katsottiin koko homma alusta loppuun. Siinä välillä aurinkokin melkein pilkisti pilvien välistä eikä ollut niin kauhean kylmä. 

Amalienborgin linna(t) ja Monican päälaki.

Kuningattaren vartiokaarti. Överit karhunnahkahatut herätti hilpeyttä.

Sain taltioitua myös tätä sotilasmarssia videolle. Jee.

Turistipönötys Amalienborgin aukiolla. 

Kuningatar oli kotona. 

Paraatihommien jälkeen tallusteltiin Monican kanssa takaisin Nyhavniin jossa käytiin lounastamassa ja juomassa lämmikkeeksi Irish Coffeet. Sitten oli vielä reilut pari tuntia aikaa ennen kuin piti olla takaisin hostellilla, joten talsittiin ympäriinsä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Oltiin vielä niin ammattimaisia tässä touhussa ettei meillä tietenkään ollut minkäänlaista karttaa. Suurimman osan koko reissusta mie olinkin ihan täysin pihalla siitä, missä ollaan. 

Käytiin Monican kanssa Kipparin Krouvissa lounaalla. 

Se on SILLILAUTANEN. Söin vapaaehtoisesti SILLIÄ. 

Se ei oo silli, mutta täällä käytiin jälkiruuaksi juomassa Irish Coffeet.

Nom.

Mie ja maailman pisin mies Guinnessin ennätysten museon edessä. 

Kuninkaallinen kirjasto. On muuten aika iso. 

Kirjaston edestä löytyi toinen pieni merenneito. 

Sitten kun oltiin aikamme katseltu paikkoja ja päätettiin lähteä suuntaamaan takas hostellille, hetken aikaa vallitsi epävarmuus siitä, mihin suuntaan tästä nyt pitäis lähteä. Sitten todettiin että no etsitään vesi, sillan ylihän meidän pitää joka tapauksessa mennä. No vesi löytyi ja siltakin, mutta yhtään ei näyttänyt tutulta. Löydettin lopulta itsemme Christianshavnista eli Christianian liepeiltä. Todettiin että nyt ei muuten ehkä olla ihan oikeassa suunnassa. Jonkun leipomon seinältä bongattiin keskustan kartta ja sitä hetken tuijoteltuamme totesimme että ollaan muuten ihan vastakkaisessa suunnassa kun missä pitäis olla. Eipä hätiä, metroasema oli ihan siinä vieressä ja pienen metrokartan tarkastelun jälkeen tulin siihen tulokseen että kun hypätään junaan, päästään oikeaan paikkaan. Niin tehtiin, ja kun oltiin ensin kävelty noin tunti väärään suuntaan, päästiin junalla viidessä minuutissa sinne minne pitikin. No ei se ihan hukkaan mennyt, nähtiin kaupunkia ja oltiin kuitenkin etuajassa hostellilla. 

Vesisade alkoi melko täydellisellä ajoituksella juuri silloin kun oltiin kävelemässä metroasemalta hostellillle. Todettiin että no johan tuo joutaakin, poishan tästä ollaan lähdössä. Bussi lähti köröttelemään viiden aikaan ja seitsemältä oltiin perillä. Kummasteltiin sitä, miten Odenseen päästyä todettiin että onpa kiva olla kotona. Ilmeisesti meillä ei siis ole ollut suurempia sopeutumisvaikeuksia, kun Odense kerran alkaa jo tuntua kodilta. Ja kotihan se on, sen aikaa kun täällä ollaan.

PS. Tässä vielä retken pysähdyspaikat kartalla. Nyt miekin tiiän missä mie olin! 

Näytä Castle Trip suuremmalla kartalla

Castle Trip, osa 1: lauantai 17.3.2012

Veikkaan että linnaretkestä on niin paljon kuvia ja asiaa että on viksumpaa ehkä jakaa koko höskä suosiolla päivien mukaan kahteen eri osaan. Muuten a) mie en jaksa kirjottaa ja b) kukaan ei jaksa lukea. 

Lauantaiaamuna oli harmaata ja sumuista ja ankeaa ja klo 7.00 piti olla rautatieaseman takana mistä meidän bussi lähti. No luonnollisesti se bussi ei tietenkään lähtenyt vielä klo 7.00, taisi olla lähempänä puolta kahdeksaa kun päästiin liikkeelle. Köpiksessä tipautettiin Kööpenhamina-retkeläiset ja meidän matkatavarat hostellille ja jatkettiin matkaa Helsingøriin (englanniksi Elsinore) ja meidän ensimmäiseen vierailukohteeseen, joka oli siis Kronborgin linna eli ns. Hamletin linna. 

Sisäänkäynti linnoitukseen. 

Kronborgin pienoismalli. Sehän on siis paitsi fiini linna, myös puolustuslinnoitus.
Vähän niin kuin Suomenlinna muttei sinne päinkään. 

Kronborg, mie ja Monica. Turistikuvia jee!

Paljon oli yksityiskohtia joka paikassa. 

Sisäkatoissa maalauksia. 

Shakkiruutulattia. Mie tahon kans! 

Fiini vieraskammari. 

Kronborgin kellarissa nukkuu legendaarinen viikinki Holger Tanskalainen.
Tarun mukaan jos Tanskaa uhkaa jokin vaara, Holger herää ja hutkii vihollista miekalla. 

Kronborgin sisäpiha

Panoraamaa vallituksilta.

Simpukankuoria! Harmi kun loppuajasta oli jo vähän kiire, oisin halunnut mönkiä
merenrannassa vähän pitempäänkin.

Ai niin ja nyt on vähän jännempää videotakin tarjolla! Lare kun ei ainakaan lämmennyt hirveästi niille kirkonkelloille. Just kun oltiin tekemässä lähtöä linnasta, sinne teki sisäänmarssin jonkinlainen sotilasparaati. Oli varmaan joku juhlapäivä, tiedä häntä. Kukaan ei osannut sanoa mistä tarkalleen ottaen oli kyse mutta että marssivia sotilaita. Linnassa. Jännä.

Kronborgin jälkeen köröteltiin vajaan puolen tunnin matka Hillerødin kaupunkiin jossa käytiin tutustumassa Frederiksborgin linnaan. Meillä oli siis ryhmän vetäjinä ESN:n tyypit Andreas ja Amanda, ja koska Andreas on kotoisin Hillerødistä, hän oli pyytänyt isäänsä meille oppaaksi (koska 'virallinen' opastus olisi maksanut maltaita ja hunajaa). Myös Andreaksen äiti oli halunnut lähteä mukaan ihan vain katsomaan mitenkä isännältä opastaminen sujuu. 

Frederiksborg on tuhoutunut tulipalossa käsittääkseni kerran jos toisenkin, mutta 1800-luvulla Carlsbergin  panimon perustaja J.C. Jacobsen pisti paljon rahaa linnan jälleenrakentamiseen. Samalla Jacobsen osti satsin tanskalaista taidetta ja linnasta tehtiin taidemuseo. Nykyisin siellä on muun muassa Andy Warholin ja Edvard Munchin töitä. (Tosin tämä mulle selvisi vasta sitten kun oltiin jo poistuttu linnasta. Harmitti! Pitää siis mennä uudestaan.) 

Frederiksborgissa on pidetty myös kuninkaallisia häitä, siellä kun on melkoisen näyttävä kappeli. Tälläkin reissulla nähtiin hääpareja ottamassa kuvia linnan pihalla ja puutarhassa, eivät vaan tainneet olla ihan kuninkaallisia. Harmi kun pääsi kamerasta akku loppumaan ennen kuin ehdittiin puutarhaan asti, olis ollut paljon nättiä kuvattavaa sielläkin. Onneks olin sen verran vihmerä että tajusin kuitenkin pakata laturin mukaan niin sain taas illalla kameraan eloa seuraavaa päivää varten. 

Frederiksborgin ulkomuureja. Taustalla häämöttää Hillerød.

Suihkulähde linnan ulommalla pihalla. Huipulla töröttää Neptunus.

Fiini on fasadi. Keskellä pääsisäänkäynti.

Sisäpiha. 

Mekot ja palttoot. 

Rautapalttoot.

Tämä on se kappeli/kirkko jossa niitä kuninkaallisia häitä on pidetty.

Kunkku Valdemar (eli n.1320-1375) ja mie ja japanipose.
(Siellä oli japanilaisia. Se tarttui.)

Ainoa kuva joka mulla on siitä hienosta puutarhasta. Nyyh. 

Jaakob painii enkelin kanssa. Komeron ovi. 

Maalaus. Katossa. Huhhuh sanon mie. 

Sisäpihalla töröttää paloauto niin kauan kuin pihojen välisen muurin restaurointityöt
on meneillään, koska se ei mahdu portista sisään eikä ulos. Se on siis paikalla
kaiken varalta koko ajan. 

Turistipönötys suuressa tanssisalissa joka oli melko överi. Taustalla orkesteriparvi.

Se on Lars von Trierin maalaus! Hyvin jännä. 

Carlsberg-Jacobsen perusti tämän museon tässä linnassa 5.4.1878. 

Andreaksen äiti oli ihan mahtava: hän oli tuuminut että tarjotaanpa tyypeille kakkua ja mehua ja järjestänyt tarjoilun linnan puutarhaan! Eipä huippua, sää oli mukavan leuto ja kakku oli hyvää ja maisemat ihan sairaan hienot. Sittenpä lähdettiinkin tallustelemaan takaisin bussille ja matkattiin Köpikseen. 

Illalla käytiin syömässä turkkilaisessa ravintola Ankarassa, jossa oli syö-niin-paljon-kuin-jaksat-buffetti. Ruoka oli tosi hyvää, ja luonnollisesti sitä ei taaskaan jaksanut syödä niin paljon kuin olisi halunnut. Nyyh.

Hostelli oli harvinaisen ankea mesta, ESN:n tyyppien mukaan Kööpenhaminan halvin kolo mikä löytyi.  Päädyttiin sit Monican kanssa nukkumaan kahdentoista hengen huoneeseen. Onneksi olin varautunut kaikkeen ja korvatulpat pelasti tilanteen, sainpahan edes jotenkin nukuttua. 

Sunnuntaista tulee tekstiä ja kuvia seuraavalla kertaa, eiköhän tässä ollu tarpeeks toistaiseksi.