No niin. Kuukausi lähtöön. Neljä viikkoa. Mitä kaikkea on vielä tekemättä, en tiedä uskaltaako edes miettiä. Joulupukki oli huomioinut tämän vaihtoonlähdön ihailtavasti, paketeista löytyi muun muassa tanskalaista komediaa, suomi-tanska-suomi-sanakirja, Kööpenhaminan matkaopas ja matkalaukku. Eiköhän niille kaikille löydy käyttöä.
Tässä vähän aikaa sitten tuli yliopistolta sähköpostia asunnosta, soluhuone löytyi noin puolentoista kilometrin päästä yliopistolta. Ei paha ollenkaan, kun kauimmaiset asunnot olisi olleet yli kahdeksan kilometrin päässä. Keittiövälineet, peitto ja tyyny pitää hommata itse paikanpäältä, ja keittiö ja kylppäri jaetaan kuuden muun opiskelijan kanssa. Mitenköhän sitä oppii soluelämään, kun on aina ennen majaillut itsekseen?
Tietoa tuli myös orientaatiopäivän ohjelmasta sekä henkilökohtaisesta tuutorista, joka pitää huolta etten pääse heti ensimmäisinä päivinä eksymään ja/tai nolaamaan itseäni totaalisesti. Ihan lohdullista tietää, että on joku jolta voi kysyä kaikkea tyhmää.
Sekin helpottaa elämää huomattavasti, että EU-kansalaiset voivat tehdä sekä oleskelulupahakemuksen että väestörekisteriin ilmoittautumisen yliopistolla tiettyinä päivinä kun kyseiset viranomaiset tulevat vastaanottamaan hakemuksia, eli ei tarvitse itse lähteä etsimään oikeita virastoja. Ihailtavan hyvää palvelua.
Se muuten selvisi, että sitä Internordic Moving Certificatea eli Yhteispohjoismaista muuttolupaa ei tarvitse enää nykyään, se on jäänyt pois käytöstä jo vuonna 2007 eli yliopiston sivut tarjosivat vähän vanhentunutta tietoa siltä osin.
Lähiaikoina pitäisi alkaa tehdä viimeistä to do -listaa ja alkaa harkita vakavissaan pakkaamista. Tai ainakin sen suunnittelemista. Nyt kun on tuokin matkaväsky.
