Hyvästi, Odense

Ja vielä viimeiset kuvat lähtöaamulta. 

Huone jäi melkein tyhjilleen, muttei ihan. 

Miun kukat jäi nyt oman onnensa nojaan. 

Aamuauringossa näyttää melkein kivalta. 

Ja näin sitä mennään! Kamat on pakattu, avaimet luovutettu ja kotimatka alkaa. Odense oli ihana, mutta nyt on jo niin kova hinku päästä kotiin että miten tässä muka jaksaa vielä puolitoista viikkoa matkailla? Päivitän joka tapauksessa tunnelmia matkan varrelta jos on mahdollisuuksia päästä nettiin. Pian nähdään, toverit! 

Viimeiset päivät Tanskassa

Eilinen päivä meni pääosin pakkaillessa ja siivoillessa. Porukat tuli illalla ja käytiin syömässä ravintola Eydesissa (siinä samassa jossa käytiin Maijan ja Kimmonkin kanssa). Tänä aamuna heräsin kuuden aikoihin ensimmäiseen kunnon ukonilmaan jonka olen täällä havainnoinut, ja vettä tuli kuin aisaa. Tanska pani siis sään puolesta oikein parastaan. Oltiin porukoiden kanssa suunniteltu tekevämme reissu Egeskoviin ja päätettiin että sinne mennään, satoipa vettä tahi ei. Ja hyvä kun lähdettiin, sade nimittäin taukosi matkalla ja alkoi uudestaan vasta sitten kun oltiin iltapäivällä tulossa pois. 

Porukat otti nyt jo kyytiin suurimman osan miun tavaroista. Todettiin, että miun omaisuus on ilmeisesti täällä ollessa vähintäänkin kaksin- ellei jopa kolminkertaistunut, nimittäin auton takakontti tuli pelkästään miun kamoista aika tehokkaasti täyteen. Oho. 

Tänään oli muuten tullut Blackboardille viimeinenkin arvosana, tasainen rivi seiskoja on nyt suoritusotteessa. Hyvinhän tuo siis meni, seiska vastaa kotoisella 1-5 -asteikolla noin kolmosta. Tuosta viimeisenä arvostellusta historia-esseestä olisin tosin toivonut ehkä parempaakin arvosanaa kun sen eteen kuitenkin tein oikeasti töitä. Mutta vaikuttaisi vähän siltä että taso on täällä aika kova. Tuntuu vain jotenkin hassulta, että sain saman arvosanan esseestä, jonka eteen näin kunnolla vaivaa ja toisaalta esseestä, jonka kirjoitin apina-asenteella neljässä päivässä. Hm.

Illalla syötiin viimeisen kerran tajut kankaalle kämppisten kanssa. Kaikki oli haalinut pöytään enempi tai vähempi kaikenlaisista jämistä koottuja herkkuja ja lopputulos oli taas järjetön ähky. 

Keskiviikkona ja torstaina oli pyykkipäivä-blues.

Sateisen sumuisia maisemia oli matkalla Egeskoviin. 

Ja Egeskov oli yhä nätti kun mikä. 

Viimeiset evästelyt kämppisten kanssa. 

Että näin sitä on saatettu elo Odensessa loppuunsa. Vuokraisäntä tulee aamulla 8.30 tarkistamaan huoneet ja sitten vaan tien päälle! 

Melkein kesäisiä kuvia Odensesta

Tänään täällä on ollut melkein kesäinen päivä. Aurinko ainakin paistoi, vaikkei ollutkaan mikään hirveän lämmin.  Ja lähtö se vaan lähenee, porukat on kuulemma tällä hetkellä Malmössä ja tulla plopsahtavat Odenseen huomenissa. Mie täällä pyykkiä pyykkäilen ja kamoja pakkailen ja yritän kovasti miettiä, mitä pitäisi ehdottomasti keritä vielä tekemään ennen lähtöä. 

Eilen kävin lopultakin tutustumassa Odensen taidemuseoon ja se oli kyllä kannattava reissu! Pööpöilin siellä parisen tuntia ja inspiroiduin kovasti avaruus-aiheisesta vaihtuvasta näyttelystä. Illalla puolestaan hengattiin viimeistä kertaa Helin, Alexandran ja Elenan kanssa. Oltiin Helin kämpillä ja syötiin salaattia ja nachoja ja parannettiin maailmaa. 

Tänään kävin muuten vain kaupungilla pyöriskelemässä ja ottamassa vielä vähän lisää kuvia. Kohta vois melkein tuntua haikealta, muttei ihan. Sen verran paljon tekee jo mieli päästä jatkamaan matkaa. 

Himmelgåder i Fyns Kunstmuseum. Oli jännä, tykkäsin.

Miun lempimaisema Odensen keskustassa. Tältä se näytti talvella.

Kotimatkan varrella on vaaleanvioletti talo ja ruusuja.

Eilen kävin ensimmäisen kerran tässä SuperBrugsenissa. Ei vaan oo ennen tullut käytyä
vaikka se on ihan kotimatkan varrella. Varmaan siks kun se on väärällä puolella tietä. 

Ostin ehkä hienoimmat ja mukavimmat matkustuspögät ikinä!
Ja Mao-kengät.  

Elenalla ja Alexandralla oli synttärit kuun alussa, väsäsin hienot paketit tytöille
Tanskan malliin.

Tytöt toi Helille unikoita tien varresta. Aww. 

Mie en kestä kun Odense on vieläkin vaan niin nätti. 

...niin nätti.

...Niin pirun nätti.

Keskustan pyöräilijälaskuri. Tänään 2947 (paitsi että tätä kuvaa ottaessa siitä
porhalsi jo ainakin kolme lisää), tänä vuonna 603 152. 

Turisti-info.

Ja taas löytyi vahingossa musiikkia. Tällä kertaa jatsia. 

Viimeiset kouluhommat

Tänään oli viimeinen koetuskivi ennen kotiinlähtöä, nimittäin Topics in American Studies: Literature -kurssin suullinen koe. Sitä piti hieman ehkä pelätä etukäteen, kun koskaan ei ole tarvinnut suullisia kokeita tehdä eikä tuo esitelmän pitäminen ole ikinä ollut mitään lempihommaa. Mutta kuten olettaa saattaa, ei se sitten ollutkaan NIIN pelottavaa ja professori oli ihan inhimillinen ja sensori oli herttainen vanha seti joka vain naureskeli muistiinpanoja tehdessään. ('Zen of Pac-Man' sai sedän hekottelemaan kovasti. Älkää kysykö.) Ja seiskahan sieltäkin tuli, eli tasaista keskitasoa mennään. 

Viime perjantaina kun kävin yliopistolla, atk-luokkaa epätoivoisesti etsiskellessäni löysin vahingossa kaikkia kivoja uusia paikkoja kun uskaltauduin lopultakin poikkeamaan pääkäytävästä hämärille sivukäytäville. Totesin, että no onhan se hyödyllistä näin viikko ennen kotiinlähtöä löytää kivoja paikkoja joissa voisi vaikka istua lukemassa. Ja kun se tulostuspistekin sitten löytyi, niin totesin siitäkin että no olihan se hyvä löytää toimiva printteri sitten kun olen lähdössä pois. Mutta näinhän se aina menee. 

Tänään pakkasin taas vähän lisää.

Sisäpiha ja lampi ja siellä on lumpeita! Jehna. 

Vähän erinäköinen sisäpiha.

Löysin lopulta oman oppiaineen ilmoitustaulunkin. Kaikki tanskaksi, luonnollisesti.

Ja näin nätit maisemat oli printtauspisteestä ulos. 

Sankt Hans Aften eli juhannus Tanskassa

Täkäläisittäin juhannus ei ole läheskään yhtä iso juttu kuin se on meillä kotona. Juhannusaatto ja juhannuspäivä on ihan normaaleja työpäiviä jos ne sattuu viikolle. Täällä juhannusaatto kulkee nimellä Sankt Hans Aften ja juhannuspäivä on kalenterissa "Sankthansdag". Aatto oli täällä eilen ja Pyhän Hansin päivä on tänään. 

Muinaisista pakanallisista perinteistä johtuen täällä harrastetaan edelleen noitien polttamista roviolla. Poltettava noita arvotaan kaupungin asukkaiden joukosta. No ei sentään, sen sijaan täällä myydään noitia ruokakaupoissa tarkoitusta varten. Ensimmäisen kerran kun huomasin näitä noitia kaupan hyllyssä, ajattelin että ne on variksenpelättejä. Monica oli miettinyt, että vietetäänkö täällä Halloweenia jotenkin omituiseen aikaan vuodesta. Kumpikin arvaus meni väärin. 

"Kan brændes på bålet" - Voidaan polttaa roviolla. 

Muuten Pyhän Hansin juhlintaan kuuluu täällä samoja elementtejä kuin suomalaiseenkin juhannukseen: kokkoja, grillausta ja yhdessä hengaamista. Odensen suurin kokko oli Fruens Bøge -nimisessä puistossa ja sinne kokoontui eilisiltana hirmuiset määrät lapsiperheitä ja teinilaumoja ja kaiken muunkin ikäisiä tyyppejä grillaamaan ja hengaamaan. Paikalliset bändit musisoi festarihenkisesti ja oli mukavoo. Monican kanssa ostettiin kertakäyttögrilli ja mentiin mukaan. Mie tein meille pekoniherkkusieniä ja Monica oli niistä ihan liekeissä. Mie olin liekeissä siitä kokosta, oli nimittäin suurin mitä mie oon ikinä nähnyt. 

Sataa-paistaa-sataa-ilmastossa osuttiin onneksi paistaa-välikköön.

Grilli oli halvin minkä löysin, ja sen kyllä huomaa. Mutta sienet oli hyviä!

Makkaratkin siinä paistui, mutta tapahtui myös tragedia:
unohdettiin ottaa vaahtokarkit mukaan! 

Kokko sytytettiin puoli kymmenen aikoihin. Noita keikkuu huipulla luutineen.

Iso tuli. 

Lopunajan höpötystä

 No nyt kun on matkustettu ja vieraita viihdytetty ja niiden kanssa viihdytty niin pikkuhiljaa on päässyt kiinni siihen perustavanlaatuiseen ajatukseen että kohta tämä lysti loppuu. Siitä hyvästä totesin, että nyt viimeistään on syytä alkaa räiskimään kameralla suuntaan jos toiseenkin että varmasti kaikki tulee tallennettua. 

Maija ja Kimmo lähtivät siis maanantaina, ja tiistain mie käytin tehokkaaseen ja kokopäivätoimiseen makoiluun. En lähtenyt edes ruokakauppaan, köllöttelin vaan. No ja okei, alotin mie pakkaamisen. Olin jo ihan syyhyissäni että eikö jo vois eikö jo vois ja lopulta annoin itselleni luvan että no joo, kyllä vois. On tuota sälää kuitenkin päässyt jotenkin salakavalasti kertymään niin pitihän sitä alkaa hyvissä ajoin sortteeraamaan. Heitin hyvän läjän turhaa paperitavaraa paperinkeräykseen ja pakkasin pois nurkista jo kaikki luetut kirjat ja talvivaatteet joita toivottavasti ei enää tarvitse.

Onhan noita päässyt kertymään...

Postissa tullutta ja muuten vaan kivaa sälää. Vielä en raaskinut ottaa näitä alas,
saavat olla ensi viikkoon. 

Memorabiliaa Legolandista ja Nyborgin rannalta. 

Jos miun pitäis lentää kotiin, olisin aika pahassa pulassa. 

Keskiviikon missio oli käydä hakemassa International Officesta yksi tuhannen euron arvoinen allekirjoitus ja kysellä vähän muitakin käytännön asioita transkripteistä sun muista. Kerrankin olin paikalla oikeana päivänä oikeaan kellonaikaan ja toimisto oli auki! Se myös löytyi samasta paikasta missä se viimeksikin sijaitsi, mikä ei täällä ole ollenkaan taattua. (Tekevät tuolla yliopistolla jotain muutostöitä ja koskaan ei voi olla varma siitä että löytää etsimänsä.) 

Menestyksekkään paperiasioiden hoidon jälkeen kävin pyörimässä ostoskeskuksessa ja hain Lidlistä Cola-jääteetä. Kaikkea sitä oppii, niin kuin nyt sen, että pelkästään hyvän jääteen ja halpojen murojen takia kannattaa pyöräillä kuusi kilometriä kahden sijasta. Löysin muuten Lidlistä myös Suomessa tehtyjä hapankorppuja! :D

Näin sitä polkutapyöräillään yliopistolle viimeisiä kertoja.

Yliopisto on melkein maaseudulla. 

Tältä näytti sama maisema talvella.

Taidetta yliopistolla. Tahtooko tämä sanoa, että yliopisto-opiskelijoista tulee muumioita?

Näkymä rakennusten väliseltä sillalta. Hienosti osui
ikkunassa oleva linnunroiskaisu kuvaan. 

Eilisen ostoskeskuksessa pyörimisen tuloksena jäi vaivaamaan InterSportin edessä tyrkyllä olleet kivat kumpparit. Tai ne on kyllä vaivanneet enemmän tai vähemmän koko kevään joka kerta ostarilla käydessä, mutta nyt kävin peräti tarkistamassa olisko siellä minun kokoa. (Ovat lastensaappaat, niin se ei ollut 100% varmaa.) Olihan siellä, ja hintaakin oli pudotettu jännästi. Asia piti jättää mietintämyssyyn yön yli koska värin valinta oli liian haastavaa. Tänä aamuna sitten hilpaisin ostamaan ruokakaupasta juustoa ja makkaraa ja samalla reissulla kävin myös kumpparit mukaani. Totesin vaan itsekseni, että onhan tässä suunnattomasti taas järkeä että mie oon koko kevään pärjännyt ilman kumisaappaita ja nyt mie sitten ostan ne, kun on alle kaksi viikkoa lähtöön. Mutta onpahan pähisevät jalkineet millä Ilosaarirokkailla, ei kelit nimitttäin haittaa! 

Fakta on meiän lähiruokakauppa ostarin alakerrassa. 

On nimittäin niin hienot lontsarit että melkein jo toivon että satais!
(Sitä ei kyllä tarvii kauan ootella, veikkaan.) 

Tällä viikolla on muutenkin saanut tehdä jo kaikenlaisia lähtöön liittyviä asioita: lopetin jo miun tanskalaisen prepaid-liittymän automaattisen saldonlisäyksen, että nykyisen saldon kun käyttää loppuun niin sit voi kortin heittää mäkehen. Kirjoitin viimeisen kolumnin Pogostaan, näin Otiliaa viimeisen kerran (käytiin Overgadella syömässä belgialaisia vohveleita suklaakastikkeen ja pehmisjäätelön kanssa, nomnom!), kävin ostamassa viimeisiä tuliaisia, aloitin ruokavarastojen tuhoamisen...Muuten onkin aika mennyt pääasiassa kirjoja lukemalla, tylsää mutta totta. Säätkin kun on olleet vähän epävarmoja niin ei ole viitsinyt mitään ulkoilma-aktiviteettejakaan harrastaa. 

Huomenna varmaan vietetään Monican synttäreitä uudemman kerran kun on oikea päivämäärä, ja käydään ehkä etsiskelemässä jostain jotain juhannustoimintaa. Sen verran Otilialta sain tietää, että täällä juhannus ei ole samanlainen yleinen vapaapäivä kuin kotona, eli jos juhannuspäivä sattuu viikolle niin too bad, se on normaali arkipäivä siinä kuin muutkin. Mutta kokkoja pitäis olla! 

Kaikki joutoaika on mennyt pääasiassa lueskelemiseen.

Annelta tuli tänään vielä postikortti, jee! Huomatkaa
Monican tekemä nätti kukka-asetelma - ihan on oman
takapihan rehuja kaikki. 

PS. Ai niin! Sainhan mie jo ekan arvosananikin: siitä neljän päivän pikaesseestä tuli tanskalaisella arvosteluasteikolla  7, mikä on erittäin hyvin siihen nähden että se tosiaan oli pikavauhtia kokoon kursittu ja millään tavalla hiomaton rykäisy. Ilmeisesti Clara tykkäs. 

(Melkein) Viimeiset vierailijat

Maija ja Kimmo saivat kunnian olla miun viimeiset vieraat täällä Odensessa. (Tai no itse asiassa porukat taitaa olla virallisesti viimeset, mutta ne vie miut sit mennessään niin niitä ei lasketa. Tai jotain. :D) Kuitenkinniin. 

Ennen Maijan ja Kimmon tuloa Stærmosegårdsvej 38:ssa vietettiin Monican synttäreitä. Ohjelmassa oli taas sikana ruokaa ja sitten hongkongilaiset yritti opettaa meille erilaisia pelejä. (Jou! -pelin taidan opettaa kavereille kotona, vaikka mie olinkin siinä ihan surkea. :D) Meillehän ilmestyi tänne pe-iltana parikin ekstra-hongkongilaista, eli seurueen koostumus oli 6 honkkaria ja mie ja Monica. Oli melko jännittävää. Annoin Monicalle lahjaksi saippuakuplajutun, niitä kuplia oli sit muun muassa keittokattilassa sen jälkeen. 

Herkkua on siinä monenlaista. Mie tein Eton Messiä, oli ihan hyvää.

Tämä kuva ei vaadi selityksiä. 

Maija ja Kimmo tulivat lauantaina aamupäivästä ja viipyivät maanantai-iltaan. Siinä ehdittiin käydä ainakin  ihailemassa Odensea, pyörähtää H.C. Andersen -museossa, käydä tarkistamassa miltä näyttää tanskalainen maaseutu ja kastua vesisateessa lahjakkaasti. Laskeskelin, että lauantain ja sunnuntain aikana me ajettiin noin 40 kilometriä pyörällä. Oho. Maanantaina sitten ajeltiin aamusta junalla Köpikseen ja kävellä tallattiin siellä itsemme väsyksiin ennen kuin Maijan ja Kimmon piti lähteä suuntailemaan lentokentälle ja mie lähdin takas Odenseen. 

Miehän olin siis järjestänyt Maijalle ja Kimmolle vastaanottokomitean
Gråbrødre Torville. 

H.C. Andersenin museo pihan puolelta katsottuna. 

Mie, Maija ja Satusetä.

Käytiin tsekkaamassa yliopisto. Monica oli mukana maaseuturetkellä.

Maaseutua etsimässä. 

Maaseutu löytyi. 

Pyöräily on nähtävästi kivaa. (Vaikka alla onkin
lainapyörä jolla oli kamala ajaa.)

Liputuksenkin olin järjestänyt. 

Rankan maaseuturetken jälkeen käytiin ravintola Eydesissä syömässä. 

Maija ja Kimmo edustaa. 

Sunnuntaina lähdettiin katsomaan merta. 

Jotain jännää kuvattavaa siellä taas näköjään on. 

Eväät syötiin laavulla joka löytyi Stigen saarelta. Sitten satoi vettä. Paljon.

Huomasin että maanantain Köpiksen kävelyltä ei tullut otettua enää hirveästi kuvia, tuntui ehkä että tämä on jo nähty. Hotasin sit semmoisia asioita joita en ollut aiemmin huomannut. 

Nyhavn vaihteeksi melkein auringonpaisteessa. 

Kuninkaallinen paatti oli pysäköity Amalienborgin eteen. Liekö kuningatar
ollut lähdössä kesälomalle.

Paahtopaisti-smørrebrød. On se leipäkin tuolla alla. 

Turistipörinää Pienen merenneidon patsaalla. 

Ruusut oli muhkeassa kukassa ympäri Köpistä. 

Ja näin se vaan Tanskan aika alkaa lähetä loppuaan. Alle kaksi viikkoa ja mie oon matkalla kotiin. Sitä ennen yritän vielä päivittää lopunajan tunnelmia mahdollisimman usein - eli aina kun on jotain muuta kerrottavaa kuin se, etten taaskaan poistunut talosta koko päivänä.