Hommahommia

Viikko mennä puksutteli menojaan tosi nopeasti tällä kertaa. Pariin otteeseen oon meinannut että pitäis varmaan päivittää blogia mutta en oo sit kehdannut kun on tuntunut ettei oo varsinaisesti mitään kerrottavaa. Nyt kun asiaa miettii niin onhan tässä kuitenki kerennyt olla yhtä sun toista. Polkupyörän käytin maanantaina pajalla, 140kr tuli maksamaan. Ei onneks ihan hirveän hintaista mutta toivotaan nyt että ajopeli futais ilman lisäonnettomuuksia loppuajan. (Se tosin on ehkä liikaa vaadittu, mutta jos tuo nyt ei kuitenkaan ihan tavaksi tulisi niin se ois ihan kiva.)

Sen ESN:n linnaretken lippujen kanssa meinasi mennä vähän kikkailuksi, eivät ihan hallinneet sitä lipunmyyntijärjestelmäänsä niin siinähän meinasi tulla poru ja paha mieli monelle. Myös mulle. Järjestivät onneksi lisäpaikkoja retkelle ja ne tuli myyntiin tänä aamuna. Myö istuttiin Monican kanssa jo puol seiskalta yliopistolla ESN:n toimiston ovella silleen että myöhän ei muuten jäädä ilman lippuja! Siinä ootellessa katsottiin Boondock Saintsia Monican koneelta. Pitäis kahtoa loppuun vielä tänä iltana, oli aika hyvä. (Sitähän se Sirkku on tolkuttanu.) Mutta saatiin siis liput ja nyt on hyvä mieli.

Miun kirjasto on täälläkin jotenki päässy räjähtämään käsiin. Kun mie
tulin tänne, mulla oli mukana neljä kirjaa. Suurin osa noista tosin on kouluhommia.

Tiistai-iltana oli yliopistolla ESN:n järjestämä Danish Movie Night, siellä katsottiin kaksi tanskalaista leffaa ja syötiin välissä pitsaa. Nomnom. Leffat oli To Verdener (Worlds Apart, 2008) ja Blinkende Lygter (Flickering Lights, 2000). Jälkimmäisestä tykkäsin enempi, se on kuulemma semmoinen leffa jonka lähes jokainen tanskalainen on nähnyt ja jossa on käytännössä kaikki Tanskan tunnetuimmat näyttelijät. (Myös Mads Mikkelsen, obs.) Se oli just semmosta hämärää pohjoismaista huumoria josta välillä tulee vähän semmonen olo että saako tälle edes nauraa. Kävin jo kyselemässä tuosta ostoskeskuksen levykaupasta sitä dvd:nä mutta ei kuulemma oo saatavilla tällä hetkellä. Mnöö. 

Oiskohan tämä nyt sitten taas se Odense-joki. Veikkaan että on.

Torstaina vietin vapaapäivää sadetakin metsästyksen merkeissä ja pyöriskelin sit kaupungilla ihan antaumuksella kun oli tosi nätti sää. Ostin Happy Chickenistä kananuudeliboksin ja menin puistoon sorsien sekaan syömään (hankkimaan salmonellan) syömään (hankkimaan salmonellan). Takkikin siis tosiaan löytyi (jee!) ja sit kävin vielä leikkauttamassa tukkaani kun sen kanssa on pitänyt ahistua kun ei vaan toimi. Löytyi  siis myös kiva kampaaja joka leikkasi mulle otsiksen, kivasti. Nyt ei taas ahista ihan niin paljon. 

Taas yksi H.C. Andersen -veistos.

Kanaboksi. Nomnom. 

On se.

Antaumuksellisen kaupungilla pyöriskelyn tuloksena mie lahjakkaasti unohdin että miun piti mennä neljäksi yliopistolle kirjastoinfoon ja johonkin vaihtareiden palautetilaisuuteen jossa ois saanut ruokaakin. Kello oli jokseenkin neljän seutu kun olin lähdössä keskustasta kotiin ja sillon vasta muistui mieleen että ai niin, ois muuten pitäny olla jossain tänään. No, ei se onneks oo niin vaarallista. 

Ai niin! Tässä joku päivä käytiin Monican kanssa pyörimässä Bilkassa ja mie ostin leivänpaahtimen ja löysin laktoositonta jogurttia. Päivä oli sillä pelastettu. Kyllä voi pienestä ihminen olla onnellinen. Niin ja ostinhan mie myös lankaa ja neulepuikot. Tää elämä täällä kun ei oo silkkaa äksöniä niin piti keksiä jotain älykästä puuhaa illoiksi. 

Kyllä se on, kun vaan tarpeeks tarkkaan lukee pienen präntin. Huomaa
myös tyylikäs nimikointi katoamistapausten ehkäisemiseksi.

Siitä tulee sukka. (Pitäis varmaan välillä keksiä joku muu väri tuon harmaan tilalle.)

Ja taas on viikonloppu. Mitään ohjelmaa ei oo suunniteltu, saa nähdä meneekö kotona istumiseks vai saadaanko jopa aikaseks tehdä jotain. Jos vaikka lopultakin mentäis sinne eläintarhaan. Siitä on monta kertaa puhuttu mut ei vaan oo tullut lähdettyä.

Että näin tällä viikolla.