Puola, osa 2: Varsova

Perjantai-iltana siis köröteltiin junalla Krakovasta Varsovaan - oli muuten melko jännä juna, hytkyi ja hötkyi hyvin jännästi. Lauantaiaamuna tavattiin Monican ystävä Jakub, joka toimi meille oppaana koko päivän. Parasta mitä tällaiselle sunnuntaituristille voi tapahtua, on paikallistunteva (ja vieläpä ilmainen!) opas, joka kuskaa  suunnilleen kädestä pitäen paikasta toiseen eikä ite tarvii miettiä linja-autopysäkkejä tai aikatauluja tai yrittää tulkata karttaa jossa kaikki on ihan käsittämättömällä kielellä. Että hankkikaa niitä kanshainvälishiä kavereita ja menkää käymään niiden luona, suosittelen! 

Varsovan päärautatieasema joskus klo 23:n tietämillä. 

Ensimmäiseksi annettiin Jacubille tehtäväksi viedä meidät aamupalalle. Löytyi kiva pieni kahvila jonka terassilla istuttiin, aamukymmenen jälkeen oli lämpötilat taas jo hellelukemissa eli ei tarvinnut ainakaan palella. Eteen kannettiin jollakin rahkan tapaisella aineella täytettyjä pannukakkuja ja oli muuten hyvää! Kunnon rasvaisen aamiaisen jälkeen jaksettiin tallustaa helteessä ihailemassa kaupunkia. Käytiin tutustumassa muun muassa Jacubin yliopistoon ja Stare Miastoon eli vanhaan kaupunkiin.

Aamupalapannarit. Nom! 

Nikolai Kopernikus. Tiesittekö työ, että se on puolalainen?
En miekään. 

Joku akateeminen rutale ahistelloo.

Varsovan yliopistolla on vähän eri näköistä kuin vaikkapa Joensuun kampuksella.
Tai täällä Odensessa. Ei oo punatiiltä eikä betonia nii.

Universitas Varsoviensis. 

Pavarotti on kuulemma konsertoinut tuolta parvekkeelta.
(Kummalta, kysytte te. En tiiä. Jommalta kummalta.)

Presidentin linna.

Plac Samkowy eli Linna-aukio.

Varsovalaislla on myös oma merenneitonsa.
On vähän erilainen kuin tanskalainen versio.

Keskustassa ja vanhassa kaupungissa käpöstelyn jälkeen otettiin bussi Łazienkin puistoon, jota Jacub luonnehti Varsovan Central Parkiksi. En voi väittää vastaan, vaikkei Central Parkista olekaan kokemusta. 

Niin kutsuttu Pieni valkoinen talo, jossa Ranskan kuningas Ludvig XVIII
kuulemma majaili maanpaossa ollessaan. 

Linna veden päällä. Huomatkaa riikinkukko.

Chopinin muistomerkki Lazienkin puistossa. 

Runsaan talsimisen jälkeen tuli tietysti hiuko. Puistokävelyn jälkeen seuraan liittyi Jakubin kaveri/pomo Wiktor, ja porukalla lähdettiin etsimään ravintolaa joka tarjoilisi paikallisia erikoisuuksia. Sellainen löytyi muutaman turhan yrityksen jälkeen (paikka oli kiinni tai menu ei miellyttänyt meidän oppaita), ja pöytään kannettiin yhtä jos toista epäilyttävää evästä. Pork knuckles (mie en vieläkään tiedä mitä se on suomeksi!) -hyytelöä ja tartar-pihviä ja ainakin kolmea erilaista keittoa ja tietysti paikalliseen tapaan myös vodkaa. Ja kaikkea piti kokeilla, mikä kyllä kostautui seuraavana päivänä. Voinette kuvitella. 

Petollinen tartar-pihvi (joka oli tosi hyvää!) ja paikallista limpparia (joka
maistui Hartwallin omenalimsalle).

Syömistä jatkettiin vielä toisessa paikassa, koska Jakub ja Wiktor halusivat ehdottomasti käyttää meitä Varsovan parhaassa kiinalaisessa. Siellä vedettiin pekingin ankkaa muovipurkista terassilla, puitteet ei nimittäin olleet mitkään fiinit niin kuin sopisi "Varsovan paras"-titteliltä odottaa, mutta ruoka oli kyllä hyvää! Tässä paikassa seuraan liittyi vielä kaksi Jakubin ja Wiktorin ystävää, yliopistoprofessoreita olivat ilmeisesti. Tiesivät muumit ja hattivatit ja kovasti keskusteltiin puolalaisesta ja suomalaisesta kulttuurista. Lopulta tuli lähdön hetki, kun piti ehtiä Krakovan junaan. 

Krakovasta Helsinkiin on matkaa 945 kilometriä, vaikkei sitä tässä kuvassa
näykään. Mutta sekin luki tuossa pylväässä.

Turistipönötys Varsovan asemalla. 

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oltiin Krakovassa ja aamulla lennettiin takaisin Tanskaan. Voin kertoa että kun laskeuduttiin lentokoneesta Billundissa, vastassa ollut tuuli ja vesisade ei edes jaksanut masentaa vaan se oli lähinnä jotenkin koomista kaikessa tyypillisyydessään.