Retki Nyborgiin

Lauantaiksi eli eiliselle oltiin suunniteltu kämppisten kanssa retki Nyborgiin, ja sinnehän me lähdettiin silläkin uhalla että sääennuste lupasi vesisadetta. Missiona oli käydä katsastamassa Nyborgin linna ja tietysti meri! Nyborghan  sijaitsee ihan meren rannalla, matkaa tulee Odensesta noin 30km ja junalla se vie vajaan vartin. Nyborgin kohdalta lähtee muuten 18 kilometrin pituinen Storebæltin silta joka yhdistää Fynnin ja Själlannin saaria.  

Näytä Nyborg suuremmalla kartalla

Matkaseuraksi lähtivät siisMonica, Ian ja Esther. Nyborgiin asti kun päästiin, todettiin että nii, eihän meillä oo karttaa. Rautatieasemakaan ei tarjoillut turisti-infoa. Mie olin netistä jokseenkin katsonut että millä suunnalla linna mahtaa sijaita ja sitten miun luotettavan epävarmalla opastuksella lähdettiin taapertamaan. Mutta  niinhän ne väittää, että paras tapa nähdä kaupunkia on eksyä.

Jokunen tovi käveltiin ja seurattiin kattojen yläpuolelta näkyvää tornia. Kun päästiin tornille, todettiin että se on kirkko, eli ei sitä mitä oltiin etsimässä. Siinä kun arvottiin että mihin suuntaan seuraavaksi lähdetään, paikalle tallusteli pahaa-aavistamaton natiivi jonka kimppuun tietysti hyökkäsin. Vaikka kyseessä oli jo vähän vanhempi seti niin hyvin puhui englantia, niin kuin ilmeisesti melkein kaikki muut tanskalaiset paitsi meidän vuokraisäntä. Setä ystävällisesti neuvoi meidät oikeaan suuntaan ja katsoi vielä perään että käännytäänkö varmasti oikeasta risteyksestä. Oltiinkin lähempänä kuin luultiinkaan, mutta ilman karttaa vieraassa kaupungissa ei vaan voi tietää. (Jos mie oon pikkuhiljaa alkanut täällä jotain oppia, niin sen että kartta on aina oltava.)

Nyborgin kauppakatu ja nähtävästi myös meidän opassetä.

Nyborgista huomasi heti, että se on vähän pienempi pitäjä (noin 30 000 asukasta): ihmiset tervehtivät toisiaan! Ei sitä esimerkiksi Odensessa kuule, enkä täällä ole nähnyt myöskään vanhoista miehistä muodostuvia juorukerhoja joita tuolla Nyborgissa tuntui olevan vähän joka kulmalla. Aamupäivällä liikkeellä näkyi vielä nuorempaakin väkeä, mutta iltapäivästä huomattiin että koko kaupungin väestö tuntui muodostuvan pääasiassa yli 70-vuotiaista miehistä.

Linna häämöttää.

Siinä se nyt on! 

Tuo Nyborgin linna on jostain 1200-luvulta peräisin ja sitä on vuosisatojen mittaan yksi jos toinenkin iso herra rakentanut uudestaan. Kunnon vanhan ajan ritarilinna siis.

Turistipönötyssss vol. 268 ja nätti maisema

Chain mail, mikä se on suomeksi? Rengaspanssaria ehdottaa
sanakirja mutta se kuulostaa tyhmälle. No sitä se on, joka tapauksessa. 

Tältä Nyborgin linna on ilmeisesti jossain vaiheessa näyttänyt. Enää
ei oo tuosta kyllä paljoa jäljellä.

Kuninkaan kammari.

Pelottavia rautapalttoita taas. 

Vesitorni

Pum pum

Hehe pumm.

Linnan puistossa syötiin eväät ja matkamuistopuodista lähti mukaan taas vähän postikortteja. Sitten lähdettiin etsimään merta, tällä kertaa kartan kanssa, kun sellainen löytyi lipunmyynnin esitepinkasta. Todettiin nohevina suunnistajina että jos mennään tosta tonne tai tosta tonne niin päästään joka tapauksessa sinne. Sit lähdettiin kävelemään ja todettiin että päädyttiin kyllä ihan eri paikkaan mitä tavoiteltiin, mutta merta löytyi kuitenkin. Nyborgin länsisatama löydettiin siis, ja lisää vanhoja setiä. 

Sitten otettiin uusi kierros kartantulkintaa ja tällä kertaa lähdettiin marssimaan oikeaan suuntaan. Matkaa olikin vähän pidemmälti kuin arvioitiin, ja välillä kävi jo mielessä että nyt ois se polkupyörä ollut ihan asiaa. Tuuli kantoi kuitenkin lupaavasti meren tuoksua niin jaksettiin uskoa että oikeaan suuntaan ollaan matkalla. 

Den Fynske Motorvej, Fynnin läpi ja Kööpenhaminaan asti vievä moottoritie.

Ja löytyihän se meri kun tarpeeksi kauan jaksettiin tarpoa! Eikä muuten koko päivänä ollut onneksi sateesta merkkiäkään, vaan aurinko paisteli sen verran että rannallakaan ei ollut hirvittävän kylmä kovasta merituulesta huolimatta. Hassun utuista oli kuitenkin, eikä Storebæltin siltaa meinannut oikein erottaa vaikka oltiin vain noin kilometrin päässä siitä.

Mie olin hirveän onnellinen kun pääsin pitkästä aikaa meren rantaan. En tiedä mikä siinä on, mutta mie tykkään merestä. Ainakin rannalta käsin. 

Jos tarkkaan katsoo, taustalla häämöttää silta. 

Merilevää sun muuta höttöä. 

Rannalla pyörittiin ehkä tunnin verran, mutta mereen asti ei kukaan lähtenyt seikkailemaan kun a) vesi oli ehkä vähän kylmää ja b) välissä oli parin metrin levyiset merileväkasaumat joiden yli ei tehnyt mieli lähteä kömpimään vain sen takia että pääsisi kokeilemaan veden lämpötilaa. Monica kyllä heitti hiekalle pitkäkseen, pitäähän se nyt aurinkoa ottaa kun rannalla kerran ollaan. 

Tässä näkyy vielä kartalla meidän käyntikohteet. Vasemmalta oikealle järjestyksessä Nyborgin linna, satama, rautatieasema ja merenranta.

Näytä Nyborg Slot suuremmalla kartalla

Rannalta suunnattiin rautatieasemalle ja takaisin Odensessa oltiin vähän ennen viittä. Kuuden jälkeen miun pitikin sitten lähteä jo seuraavalle reissulle, kun Alexandra kutsui minut ja Helin (American Studies -ihmisiä molemmat) iltaa istumaan. Just kun olin kiskomassa takkia päälle että lähden pyöräilemään niin eikös se vesisade silloin alkanut. Kaksi minuuttia tuli vettä kuin aisaa, seisoin ikkunassa tuijottamassa että mitä hittoa, tuonneko pitäis lähteä? Onneksi se siitä laantui, mutta totesin että Tanskan sää yrittää selvästi aina torpata miun iltasuunnitelmat. Liian monta kertaa on nimittäin ollut suunnitteilla lähteä jonnekin mutta on sitten jäänyt lähtemättä kun laiskuuksissaan ei ole viitsinyt lähteä sateeseen itseään kastelemaan tai taistelemaan 12m/s tuulta vastaan. Tällä kertaa olin kuitenkin luvannut Alexandralle, joten pitihän se lupauksensa pitää.

Ilta meni mukavasti, syötiin pitsaa ja pelattiin bingoa(!) Alexandran kaverien kanssa. Jotain seurakuntanuorisoa olivat, hyvin jännää porukkaa. Helin kanssa tunnettiin olevamme hivenen ulkopuolisia kun toiset jutteli muun muassa jumalanpalvelusten simultaanitulkkauksesta. :D Mutta kivaa oli silti, pääsipähän juttelemaan natiivien kanssa. (Kaikki ne seurakuntanuoret oli tosiaan tanskalaisia.)