Ny Carlsberg Glyptotek eli taidepläjäys

Ollin lähdettyä päätin torstaina jäädä vielä pyörimään Köpikseen, kun kerran oli koko päivä aikaa eikä mihinkään kiirettä. Otin Kastrupista metron Christianshavniin ja lähdin sieltä tallustelemaan hissuksiin keskustaa ja rautatieasemaa kohti ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Seurailin kanavan rantoja ja ihmettelin kirkasta auringonpaistetta. 

Overgaden neden vandet, Christianshavnissa. 

Tätä se opas tarkoitti sillä että auringonpaisteella kirjasto kimaltaa.

Aikani kun kävellä tapsuttelin niin tulin Ny Carlsberg Glyptotekin eteen. Turistikartastani sihtailin että mikäs tämä paikka oikeastaan on putinkejaan ja tulin siihen tulokseen että sehän on taidemuseo. Sinne siis! 

Ny Carlsberg Glyptotek

(Nyt seuraa esitelmä.)

Kuten nimestäkin voi ehkä päätellä, Ny Carlsberg Glyptotek on Carlsberg-panimopohatta Carl Jacobsenin aikaansaannosta. (Tämä kaveri on siis Carlsbergin peustaja J.C. Jacobsenin poika, toim.huom.) Jacobsenin ajatuksena oli rikastaa kaupungin kulttuurielämää tarjoamalla nähtäville kansainvälisesti merkittävää taidetta. Taidemuseon kokoelmat keskittyvät tanskalaiseen ja ranskalaiseen taiteeseen sekä Välimeren alueen vanhojen kulttuurien taiteeseen. Maalausten lisäksi museossa on nimensä mukaisesti kattava kokoelma veistoksia - glyptoteekkihan tarkoittaa veistoskokoelmaa.

Jacobsen uskoi vahvasti taiteen pedagogiseen merkitykseen, eikä halunnut että maalaukset järjestettäisiin jonkin tieteellisen periaatteen mukaisesti kuten museoissa. Hän halusi että teokset olisivat esillä intuitiivisesti  järjestettynä niin, että ne puhuttelevat kävijöitä suoraan, ilman akateemisia tai historiallisia ohjenuoria. (Lue lisää: http://www.glyptoteket.com/explore/history-glyptotek) 

Glyptoteekki on Jacobsenin kahdessa osassa rakennuttama. Ensimmäinen, ranskalaiselle ja tanskalaiselle taiteelle tarkoitettu osa avattiin vuonna 1897. Pari vuotta myöhemmin Jacobsen tajusi että rakennus on liian pieni, ja rakennutti viereen toisen antiikin taiteen kokoelmaa varten. Rakennukset yhdistettiin niiden väliin jäävällä talvipuutarhalla, ja uusi komeus avattiin 1906. 

(Kuiva osuus päättyy.)

Itsehän tein tietenkin sen virheen, että menin museoon kevyesti nälkäisenä. Sitä ei pitäisi koskaan tehdä. Jos aikoo katsella taidetta tuntitolkulla, se pitää tehdä hyvin syöneenä, muuten ei jaksa keskittyä. Loppujen lopuksi hortoilin ympäri suurta ja hämmentävää rakennusta ja etsin epätoivoisesti ranskalaisia impressionisteja. Voin kertoa että Välimeren alueen kokoelma oli iso. Siltä se ainakin tuntui, kun yritin löytää tietäni sen läpi. 

Kameranikin jätin tietysti säilytyslokeroon takin ja laukun kanssa niin en saanut kuvia talvipuutarhasta, mutta voin kertoa että se oli kaunis. Korkea lasikupolikatto ja sen alla isoja palmuja. Kannattaa käydä Glyptoteekin sivuilla hiihtelemässä, sieltä saa vähän käsitystä mistä mie puhun. 

Itse olin eniten liekeissä van Goghin maalauksista. Varsinkin Maisema Saint-Rémystä oli hieno, sitä seisoin tuijottamassa pitkään.

Maisema Saint-Rémystä. Kuva: glyptoteket.com

Toinen hienous oli Auguste Rodinin Ajattelija (Le Penseur). Tämän valoksen I.C.Jacobsen itse tilasi suoraan Rodinilta, herrat kun tuntuivat olevan hyviä kavereita. Niin ja olihan siellä myös iso kokoelma Edgar Degas'n tanssija- ja hevosveistoksia! Degas oli siis se setä joka maalasi paljon balettitanssijoita. 

Ajattelija. Kuva: glyptoteket.com

Puolisentoista tuntia jaksoin museossa pyöriä ja sitten voitti nälkä ja väsy ja päätin lähteä toikkaroimaan rautatieaseman suuntaan. Ensi kerralla sitten ehkä kansallismuseo.