Sulon päivää ja turistihommia

Viikonlopusta on selvitty hengissä ja eilen juhlistin Sulon päivää ihan itsekseni. Tai okei kyllä mie kämppiksillekin tohkeilin vähäsen mutta kun ei ne oikein osanneet reagoida siihen että jotain ihan tuntemattomia bändejä on tulossa jonnekin ihan tuntemattomalle festarille. Tohkeilin sitten Facebookissa kaikille jotka suostui kuuntelemaan ja jotka asiasta jotain ymmärsi.

Sulon päivän juhlaeväät. Nuo mustat hässäkät on jotain rommipallojuttuja.

Eilen illalla hongkongilaiset laittoi meille evästä ja syötiin porukalla ja sitten leikittiin kivasti Aliasta ja muita tutustumishenkisiä juttuja. (Sirkku olis varmasti tykänny.) Tänään päätettiin Monican kanssa lähteä tekemään eka turistireissu keskustaan. Kohteiksi valikoituivat Møntergården ja H.C. Andersenin talo.

Overgade.

Møntergårdenin sisäänkäynti.

Sisäpiha. 

Møntergårdenissa on siis esillä Odensen ja Fynnin alueen historiaa keskiajalta alkaen, mutta minusta kiinnostavinta oli oikeastaan nuo vanhat rakennukset joihin museo on perustettu. Tuo kuvassa vasemmalla oleva punainen talo on rakennettu 1600-luvulla jonkun varakkaan kauppiaan kaupunkiasunnoksi, sen verran sieltä jäi mieleen. 

Møntergårdenin jälkeen pyöräiltiin vähän matkan päähän H.C. Andersenin talon huudeille. Voi olla että tulee valokuvattua samat maisemat vielä aika moneen kertaan ja sitten joka kerta laitan ne kuvat tänne kun siellä vaan on niin kivan näköistä. 

Sisäänkäynti H.C. Andersen -museoon. Vähän on modernimman näköistä touhua.

Tunti tai pari siellä vierähti kun tiirailtiin satusetä Andersenin silinterihattuja ja partaveitsiä vitriineistä ja katseltiin karttoja Andersenin matkoista. Oli muuten kova setä reissaamaan, ei paljon kotona viihtynyt.

Veikkaan, että mie varmaan pääsen kiertämään nämä paikat vielä ainakin pariin otteeseen kunhan vierailijoita alkaa tulla. Mutta en pane pahakseni, kyl mie aina museoissa viihdyn. 

Niin kuin kuvista ehkä muuten voi havaita, täältä on lumet alkaneet haihtua hyvää vauhtia. Kyllähän sitä talvea jo kaksi viikkoa kestikin. Tällä hetkellä täällä on noin asteen verran plussan puolella ja loppuviikoksi on luvannut lämpenevää. Sieltä se kevät tulee! 

Yhteydet futaa taas

Melkein neljä päivää kärvisteltiin mut nyt on taas netti meidänkin majassa! Huraa ja pienet sille. Kyllä nimittäin porukka kiipeili jo siihen malliin seinille että huhhuh. Sijaistoiminnot on olleet mitä moninaisimpia, täällä on porukka epätoivoissaan laittanut ruokaa, urheillut, lukenut luentomateriaaleja (no huhhuh!), shoppaillut ja syönyt. Syöminen on oikeasti ratkaisu kaikkeen, varsinkin tylsyyteen. Nuo sijaistoiminnotkaan - vaikka ne kuulostaakin lähes normaalilta elämältä - ei kuitenkaan onnistuneet täyttämään kaikkea sitä aikaa mikä netittömyydestä johtuen vapautui ja sitten käytettiin paljon aikaa silkkaan turhanjauhamiseen ja ahistumiseen. 

Hetkeen ei ketään ole otettu yhtä riemulla vastaan kuin wifi-miestä joka tänään tuli fiksaamaan meidän netin. En tiedä mikä siinä sitten loppujen lopuksi oli edes vikana, vähän aikaa tuolta käytävästä kuului akkuporakoneen surinaa ja vähän se kävi kiipeilemässä ulkona katonrajassa ja sitten taas homma pelasi. Ihana rauha on laskeutunut Staermosegårdsvej 38:aan kun jokainen istua töröttää taas oman koneensa äärellä. 

Sen verran tosin poistutaan koneilta, että tänä iltana on Club Retrossa ESN:n järjestämä Welcome Party vaihtareille. Veikkaan että huomenna on mökki täynnä jokseenkin vaisua väkeä. 

Nettiongelmista ilo irti

Meidän Internetistä tuli toissapäivänä Internjet ja sen kanssa on nyt yritetty taikoa. Eilen sitä oli käynyt joku jannu katsomassa ja sanonut että joku toinen jannu (eli ilmeisesti hänen poikansa?) tulee katsomaan sitä. Milloin, sitä ei tiedetä. 

Sillä aikaa kun kämpillä ei ole nettiä, meillä ei ole mitään elämää. Eiku. Ei miun sitä pitänyt kertoa. Miun piti esittää että meillä on ihan sairaan hauskaa ja tehdään vaikka mitä kun ei tarvii jumittaa koneella. Right. Mutta katsottiin sit tyttöjen kanssa eilen yhdessä leffaa ja jokainen taisi illalla peräti perehtyä kouluhommiin kun ei voinut jumittaa koneella. 

Tiettyyn rajaan on ehkä ihan tervettäkin olla välillä erossa netistä, mutta se vähän hankaloittaa asioita kun pitäisi saada asioita hoidettua. Huomiseksi ja maanantaiksi pitäisi tehdä asioita luentoja varten, ja kaikki materiaalit on Blackboardilla - eli netissä. Miun tanskalaiseen prepaid-liittymään pitäis saada lisää puheaikaa ja sekin tapahtuu - yllättäen - netissä. Yritin tänään etsiä turistivihkosista jonkin kivan kahvilan osoitetta - sellaisen, jossa olisi netti. Kuinka ollakaan, vihkosissa oli vain NETTIosoitteet, ei katuosoitteita. 

Ihan järkyttävää miten vaikeaa voi olla elämä ilman nettiä. Tähän on tultu. 

Mutta kahvila löytyi ilman turistioppaitakin, tultiin samaan paikkaan jossa viime viikolla Otilian kanssa istuttiin eli Den Smagløseen. Täällä on halpaa, kotoisaa ja mikä tärkeintä - nettiyhteys. Kun positiivisesti ajattelee niin voittaahan tämä omassa huoneessa kököttämisen ja kun kerran kahvilassa ollaan, voi hyvällä omallatunnolla juoda vähän Irish Coffeeta surffailun lomassa. 

Tässä on nyt lähestulkoon livekuvaa tilanteesta, kuvat on otettu noin kaks minuuttia sitten: 

Pelottava vauvanpää.

Koskaan en oo missään feispuukissa. En nytkään.

Mutta että jos niinkun hiljaista pitelee niin se ei tarkota sitä että mie olisin pää kainalossa jossain ojan pohjalla, vaan se johtuu tosiaan vaan näiden tietoyhteyksien paikoittaisesta takkuamisesta. 

Opiskeluhommia + vuokraisäntäjännyyttä

Tämän päivän missio oli mennä yliopistolle ja saada kurssimateriaaleja tulostettua. Tyypit oli vähän pelotellut että tietokoneet ei futaa eikä tulostin futaa ja hankalaa on. Tuuriko lie ollut puolella vai muuten vain hyvä päivä mutta sain kuin sainkin matskut pihalle, vaikka kyllä siihen tarvittiin vähän kärsivällisyyttä ja puolitoista tuntia aikaa.

Yliopiston pääaula. Vasemmalla kahvila, oikealla infopiste ja ravintola, ylhäällä lukusali.

Pääkäytävä joka jatkuu loputtomuuksiin.

Tulostamisen jälkeen tarvittiin vähän organiseerausta. Miun organisointitaidot voi ehkä vähän kyseenalaistua kun kahtoo alla esiintyvää työskentelymetodia, mutta lopputulos on se, että paperit on kansioissa ja mie tiedän mitä miun pitää millonkin lukea, eli mission accomplished! 

Tuossa mukissa on muuten kahvia. Ja se on miun muki. Mie en tiiä mitä täällä tapahtuu.

Samalla tein vähän aikataulutusta kevääksi ja totesin että täälläoloaika tulee muuten hujahtamaan ohi ihan hirveän nopeasti. Tai siltä se ainakin näyttää kun kahtoo tuota kalenteria. Se on täynnä päiviä kun jotain pitäis olla luettuna tai presentationeita tehtynä, mutta onneksi seassa on myös reissuja muun muassa Legolandiin ja Berliiniin, pääsiäisloma ja paljon kaverien vierailuja. Ei pitäis käydä ajan pitkäksi! 

Mökkihöperöä ja aikataulu. 

Tässä alkuviikon ekstrajännänä on ollut tehtävä Jäljitä vuokraisäntä ja yritä saada se kiinnostumaan meidän asioista. Landlordin toimiston piti olla ihan tuossa naapurissa ja eilen Monican kanssa käytiin annetussa osoitteessa mutta siellä oli sen näköistä että ei täällä mitään toimistoa oo. Monica sitten soitti ko. sedälle ja luetteli kaikenlaisia asioita mitä meillä oli hoidettavana (mukaan lukien toivomus uudesta suihkuverhosta kun entinen pukkasi jo hyvää vauhtia uutta elämää). Setä lupasi tulla käymään joskus kolmen aikoihin. No odoteltiin viiteen saakka ja sitten päätettiin lähteä käymään ruokakaupassa. Tietysti vuokraisäntä oli sitten käynyt sillä aikaa ja hongkongilaistyttöjen kanssa koettanut selvittää asioita. No, lopputulos oli se, että saatiin uusi suihkuverho (jei!) ja hän oli luvannut tulla huomenna - eli tänään - korjaamaan yhden komeron oven, joka oli vähän rempallaan. Postilaatikko- ja roskalaatikkoasiat jäi vieläkin hämärän peittoon. 

Viime viikolla siis saatiin virallista postia, että meidän postilaatikko on väärin sijoitettu ja sen pitäis olla jalkakäytävän varressa ja että jos ei se ole siellä maaliskuun 1. päivään mennessä, meille ei enää toimiteta postia. Toinen asia oli se, että meidän roskapönttö on jo tupaten täynnä ja roska-auto tulee vasta perjantaina. No, tänään setä sitten ilmestyi taas ja fiksasi komeron ovea ehkä minuutin ja meinasi sitten häipyä iloisesti vilkutellen. Onnistuin onneksi vielä saamaan sanaa väliin ja tiedustelin postilaatikosta ja roskalaatikosta ja setä näytti siltä että ei oikein kuule eikä ymmärrä. No selitän saman asian uudelleen, vähän kovemmalla äänellä ja vähän yksinkertaisemmin. Näytin Postista tullutta kirjettä ja törkin sormella roskafirman kalenteria ja osoittelin roskalootaa. Lopputulos oli se, että setä lupasi hoitaa postilaatikon ennen maaliskuun ensimmäistä (mikä tarkoittanee luultavasti sitä että ehkä 29. päivän iltana joku käy tekemässä jotain asialle) ja sitten hän kävi survomassa roskalaatikon sisuksia ja näytti tyytyväisenä että ta-daa, taas mahtuu! 

Jotenkin jäi vähän sellainen olo että meitä ei ehkä otettu ihan vakavasti. 

Mission Impossible: Lähetä postikortti Tanskasta.

Ensimmäinen erä postikortteja lähti matkaan perjantai-iltana ja tänään jo tuli ensimmäinen ilmoitus perille saapuneesta pahviläpyskästä. Nopeaa toimintaa! 

Mutta sitä en uskonut miten vaikeaa voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin postikorttien löytäminen täältä Tanskasta! Suomessahan niitä myydään ihan joka paikassa, tai ainakin melkein. Täältä niitä on saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa eikä sittenkään oikein onnistanut. Joka paikassa myydään vain niitä taitettavia tervehdyskortteja jotka lähetetään kirjekuoressa, eikä ne nyt ole yhtään jänniä! Mie haluan ihan tavallisia, yksinkertaisia postikortteja, mieluiten niitä tyypillisiä turistikortteja joissa lukee jotain tyyliin "Hilsen fra Odense". Ainakin näin alkuun. Mutta kun ei. 

Perjantaina lähettämäni kortit on ainoat mitä tähän mennessä olen onnistunut löytämään. (Tämä selityksenä myös vastaanottajille, jos ihmettelitte.) Ihkun värikkäitä kortteja joita myytiin postissa melko kalliilla hinnalla ja ihkun värikkäitä mainoskortteja, joita löytyi ilmaiseksi Den Smaglösen eteisestä. Voi olla, että saatte vastaanottaa jatkossakin randomeja mainoskortteja, jos ei jostain ala vähän äkkiä löytymään niitä maisema/turistikortteja! Etsintä jatkuu, saa nähdä millaisella menestyksellä. Turistinähtävyydet on kaikki vielä käymättä, niistäkin kun suuri osa on auki vain kesäaikaan. Ja Kööpenhamina on myös käymättä, veikkaan että sieltä nyt ainakin pitäisi löytyä turistikortteja. 

Nämä ei ihan ole sitä mitä ajattelin, kun lupasin lähettää täältä kortteja. 

Taivalsin postilaatikolle läpi tuulen ja tuiskun. Matkaa oli ainaki 100 metriä.

Se on postiloota. Ette varmaan hoksanneetkaan. 

Ne teistä, jotka ette vielä ole saaneet kortteja: kärsivällisyyttä. Kyllä mie vielä jostain löydän jotain lähetettävää teillekin! 

PS. Tein eilen Runebergin torttuja ja tarjoilin kämppiksillekin. Urhoollisesti maistelivat, mutta suurimman osan taisin kyllä mutustaa ihan itse. 

Luminen lauantai

Eilen aamulla satoi taas lunta ja lämpötila on täälläkin alkanut tippumaan -15 pakkasasteeseen ja sen alle. Lunta ei kuitenkaan ole haitaksi asti niin kuin muualla Euroopassa on ilmeisesti meinannut olla, eikä paikalliset näytä olevan millänsäkään vaikka vähän normaalia viileämpää onkin.

Tästä portista talutellaan pyöriä harva se päivä.

Aamupäivästä siivottiin kämppää ja iltapäivällä lähdettiin Monican kanssa kaupungille. Missiona oli löytää kirppareita ja Monican buddy näyttikin meille kaksi paikkaa, mutta molemmat rutaleet oli kiinni! Täällä on oltava hyvissä ajoin liikkeellä jos lauantaisin aikoo shoppailla, monet paikat menee kiinni jo klo 14. Toinen niistä kirppareista ei ollut ollenkaan auki lauantaisin, eli viikonpäivinä on mentävä. Nytpähän ainakin tiedetään mistä ne löytyy, ainakin periaatteessa. Eri asia vieläkö löydetään tiemme takaisin, ainakin se toinen paikka oli niin monen mutkan takana että vähemmästäkin eksyy. 

Napille terveisiä. 

Ei se kuitenkaan ihan hukkareissu ollut vaikka kirpparit olikin kiinni. Alennusmyynnistä löytyi kengät kevääksi 13 eurolla. Hohoho. (Ja kyllä, mie oon luvannut itselleni että loppuu se ostostelu heti kun alet on ohi. Toivottavasti se on kohta.)

99kr

Soluasumisen riemuja ja muuta jännää

Ensimmäinen viikko Tanskassa vierähti kiihtyvällä tahdilla; ensimmäiset päivät tuntui tosi pitkiltä mutta sitten  yhtäkkiä huomasi että hei, kokonainen viikko on jo hävinnyt johonkin. Mutta niin se arki vaan lähtee pikkuhiljaa muodostumaan ja ennen pitkää jalatkin tottuu pyörällä polkemiseen. Voin kertoa että koivet on tuntuneet melko hyytelömäisiltä varsinkin keskustareissujen jälkeen, sinne tulee matkaa nelisen kilometriä yhteen suuntaan niin johan siinä on tottumattomalle polkemista.

Vähäsen välillä hirvittää polkustella menemään tuolla liikenteen seassa, pikkusen on nimittäin eri meininki kuin kotona Joensuussa. Miun buddy Otilia antoi nyrkkisäännöksi sen, että ajattele samalla tavalla kuin jos olisit autolla liikenteessä. Liikennevalot on joissain risteyksissä samat pyörille ja autoille ja jossain sitten taas on omat valot niin autoille, pyörille kuin jalankulkijoillekin. Melkein joka paikassa pyörille on omat kaistansa, paitsi ihan pienimmillä kaduilla. Yksi tärkeä ero autoihin nähden on tosin se, että pyöräilijä ei saa kääntyä risteyksissä vasempaan autojen mukana, vaan tie on ylitettävä samalla tavalla kuin jalankulkijat. 

Kolmesta kurssista kaksi alkoi tällä viikolla ja professorit vaikuttaa tosi mukavilta ja päteviltä. Ja mikä tärkeintä, itse kurssien sisällöt on sitä lajia että mie oon täällä hykerrellyt innoissani lukulistoille, vaikka ne onkin kilometrin pituisia. Nyt on jo työn alla Robert Penn Warrenin All the King's Men ja kirjastosta pitäis hakea Catcher in the Rye. Loppukeväästä luetaan Jay McInerneyn Bright Lights, Big City. Hehehee.

Tästä alkaa kampus.

Yliopiston pääsisäänkäynti.

Tuolta kun yrität löytää omasi niin onnea.

Heti oikealle pääovesta on kirjakauppa.

Pääovesta suoraan on rappuset, jotka on kiva kiivetä hyytelöisillä jaloilla.

Tänäänkin satoi lunta. Vasemmassa reunassa ikkunasta näkyy kirjaston hyllyjä.
Tuo härveli on miun käsittääkseni kesällä suihkulähde.

Tällä viikolla pidettiin täällä meidän mökissä keskenämme asukaspalaveria ja sovittiin siivoamisesta ynnä muista yhteisistä asioista kun osalla on tuntunut olevan varsinkin tuon siisteyspuolen kanssa ehkä homma vähän hukassa. Jotenkin siinä kävi niin että mie olin se joka keräsi tyypit kasaan ja johti puhetta, ehkä johtuu siitä kun mie oon ilmeisesti talon vanha täti. Se meni ihan hyvin ja kaikki nyökytteli ja oli tyytyväisiä ja seuraavana aamuna kun menin keittiöön, meinas iskeä turhautumisraivo kun siellä oli aivan järkyttävä siivo, pahempi kun kertaakaan aiemmin. Meillä siis majailee täällä seitsemän ihmistä joista viisi on hyvin asiallisia siisteyden ja omien jälkiensä raivaamisen suhteen, mutta sitten on kaksi tyttöä jotka ei ihan hallitse tätä yhteisasumista. Niiden jäljiltä roskat on pitkin keittiön pöytiä, tasot lainehtii vettä ja likaisia astioita ja perunankuoria yms. sälää on pitkin ja poikin. Yritä siinä sit laittaa aamupalaa. Voi turhautuminen. Ja siis  valituksen aiheiden listahan jatkuis tästä vielä Kööpenhaminaan asti jos sille linjalle haluais lähteä mutta todetaan nyt vaan että eivät oo mitään ihanteellisimpia kämppiksiä mutta että eiköhän tässä jotenkin toimeen tulla.

Saatoin eilen myös hairahtua alennusmyyntiin ostoksille. Ruokakaupan vieressä tuolla ostarilla on New Yorker -niminen vaatepuoti ja täällä on tosiaan joka paikassa alen loppurysäykset menossa, niin vähän silleen vahingossa eksyin ovesta sisään ja sitten lähti mukaan sylillinen vaatetta. Mutta kun oli niin halapa! Tiiättehän työ. (L-Häm ainaki tietää.)

Ai niin ja kävin ehkä musiikkikaupassakin. Ihan vähän. Mutta kun löytyi Sofia Coppolan Somewhere -leffa 25kr ja !!!:n Myth Takes -albumi 10kr niin kukaan ei voi kyllä noista tuomita.  

Löytyi sitäkin lämmintä päällepantavaa ettei palellu tuolla Fynnin tuulissa. 

Eilen illalla käytiin Nooran ja Monican kanssa keskustassa moikkaamassa Otiliaa Den SmaglØse -nimisessä kahvilassa. Mentiin keskustaan bussilla kun lunta satoi siihen malliin että pyöräileminen ei olis ollut kauhean kivaa. Sitten kävellä talsittiin reippaina tyttöinä ainakin kilometri oikeaa katua väärään suuntaan ennen kuin todettiin että nyt ollaan muuten vähän ehkä eksyksissä. Loppujen lopuksi se kahvila oli tosi helppo löytää kun vaan osasi kävellä oikeaan suuntaan. :D

Huomenna lähden Monican ja Monican buddyn kanssa kirppiskierrokselle, jei!