Retki Egeskoviin

Hips ja hei! Laura ja Antti saapuivat perjantai-iltana menestyksekkäästi Odenseen ja eilinen meni lähinnä kaupunkikierroksen ja Ginger Ninjan keikan merkeissä. Käytiin myös Jensenf Bøfhusissa syömässä, pihvi nomnom vaikka onkin vähän ketjumesta ja huono palvelu. Eli en voi kyllä täysin varauksettomasti suositella, kahvelit tarjoiltiin pöytään lähestulkoon heittelemällä ja Laura meinasi saada kuumat teevedet päälleen eikä tullut edes pahoitteluja. 

Mutta Posten (jossa illan keikka siis oli) oli kyllä varsin jeppinen paikka. Taas piti harmitella että no kun ei ole tullut käytyä aiemmin kevään mittaan. Keikkakin oli ihan jees vaikka todettiin että ei nyt kyllä taas oikein lähtenyt. Mutta aina ei vaan lähe. 

Edustava herrasväki Postenissa

Ja tänään tehtiin sitten retki Kværndrupiin, Egeskovin linnaan. Alun perinhän sen piti mennä niin, että sunnuntaina mie kirjotan ja Laura ja Antti tekee jotain keskenään. No mutta kun tuli puhe että vois lähteä käymään Egeskovissa niin enhän mie malttanut jäädä matkasta, kun en vielä ollut itsekään siellä päässyt käymään ja ainahan se on kivempaa kaverien kanssa! Niinpä ratkaisu oli se, että lauantai-iltapäivällä otin parin tunnin ankaran kirjoitusrupeaman ja sain esseen siihen kuntoon, että uskalsin lähteä sunnuntaiksi retkeilemään. 

Tänä aamuna otettiin sitten juna Kværndrupiin ja perillä todettiin että no nyt on kyllä semmoinen käpykylä että alkaa melkein tulla kotoiset oltavat. Mutta siellä sentään pysähtyi juna, on sekin jo jotain. Tarkoitus oli ottaa linja-auto Egeskoviin (juna-asemalta sinne tulee matkaa noin 2,5 kilometriä), mutta kun löydettiin bussipysäkki, havaittiin että seuraava linja-auto Egeskovin suuntaan kulkisi vasta kahden tunnin päästä. Eli ei muuta kuin patikoimaan! Siellä sitten tarvottiin idyllisessä Tanskalaisessa maalaismaisemassa kivasti. 

Hiljainen on kylätie. 

You are now leaving Kværndrup.

Tallustaa ne. 

Jee melkein perillä!

Matkan varrelta löytyi Jumalan konttori. 

Kartta Egeskovin alueesta. 

Itse linnan alue on hirmu laaja ja siellä on vähän kaikkea mahdollista: itse linnan lisäksi hillittömän kokoinen puutarha-alue, pensaslabyrinttejä, vossikka-ajelua, vanhojen autojen ja moottoripyörien kokoelmat ja ravintola ja kioskeja ettei vahingossakaan pääse nälkä yllättämään, vihermyymälä, lasten leikkikenttiä ja riippusiltasysteemi puiden latvustossa. Reilusti neljä tuntia meillä meni kun kierrettiin ihmettelemässä ja katsastelemassa ja selvittämässä tiemme labyrinttien läpi.  

Teh Linna. 

Hedelmäpeli vuodelta kivi ja kuokka. 

Herrasväen olohuone. 

Näkymä ullakkoikkunasta. 

Edustava herrasväki lukee karttaa. 

Mie ja Laura ja hiano linna. 

"Uu tuolla on joku patsas mennään sinne."

Etsi kuvasta lintu. 

Egeskovissa on linnan lisäksi hillitön puutarha.

Hillitön puutarha. 

Ja heppoja.

Ja on siellä myös kattava valikoima vanhoja autoja. 

Tämä double-decker on tullut Lontoosta ja sillä on ajettu
yli miljoona kilometriä. 

Maitoauto.

Ja on siellä myös kattava kokoelma moottoripyöriä. 

Maisema labyrintin keskeltä näköalatornista. 

Puun latvoihin käy tie! 

Puun latvasta oli kans hieno maisema. 

Laura muisti pelkäävänsä korkeita paikkoja. 

Rakkauspuu.

Ja sitten kun lähdettiin suunnistamaan takaisin kohti Odensea, ensimmäisenä todettiin että missattiin vain muutamilla minuuteilla Kværndrupin suuntaan menevä linja-auto. Sitten lähdettiin talsimaan, ja todettiin että missattiin muutamilla minuuteilla Odensen juna. No sitten istua napotettiin tunti rautatieasemalla odottamassa seuraavaa junaa. Mutta mikäpäs siinä oli odotellessa kun oli hiljaista ja rauhallista ja idyllistä ja penkki eikä tarvinnut enää kävellä. Melkein meinasi jo käydä jalkoihin. 

Odensessa käytiin vielä Mamma's Pizzeriassa syömässä (siitä on näköjään tulossa vakipaikka) ja sitten raahauduttiin itse kukin ottamaan lepiä. Tosin mie en hirveästi illallakaan ehtinyt köllötellä kun oli vielä Kööpenhamina-Lontoo -reissun kamat pakkaamatta. Oonko mie sanonut muutamaan otteeseen jo ehkä että mie vihaan pakkaamista? Mutta huomenna lähetään reissuun ja viikon päästä tuun takas, siihen asti blogissa pitelee hiljaista.