Lopunajan höpötystä

 No nyt kun on matkustettu ja vieraita viihdytetty ja niiden kanssa viihdytty niin pikkuhiljaa on päässyt kiinni siihen perustavanlaatuiseen ajatukseen että kohta tämä lysti loppuu. Siitä hyvästä totesin, että nyt viimeistään on syytä alkaa räiskimään kameralla suuntaan jos toiseenkin että varmasti kaikki tulee tallennettua. 

Maija ja Kimmo lähtivät siis maanantaina, ja tiistain mie käytin tehokkaaseen ja kokopäivätoimiseen makoiluun. En lähtenyt edes ruokakauppaan, köllöttelin vaan. No ja okei, alotin mie pakkaamisen. Olin jo ihan syyhyissäni että eikö jo vois eikö jo vois ja lopulta annoin itselleni luvan että no joo, kyllä vois. On tuota sälää kuitenkin päässyt jotenkin salakavalasti kertymään niin pitihän sitä alkaa hyvissä ajoin sortteeraamaan. Heitin hyvän läjän turhaa paperitavaraa paperinkeräykseen ja pakkasin pois nurkista jo kaikki luetut kirjat ja talvivaatteet joita toivottavasti ei enää tarvitse.

Onhan noita päässyt kertymään...

Postissa tullutta ja muuten vaan kivaa sälää. Vielä en raaskinut ottaa näitä alas,
saavat olla ensi viikkoon. 

Memorabiliaa Legolandista ja Nyborgin rannalta. 

Jos miun pitäis lentää kotiin, olisin aika pahassa pulassa. 

Keskiviikon missio oli käydä hakemassa International Officesta yksi tuhannen euron arvoinen allekirjoitus ja kysellä vähän muitakin käytännön asioita transkripteistä sun muista. Kerrankin olin paikalla oikeana päivänä oikeaan kellonaikaan ja toimisto oli auki! Se myös löytyi samasta paikasta missä se viimeksikin sijaitsi, mikä ei täällä ole ollenkaan taattua. (Tekevät tuolla yliopistolla jotain muutostöitä ja koskaan ei voi olla varma siitä että löytää etsimänsä.) 

Menestyksekkään paperiasioiden hoidon jälkeen kävin pyörimässä ostoskeskuksessa ja hain Lidlistä Cola-jääteetä. Kaikkea sitä oppii, niin kuin nyt sen, että pelkästään hyvän jääteen ja halpojen murojen takia kannattaa pyöräillä kuusi kilometriä kahden sijasta. Löysin muuten Lidlistä myös Suomessa tehtyjä hapankorppuja! :D

Näin sitä polkutapyöräillään yliopistolle viimeisiä kertoja.

Yliopisto on melkein maaseudulla. 

Tältä näytti sama maisema talvella.

Taidetta yliopistolla. Tahtooko tämä sanoa, että yliopisto-opiskelijoista tulee muumioita?

Näkymä rakennusten väliseltä sillalta. Hienosti osui
ikkunassa oleva linnunroiskaisu kuvaan. 

Eilisen ostoskeskuksessa pyörimisen tuloksena jäi vaivaamaan InterSportin edessä tyrkyllä olleet kivat kumpparit. Tai ne on kyllä vaivanneet enemmän tai vähemmän koko kevään joka kerta ostarilla käydessä, mutta nyt kävin peräti tarkistamassa olisko siellä minun kokoa. (Ovat lastensaappaat, niin se ei ollut 100% varmaa.) Olihan siellä, ja hintaakin oli pudotettu jännästi. Asia piti jättää mietintämyssyyn yön yli koska värin valinta oli liian haastavaa. Tänä aamuna sitten hilpaisin ostamaan ruokakaupasta juustoa ja makkaraa ja samalla reissulla kävin myös kumpparit mukaani. Totesin vaan itsekseni, että onhan tässä suunnattomasti taas järkeä että mie oon koko kevään pärjännyt ilman kumisaappaita ja nyt mie sitten ostan ne, kun on alle kaksi viikkoa lähtöön. Mutta onpahan pähisevät jalkineet millä Ilosaarirokkailla, ei kelit nimitttäin haittaa! 

Fakta on meiän lähiruokakauppa ostarin alakerrassa. 

On nimittäin niin hienot lontsarit että melkein jo toivon että satais!
(Sitä ei kyllä tarvii kauan ootella, veikkaan.) 

Tällä viikolla on muutenkin saanut tehdä jo kaikenlaisia lähtöön liittyviä asioita: lopetin jo miun tanskalaisen prepaid-liittymän automaattisen saldonlisäyksen, että nykyisen saldon kun käyttää loppuun niin sit voi kortin heittää mäkehen. Kirjoitin viimeisen kolumnin Pogostaan, näin Otiliaa viimeisen kerran (käytiin Overgadella syömässä belgialaisia vohveleita suklaakastikkeen ja pehmisjäätelön kanssa, nomnom!), kävin ostamassa viimeisiä tuliaisia, aloitin ruokavarastojen tuhoamisen...Muuten onkin aika mennyt pääasiassa kirjoja lukemalla, tylsää mutta totta. Säätkin kun on olleet vähän epävarmoja niin ei ole viitsinyt mitään ulkoilma-aktiviteettejakaan harrastaa. 

Huomenna varmaan vietetään Monican synttäreitä uudemman kerran kun on oikea päivämäärä, ja käydään ehkä etsiskelemässä jostain jotain juhannustoimintaa. Sen verran Otilialta sain tietää, että täällä juhannus ei ole samanlainen yleinen vapaapäivä kuin kotona, eli jos juhannuspäivä sattuu viikolle niin too bad, se on normaali arkipäivä siinä kuin muutkin. Mutta kokkoja pitäis olla! 

Kaikki joutoaika on mennyt pääasiassa lueskelemiseen.

Annelta tuli tänään vielä postikortti, jee! Huomatkaa
Monican tekemä nätti kukka-asetelma - ihan on oman
takapihan rehuja kaikki. 

PS. Ai niin! Sainhan mie jo ekan arvosananikin: siitä neljän päivän pikaesseestä tuli tanskalaisella arvosteluasteikolla  7, mikä on erittäin hyvin siihen nähden että se tosiaan oli pikavauhtia kokoon kursittu ja millään tavalla hiomaton rykäisy. Ilmeisesti Clara tykkäs.