Så här är jag. Matkantekoa ja ensifiiliksiä.

Täälläpä sitä nyt ollaan, kaikesta huolimatta. Eilen nimittäin meinasi olla vähän jännää kun aamulla kuuden jälkeen tuli tekstiviesti SASsilta: "Your flight has been cancelled." Syystä tahi toisesta just se Kuopio-Helsinki -vuoro oli päätetty peruuttaa jolla miun piti lentää, kiitos tästä. Melkein meinas stressiä pukata mutta eihän se auttanut kun selvittää ja pikaratkaisu oli se, että tyttö ja pakaasit Joensuun lentokentälle ja sieltä Helsinkiin seuraavalla mahdollisella koneella. Se siitä halvasta lentolipusta. 

Helsingistä eteenpäin matkanteko sujui niinkuin oli suunniteltu ja Kööpenhaminassa kone oli peräti vartin etuajassa. Junalipun sai ostaa lentokentän terminaalista ja asiakaspalvelu oli harvinaisen mukavaa ja ystävällistä. Junaa saikin sitten suorastaan odotella, ja mie kun pelkäsin että en kerkiä. Raiteet oli siis tosiaan ihan siinä terminaalin alla, ei tarvinnu paljon etsiä.

Tässä vaiheessa muuten mainittakoon, että mie rakastan tuota miun matkalaukkua. Kaikesta kuskaamisesta sen kanssa selvisin niin vähällä vaivalla että vaikea uskoa että se painoi 21kg. Ainoa vaikeampi paikka sen kanssa meinas olla junan ovella olevat kolme tai neljä askelmaa, jotka piti raahata kantamalla. Muuten ei olis voinut olla helpompaa! Kiitos joulupukki. 

Siellä laiturilla istuskellessa tuli jotenkin suorastaan japanimaiset fiilikset kun mussutin tonnikala-kurkku-majoneesi-eväsleipiäni. Sääkin oli vähän samanlainen, pikkupakkasta (eli ehkä -1) ja puoliaurinkoista, muutama hassu lumenripaus siellä täällä. Junan ikkunasta sitten ihan liekeissä pällistelin maisemia ja tohkeilin itsekseni kun Fynnin puolelle tultua näkyi meri vähän aikaa. Täällä on niin nättiä! 

Odensen rautatieasemalla miun buddy Otilia oli vastassa ja vähän aikaa kun tutkittiin karttaa ja ajeltiin ympäriinsä niin oikea osoite löytyi ja mie rymistin uuteen asumukseeni. Ennestään täällä oli yksi jenkkityttö ja yksi suomalainen, mie olin kolmas saapuja. Kolme pitäis vielä olla tulossa, joista ainakin yksi on hongkongilainen kuulemma. Kämppä oli ihan positiivinen yllätys, täällä on tosi väljät yhteiset tilat, kaksi vessaa ja kaikki näyttäis olevan aika vastikään remontoitua. Muiden tyttöjen kanssa tosin todettiin että on täällä jotenkin vähän siivotonta, heti ensi töikseen tekis mieli alkaa imuroimaan ja jynssäämään paikkoja puhtaiksi. Ja huomatkaa, mie en oo ainoa joka on sitä mieltä! Tämä ei siis oo vaan miun omaa omituista taipumusta siivota vapaaehtoisesti. :D 

Tänä aamuna kun heräsin ja katoin ikkunasta pihalle, siellä näytti tältä: 

Nouuuuuuu! Lunta! Miks? Sitähän mie tulin tänne pakoon. Mutta ei voi mitään, koko päivän sitä on sit satanu enempi tai vähempi. Mutta mie elän siinä vahvassa uskossa että se ei oo tullu jäädäkseen. Kevättä mie silti ootan jo ihan innolla, tässä taloudessa on nimittäin aika iso patio/puutarha/takapihasysteemi, niin sitten voi vaikka ulkonakin istuskella koneensa kanssa, ei tarvii aina jumia sisällä. 

Ja tältä näyttää miun kotiosoite kadulta katsottuna. Miun ikkuna on tuo keskimmäinen jossa on verho auki.

Tämän päivän ohjelmisto muodostui Ikeassa ja ruokakaupassa käynnistä. Siellä toikkaroin tuntitolkulla ja metsästin halvimpia mahdollisia asioita. Ruoka on täällä törkysen hintaista, melkein väittäisin että jopa kalliimpaa kun kotona ja se on jo jotain se. 

Jäi Ikean lihapullat vielä tällä kertaa testaamatta, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tästä kämpiltä ei nimittäin varmasti oo puoltakaan kilometriä tuohon Ikealle ja nähtävästi köttbullar maksaa vähempi kuin myslipussi kaupassa! (25 dkk on noin 3,36 e, toim.huom.) Eli luultavasti tulis halvemmaksi käydä tuolla syömässä päivittäin köttbullareita kuin laittaa itse ruokaa. 

Ja tältä näyttää miun kämppä: 

Positiivinen yllätys oli se, että täällä oli edellisten asukkaiden jättämää tavaraa jonkun verran eikä esimerkiksi peittoa ja tyynyä tarvinnut lähteä ensimmäiseksi hankkimaan. Pari lehtikoteloa, kynttilälyhty ja kaksi fleecehuopaa oli myös valmiina. (Väristä voi varmaan jo päätellä että tuo pinkki huopa ei oo miun oma ostos.)

Otilia toi mulle tuliaisiksi gerberoita. Pitää yrittää saada ne säilymään hengissä. 

Niin ja check this out! Laktoositonta maitoa! Ja tuttua ja turvallista X-traa, sitä mitä kotona on viimeiseen asti koettanut vältellä. Ei pääse koti-ikävä liikaa yllättämään kun monissa pakkauksissa lukee suomeksikin mitä niissä on. 

Naapurissa on muuten autopesula. Voin kertoa että ulkoikkunat ei ainakaan oo kauhean hyvin äänieristettyjä, sen verran rankasti kuuluu liikenteen äänet ja pesulan tsurina ja pörinä läpi. 

Mutta että näin täällä, yliopistoa en oo vielä kerennyt käydä ihmettelemässä mutta Noora tuossa sanoi että on kuulemma iso. Niinkun I-S-O, junou. Huomenna pitää varmaan taivaltaa kampusta ihmettelemään. Täällä kaikki hyvin toistaiseksi, kerron taas lisää kun on kertomista.