Eka koulupäivä

Tänään kävin sit ensimmäistä kertaa yliopistolla ja se. Oli. Iso. Päärakennuksen pääkäytävä on valehtelematta vähintään 500 metriä pitkä ja siitä versoo sivukäytäviä ja ylimenokäytäviä ja sivurakennuksia siihen malliin että härre gud. Onneksi näyttäis siltä että miun kurssit on kaikki siinä pääkäytävän varrella, niin ei tarvii lähteä hortoamaan minnekään sivurakennuksiin ainakaan heti alkajaisiks. Tosin tänään jo meinattiin eksyä kun etsittiin International Officea jonne piti viedä vuokrasopimus ja hakea ESN:n (Erasmus Student Network) jäsenkortti ja prepaid-liittymä puhelimeen. Nyt on sit tanskalainen puhelinnumero käytössä, mikä tarkoittaa sitä että miun normaali suomalainen liittymä on ainakin toistaiseks jäissä eli turha sitä kautta tavoitella.

Orientaatiotilaisuus alkoi auditoriossa hyvin tuttuun malliin: ooteltiin vartti että tilaisuuden vetäjät härväsi tekniikan kanssa, soittivat IT-hepulle joka tuli ja meni ja sitten tuli taas ja sitten saatiin powerpointit pyörimään. Sama homma joka paikassa, nähtävästi. (Eikö tekniikan tarkoitus pitäisi olla helpottaa ihmisten elämää eikä viedä sikana ylimääräistä aikaa? Kävi vaan mielessä.)

Ensimmäisellä pätkällä meille ei kerrottu oikeastaan juurikaan mitään mitä ei jo ennestään olisi sähköposteissa tullut ilmi, mutta oli ihan mukava nähdä minkälaista sakkia täällä sitten pyöriskelee. Ainakin yksi suomalainen meidän lisäksi bongattiin, mutta ei käyty vielä tenttaamassa kuka ja mistä se on. 

Tauon jälkeen meidät jaettiin tiedekuntien mukaan omiin ryhmiimme ja sitten meinasi olla hämmennyksen paikka kun nimenhuudossa jäin rannalle. Onneksi en ollut ainoa, ja syykin selvisi: meidät maisteritason opiskelijat oli jätetty kylmästi listan ulkopuolelle, koska opettajan mukaan "you Master Level students can do whatever you want". Oli vähän orpo olo että no näinkös tää meni, eikö meitä kukaan pidä kädestä ja kerro mitä pitää tehdä? Hyvin vahvasti tuntui tuo kyseinen opettaja olevan sitä mieltä että no nää jutut nyt koskee vaan kanditason opiskelijoita. Kivaa. Mutta eiköhän ne asiat rupea etenemään kunhan luennot alkaa. Yliopiston Blackboardilta (vähän niinkun WebOodi muttei sinne päinkään) kävin tarkistamassa että no miun kurssi-ilmoittautumiset sentään on menny perille ihan asiallisesti. Se nyt ois puuttunut kun olisin tullut tänne enkä mahtuiskaan enää millekään kursseille. 

Mutta yksi positiivinen asia selvisi tänään, eli meidän suomalaisten tosiaan EI tarvii hankkia oleskelulupaa (Residence Permit) EIKÄ meiän tarvii ilmoittautua väestörekisteriin EIKÄ hankkia tanskalaista sosiaaliturvatunnusta (CPR) tai vakuutuksia, koska ollaan Pohjoismaista. Helpottaa nimittäin kummasti kun ei tarvii sitä paperisotaa käydä. Tähän asti tämä oli jotenkin tosi epäselvää, kun jokaisessa sähköpostissa puhuttiin siitä että no sitten kun tuut tänne ja olet eu-kansalainen niin sitten sitä ja tätä, ja jossain alaviitteessä ehkä mainittiin että pohjoismaalaisiin pätee eri systeemit, mutta ei kerrottu että mitkä. Mutta siis ei tarvii. Jes. 

Illalla käytiin Nooran ja Monican kanssa pyöräillen keskustassa ja ihmeteltiin siellä vähän aikaa. Totesin, että nähtävästi Odensen keskusta voi olla maanantai-iltana vielä Joensuutakin hiljaisempi paikka, ja se on jo jotain se. Mutta kävelykatu ja ostospaikat löydettiin: tutut ja turvalliset henkkamaukka, Only, H&M ja Ginatricot mutta myös Monki, jonne pitänee suunnistaa ensi tilassa kun tuntuu siltä että tekee mieli shöppäillä.Ja mikä parasta, Monican buddy oli kuulemma luvannut järjestää kirppiskierroksen ja miehän lyöttäydyn mukaan! Onneksi löytyi ihmisiä jotka on kiinnostuneita tästä second-hand-osastosta, kun oma buddy ei ollut ollenkaan asiasta perillä.

Ai niin ja voin kertoa että vaikkei täällä oo paljonkaan pakkasta niin tuo tuuli on jotain ihan vihoviimeistä! Pyöräillessä se on vielä purevampi, joten ei varustetaso meinannut ihan riittää sitä vastaan ja kotiin päästessä oltiin melko jäätyneitä tyttöjä. Ois se pilkkihaalari sittenki pitäny ottaa mukaan. Taidan hankkia korvaläpät, pelkkä pipo ei tunnu riittävän.