Pakkaamisen riemua

Kaikissa reissuissa, oli ne sitten pitkiä tai lyhyitä, ärsyttävin osuus on pakkaaminen. Koskaan ei tiedä mitä ja miten paljon pitäisi ottaa mukaan, aina tulee tehtyä vääriä valintoja ja aina jotain unohtuu. Tätä ennen en tosin ole vielä kertaakaan joutunut mahduttamaan puolen vuoden kamppeita kahteenkymmeneen kiloon ja ottamaan valinnoissani huomioon sellaista asiaa kuin vuodenaikojen vaihtuminen, eli nyt ollaan ihan uudenlaisen jännän äärellä. Tuntuu kummalliselta, kun mukaan pitäisi saada sopimaan villasukkia, hellemekkoja ja kaikkea siltä väliltä. Tänk kaad kerrospukeutumisesta. 

Aina kun pakkaaminen on tullut puheeksi ja olen pohtinut sen ja tämän asian mukaan ottamista, olen saanut milloin keneltäkin lohdullisen kommentin "ostat sitten sieltä". Ja tottahan tuo, varsinkin jos kotiin päin tullessa lentoyhtiöiden painorajoitukset eivät ole esteenä vaan omaisuus menee mukavasti auton takakontissa. Silloin ei haittaa jos on tullut ostettua kengät tai parit tai uusi takki. 

Merkittävänä apuna pakkaamisen suunnittelussa on ollut säätiedotteet. Forecan sivuilta on voinut tarkastella Tanskan talven kehittymistä ja todeta, että suunnilleen samanlaista säätä on nähtävästi tiedossa kuin mitä täällä oli koko syksyn: lämpöasteita ja vesisadetta, mutta onneksi näköjään myös meikäläisittäin harvinaista herkkua eli auringonpaistetta! Lunta en tule kaipaamaan, kiitos vaan. 

Toinen apuväline on ollut tanskalainen katumuotiblogi The Locals, josta on voinut katsoa että minkänäköisissä kamppeissa ne tanskalaiset kulkee. Siellä näkee kaikkea farkkutakista ulsteriin, mutta kaikesta päätellen paksuimman untuvatakkinsa voi jättää kotiin. Enää puolitoista viikkoa aikaa pestä pyykkiä ja arpoa matkalaukun äärellä. Hui.

PS. Jos sattuu käyttämään Bloglovinia niin Missent to Denmark löytyy nyt myös sieltä! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Pakkaaminen vaiheessa. Pahasti.