Miltä näyttää Odense

Tänään oltiin ESN:n järjestämällä kaupunkikierroksella ja katseltiin miltä Odensen keskusta näyttää. Mie olin vaan koko ajan ihan innoissani kun täällä on niin sairaan nättiä näin talvellakin. Tässä on muutama vauhdista roiskaistu otos muun muassa H.C. Andersenin talon kulmilta.

Vanhoja taloja lähellä H.C. Andersens Husia.

Ransun serkku yrittää karata ullakkoikkunasta. 

Kulttuurihistoriallinen museo jossa on kuulemma kaikkea keskiaikaan liittyvää sälää.

Se on kirkko. Elkää kysykö tarkemmin.

3 in 1.  Happy Viking, Bodegaen ja Barracuda. Baareja siis kaikki.
Tuutorit suosittelee.

Odense-joen ympäröimä H.C. Andersenin puutarha.
On kuulemma kesällä täynnä eväsretkeilijöitä,  nyt niitä ei jostain syystä näkynyt.

Odensen kaupunginteatteri. Pitäisköhän käydä, vaikkei mitään ymmärräkään.

Lisää kuvia tulee ajan kanssa, nyt en hirveästi niitä ottanut kun sitten olin aina muusta ryhmästä jäljessä ja sitten piti juosta ja totesin että no hei, mie oon täällä puoli vuotta, että enköhän mie kerkeä hotaamaan vielä ihan riittämiin ja paremman ajan kanssa. Mutta että tämmöstä näin alkajaisiks. 

Eka koulupäivä

Tänään kävin sit ensimmäistä kertaa yliopistolla ja se. Oli. Iso. Päärakennuksen pääkäytävä on valehtelematta vähintään 500 metriä pitkä ja siitä versoo sivukäytäviä ja ylimenokäytäviä ja sivurakennuksia siihen malliin että härre gud. Onneksi näyttäis siltä että miun kurssit on kaikki siinä pääkäytävän varrella, niin ei tarvii lähteä hortoamaan minnekään sivurakennuksiin ainakaan heti alkajaisiks. Tosin tänään jo meinattiin eksyä kun etsittiin International Officea jonne piti viedä vuokrasopimus ja hakea ESN:n (Erasmus Student Network) jäsenkortti ja prepaid-liittymä puhelimeen. Nyt on sit tanskalainen puhelinnumero käytössä, mikä tarkoittaa sitä että miun normaali suomalainen liittymä on ainakin toistaiseks jäissä eli turha sitä kautta tavoitella.

Orientaatiotilaisuus alkoi auditoriossa hyvin tuttuun malliin: ooteltiin vartti että tilaisuuden vetäjät härväsi tekniikan kanssa, soittivat IT-hepulle joka tuli ja meni ja sitten tuli taas ja sitten saatiin powerpointit pyörimään. Sama homma joka paikassa, nähtävästi. (Eikö tekniikan tarkoitus pitäisi olla helpottaa ihmisten elämää eikä viedä sikana ylimääräistä aikaa? Kävi vaan mielessä.)

Ensimmäisellä pätkällä meille ei kerrottu oikeastaan juurikaan mitään mitä ei jo ennestään olisi sähköposteissa tullut ilmi, mutta oli ihan mukava nähdä minkälaista sakkia täällä sitten pyöriskelee. Ainakin yksi suomalainen meidän lisäksi bongattiin, mutta ei käyty vielä tenttaamassa kuka ja mistä se on. 

Tauon jälkeen meidät jaettiin tiedekuntien mukaan omiin ryhmiimme ja sitten meinasi olla hämmennyksen paikka kun nimenhuudossa jäin rannalle. Onneksi en ollut ainoa, ja syykin selvisi: meidät maisteritason opiskelijat oli jätetty kylmästi listan ulkopuolelle, koska opettajan mukaan "you Master Level students can do whatever you want". Oli vähän orpo olo että no näinkös tää meni, eikö meitä kukaan pidä kädestä ja kerro mitä pitää tehdä? Hyvin vahvasti tuntui tuo kyseinen opettaja olevan sitä mieltä että no nää jutut nyt koskee vaan kanditason opiskelijoita. Kivaa. Mutta eiköhän ne asiat rupea etenemään kunhan luennot alkaa. Yliopiston Blackboardilta (vähän niinkun WebOodi muttei sinne päinkään) kävin tarkistamassa että no miun kurssi-ilmoittautumiset sentään on menny perille ihan asiallisesti. Se nyt ois puuttunut kun olisin tullut tänne enkä mahtuiskaan enää millekään kursseille. 

Mutta yksi positiivinen asia selvisi tänään, eli meidän suomalaisten tosiaan EI tarvii hankkia oleskelulupaa (Residence Permit) EIKÄ meiän tarvii ilmoittautua väestörekisteriin EIKÄ hankkia tanskalaista sosiaaliturvatunnusta (CPR) tai vakuutuksia, koska ollaan Pohjoismaista. Helpottaa nimittäin kummasti kun ei tarvii sitä paperisotaa käydä. Tähän asti tämä oli jotenkin tosi epäselvää, kun jokaisessa sähköpostissa puhuttiin siitä että no sitten kun tuut tänne ja olet eu-kansalainen niin sitten sitä ja tätä, ja jossain alaviitteessä ehkä mainittiin että pohjoismaalaisiin pätee eri systeemit, mutta ei kerrottu että mitkä. Mutta siis ei tarvii. Jes. 

Illalla käytiin Nooran ja Monican kanssa pyöräillen keskustassa ja ihmeteltiin siellä vähän aikaa. Totesin, että nähtävästi Odensen keskusta voi olla maanantai-iltana vielä Joensuutakin hiljaisempi paikka, ja se on jo jotain se. Mutta kävelykatu ja ostospaikat löydettiin: tutut ja turvalliset henkkamaukka, Only, H&M ja Ginatricot mutta myös Monki, jonne pitänee suunnistaa ensi tilassa kun tuntuu siltä että tekee mieli shöppäillä.Ja mikä parasta, Monican buddy oli kuulemma luvannut järjestää kirppiskierroksen ja miehän lyöttäydyn mukaan! Onneksi löytyi ihmisiä jotka on kiinnostuneita tästä second-hand-osastosta, kun oma buddy ei ollut ollenkaan asiasta perillä.

Ai niin ja voin kertoa että vaikkei täällä oo paljonkaan pakkasta niin tuo tuuli on jotain ihan vihoviimeistä! Pyöräillessä se on vielä purevampi, joten ei varustetaso meinannut ihan riittää sitä vastaan ja kotiin päästessä oltiin melko jäätyneitä tyttöjä. Ois se pilkkihaalari sittenki pitäny ottaa mukaan. Taidan hankkia korvaläpät, pelkkä pipo ei tunnu riittävän.

Vedenkeitin + polkupyörä = kaikki mitä tarvitaan

Just kun olin ehtinyt tottua siihen, että meitä on täällä kolme tyttöä jotka hiihtelee ympäriinsä hyvin hissukseen, niin eilen tupaan pöllähti neljä melko meluisaa hongkongilaista vielä meluisampine buddyineen. Se hälinän ja höpötyksen ja ihmisten paljous oli jotain sen verran ahistavaa että mie läksin karkuun. Missiona oli löytää supermarketti Bilka ja ostaa sieltä vedenkeitin. 

Kartalta katsottuna kaikki aina näyttää harvinaisen selvältä ja yksinkertaiselta mutta luonnossa se ei koskaan oo sitä. Tein omituisen lenkin Ikean ympäri ennen kuin bongasin Bilkan järkyttävän kokoiset kyltit, mutta eksyilemistä tapahtui kuitenkin loppupeleissä suhteellisen vähän. Bilka oli vähän niinkun Prisma, hirvittävän suuri ja täynnä lapsiperheitä. Meinas ehkä vähän ahistaa, mutta ainakin löysin edullisen vedenkeittimen ja se kainalossa saapastelin kotiin siinä toivossa että siellä olis vähemmän ihmisiä. Se oli turha toivo. 

Bilka oli vähän suurempi kun mie luulin. 

Kotimatkan varrella on muistutus siitä, missä ollaan.

Nyt meitä on siis kolmen sijasta seitsemän ja vähän vois ahistaa. Ei paljon, mutta vähän. Kyllä se tästä kunhan tähän tottuu, mutta luultavasti ennemmin kuin myöhemmin alkaa ärsyttää kun suihku- ja keittiönkäyttövuoroja joutuu vahtaamaan ja tyypit ei laita astioita pesukoneeseen ja vessa on aina sotkussa jajaja. 

Tänä aamuna Nooran kanssa puhuttiin polkupyörien hankkimisesta, ja Noora oli kuulemma Kvicklyssä käydessään nähnyt kivan pyörän joka ei ollut kauhistuttavan hintainenkaan, vähän yli 1500 dkk (eli noin 200 e). Bilkan nettisivuilta katsottiin kans pyöriä ja todettiin että siellä ne oli hirvittävän hintaisia, 1700 dkk:sta ylöspäin. Päätettiin lähteä Kvicklyyn katsomaan ja tekemään ruokaostoksia ja sehän olikin ihan kannattava reissu: se Nooran katsoma kiva pyörä oli alennuksessa, 999 dkk eli noin 135 e. Vähän aikaa siinä mietittiin, että otetaanko jo pyörät mukaan vai mietitäänkö vielä ja haetaan sit iltapäivällä, mutta niitä ei ollut kovinkaan monta jäljellä ja siinä meidän ihmetellessä niitä vietiin nenän edestä jo kaksi. Päätettiin siis tarttua tilaisuuteen ja niinpä sitten ajeltiin kotia tyytyväisinä pyörän omistajina. Vielä kun saatais valot asennettua ja satulat säädettyä niin muy bueno! 

Hon heter Rocky. Hon är min cykkel.

Eilen sain muuten toteutettua myös siivousvimmaani imuroimalla lattiat. Heti helpotti. Sain imuroida vähän seiniltäkin, oli siihen malliin hämähäkkejä ja niiden seittejä. Huolestuttavin havainto toistaiseks on ollut pienet mustat muurahaiset keittiössä. Toivottavasti ne ei lisäänny. 

Olohuone näyttää tältä. Ovesta pääsee patiolle.

Keittiö näyttää tältä. Siisteydessä ois toivomisen varaa. 

Huomenna on sit eka orientaatiopäivä, saa nähdä löydetäänkö edes oikeaan luokkaan. Sovittiin Nooran ja Monican kanssa että mennään porukalla, ahistaa vähemmän. Tiistaina on sit oleskelulupameininkejä ja kävelykierros kaupungin keskustassa. Tästä se lähtee. 

Så här är jag. Matkantekoa ja ensifiiliksiä.

Täälläpä sitä nyt ollaan, kaikesta huolimatta. Eilen nimittäin meinasi olla vähän jännää kun aamulla kuuden jälkeen tuli tekstiviesti SASsilta: "Your flight has been cancelled." Syystä tahi toisesta just se Kuopio-Helsinki -vuoro oli päätetty peruuttaa jolla miun piti lentää, kiitos tästä. Melkein meinas stressiä pukata mutta eihän se auttanut kun selvittää ja pikaratkaisu oli se, että tyttö ja pakaasit Joensuun lentokentälle ja sieltä Helsinkiin seuraavalla mahdollisella koneella. Se siitä halvasta lentolipusta. 

Helsingistä eteenpäin matkanteko sujui niinkuin oli suunniteltu ja Kööpenhaminassa kone oli peräti vartin etuajassa. Junalipun sai ostaa lentokentän terminaalista ja asiakaspalvelu oli harvinaisen mukavaa ja ystävällistä. Junaa saikin sitten suorastaan odotella, ja mie kun pelkäsin että en kerkiä. Raiteet oli siis tosiaan ihan siinä terminaalin alla, ei tarvinnu paljon etsiä.

Tässä vaiheessa muuten mainittakoon, että mie rakastan tuota miun matkalaukkua. Kaikesta kuskaamisesta sen kanssa selvisin niin vähällä vaivalla että vaikea uskoa että se painoi 21kg. Ainoa vaikeampi paikka sen kanssa meinas olla junan ovella olevat kolme tai neljä askelmaa, jotka piti raahata kantamalla. Muuten ei olis voinut olla helpompaa! Kiitos joulupukki. 

Siellä laiturilla istuskellessa tuli jotenkin suorastaan japanimaiset fiilikset kun mussutin tonnikala-kurkku-majoneesi-eväsleipiäni. Sääkin oli vähän samanlainen, pikkupakkasta (eli ehkä -1) ja puoliaurinkoista, muutama hassu lumenripaus siellä täällä. Junan ikkunasta sitten ihan liekeissä pällistelin maisemia ja tohkeilin itsekseni kun Fynnin puolelle tultua näkyi meri vähän aikaa. Täällä on niin nättiä! 

Odensen rautatieasemalla miun buddy Otilia oli vastassa ja vähän aikaa kun tutkittiin karttaa ja ajeltiin ympäriinsä niin oikea osoite löytyi ja mie rymistin uuteen asumukseeni. Ennestään täällä oli yksi jenkkityttö ja yksi suomalainen, mie olin kolmas saapuja. Kolme pitäis vielä olla tulossa, joista ainakin yksi on hongkongilainen kuulemma. Kämppä oli ihan positiivinen yllätys, täällä on tosi väljät yhteiset tilat, kaksi vessaa ja kaikki näyttäis olevan aika vastikään remontoitua. Muiden tyttöjen kanssa tosin todettiin että on täällä jotenkin vähän siivotonta, heti ensi töikseen tekis mieli alkaa imuroimaan ja jynssäämään paikkoja puhtaiksi. Ja huomatkaa, mie en oo ainoa joka on sitä mieltä! Tämä ei siis oo vaan miun omaa omituista taipumusta siivota vapaaehtoisesti. :D 

Tänä aamuna kun heräsin ja katoin ikkunasta pihalle, siellä näytti tältä: 

Nouuuuuuu! Lunta! Miks? Sitähän mie tulin tänne pakoon. Mutta ei voi mitään, koko päivän sitä on sit satanu enempi tai vähempi. Mutta mie elän siinä vahvassa uskossa että se ei oo tullu jäädäkseen. Kevättä mie silti ootan jo ihan innolla, tässä taloudessa on nimittäin aika iso patio/puutarha/takapihasysteemi, niin sitten voi vaikka ulkonakin istuskella koneensa kanssa, ei tarvii aina jumia sisällä. 

Ja tältä näyttää miun kotiosoite kadulta katsottuna. Miun ikkuna on tuo keskimmäinen jossa on verho auki.

Tämän päivän ohjelmisto muodostui Ikeassa ja ruokakaupassa käynnistä. Siellä toikkaroin tuntitolkulla ja metsästin halvimpia mahdollisia asioita. Ruoka on täällä törkysen hintaista, melkein väittäisin että jopa kalliimpaa kun kotona ja se on jo jotain se. 

Jäi Ikean lihapullat vielä tällä kertaa testaamatta, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tästä kämpiltä ei nimittäin varmasti oo puoltakaan kilometriä tuohon Ikealle ja nähtävästi köttbullar maksaa vähempi kuin myslipussi kaupassa! (25 dkk on noin 3,36 e, toim.huom.) Eli luultavasti tulis halvemmaksi käydä tuolla syömässä päivittäin köttbullareita kuin laittaa itse ruokaa. 

Ja tältä näyttää miun kämppä: 

Positiivinen yllätys oli se, että täällä oli edellisten asukkaiden jättämää tavaraa jonkun verran eikä esimerkiksi peittoa ja tyynyä tarvinnut lähteä ensimmäiseksi hankkimaan. Pari lehtikoteloa, kynttilälyhty ja kaksi fleecehuopaa oli myös valmiina. (Väristä voi varmaan jo päätellä että tuo pinkki huopa ei oo miun oma ostos.)

Otilia toi mulle tuliaisiksi gerberoita. Pitää yrittää saada ne säilymään hengissä. 

Niin ja check this out! Laktoositonta maitoa! Ja tuttua ja turvallista X-traa, sitä mitä kotona on viimeiseen asti koettanut vältellä. Ei pääse koti-ikävä liikaa yllättämään kun monissa pakkauksissa lukee suomeksikin mitä niissä on. 

Naapurissa on muuten autopesula. Voin kertoa että ulkoikkunat ei ainakaan oo kauhean hyvin äänieristettyjä, sen verran rankasti kuuluu liikenteen äänet ja pesulan tsurina ja pörinä läpi. 

Mutta että näin täällä, yliopistoa en oo vielä kerennyt käydä ihmettelemässä mutta Noora tuossa sanoi että on kuulemma iso. Niinkun I-S-O, junou. Huomenna pitää varmaan taivaltaa kampusta ihmettelemään. Täällä kaikki hyvin toistaiseksi, kerron taas lisää kun on kertomista. 

Pakkaamisen riemua

Kaikissa reissuissa, oli ne sitten pitkiä tai lyhyitä, ärsyttävin osuus on pakkaaminen. Koskaan ei tiedä mitä ja miten paljon pitäisi ottaa mukaan, aina tulee tehtyä vääriä valintoja ja aina jotain unohtuu. Tätä ennen en tosin ole vielä kertaakaan joutunut mahduttamaan puolen vuoden kamppeita kahteenkymmeneen kiloon ja ottamaan valinnoissani huomioon sellaista asiaa kuin vuodenaikojen vaihtuminen, eli nyt ollaan ihan uudenlaisen jännän äärellä. Tuntuu kummalliselta, kun mukaan pitäisi saada sopimaan villasukkia, hellemekkoja ja kaikkea siltä väliltä. Tänk kaad kerrospukeutumisesta. 

Aina kun pakkaaminen on tullut puheeksi ja olen pohtinut sen ja tämän asian mukaan ottamista, olen saanut milloin keneltäkin lohdullisen kommentin "ostat sitten sieltä". Ja tottahan tuo, varsinkin jos kotiin päin tullessa lentoyhtiöiden painorajoitukset eivät ole esteenä vaan omaisuus menee mukavasti auton takakontissa. Silloin ei haittaa jos on tullut ostettua kengät tai parit tai uusi takki. 

Merkittävänä apuna pakkaamisen suunnittelussa on ollut säätiedotteet. Forecan sivuilta on voinut tarkastella Tanskan talven kehittymistä ja todeta, että suunnilleen samanlaista säätä on nähtävästi tiedossa kuin mitä täällä oli koko syksyn: lämpöasteita ja vesisadetta, mutta onneksi näköjään myös meikäläisittäin harvinaista herkkua eli auringonpaistetta! Lunta en tule kaipaamaan, kiitos vaan. 

Toinen apuväline on ollut tanskalainen katumuotiblogi The Locals, josta on voinut katsoa että minkänäköisissä kamppeissa ne tanskalaiset kulkee. Siellä näkee kaikkea farkkutakista ulsteriin, mutta kaikesta päätellen paksuimman untuvatakkinsa voi jättää kotiin. Enää puolitoista viikkoa aikaa pestä pyykkiä ja arpoa matkalaukun äärellä. Hui.

PS. Jos sattuu käyttämään Bloglovinia niin Missent to Denmark löytyy nyt myös sieltä! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Pakkaaminen vaiheessa. Pahasti.