Päivä Legolandissa

Eilen oli ESN:n järjestämä Legoland-retki ja siellä mennä vierähti sujuvasti koko päivä. Vaikka sää oli puolipilvinen, illalla punoitti posket siihen malliin että ulkona on tullut oltua. Huvipuistoseurana mulla oli kurssikaveri Laura (Kroatiasta) ja Lauran ystävä Roberta (Italiasta). Tyttöjen kanssa mennä viipotettiin masiinasta toiseen ja minäkin, joka en koskaan ole vuoristorataan suostunut, ajoin vuoristoradassa. Kahdesti. Oli kivaa kun seura oli sellaista että jee mennään tuonne ja tehdään tuota ja kokeillaan tätä, niin siinä oli helppo mennä itsekin mukana. Varmaan melkein kaikki härvelit kokeiltiin läpi, paitsi ne joihin meitä ei päästetty kun oltiin liian isoja. Höh. 

Legolandista tämmöisen huvipuisto-arankin on helppo aloittaa, kun kaikki laitteet on suunniteltu niitä perheen pienimpiä silmällä pitäen, eli hurjimmatkaan ajelut ei olleet mitenkään radikaaleja ekstreme-elämyksiä. Päivä oli kiva, mutta mitäs mie siitä turhia enempää jauhamaan kun on valokuvia jotka puhuu puolestaan.

Minä ja Laura Legolandin porteilla.

Minimaassa oli mintraktori ja minilehmiä! 

Lego-Nyhavn.

American Studies -opintoretkihän tämäkin siis oli.

Lisää American Studies -materiaalia.

Ehkä melkein parasta koko Legolandissa oli Tähtien Sota -miniatyyrit! Ainoa matkamuisto minkä itselle ostin oli Lego-Darth Vader -avaimenperä. :D

Millennium Falcon!

Mos Eisleyn kanttiini Tatooinella. Tähän pitäis saada taustalle soimaan
se house-bändin veivaama biisi.

AT-AT Walkers! 

Darth Vader! Tähän taustalle Imperiumin teema.
(Vaikkapa tuolta)

R2-D2 ja C-3PO

Panoraama-näköalahurveli. Se meni mukavan hitaasti ylös
ja tuli yhtä hitaasti alas. 

Alhaalla näkyy minimaailma. Billundin lentokenttä on jossain tuon
kaiteen takana. 

Hipsteri-jellona.

Monoraililla ajaa puksuteltiin.

Näkymä monorailin kyydistä Tähtien sota -osastolle.

Lego-kanoottiajelu. Lopussa oli iso huiiiiii ja sit LOISKIS. Onneks
ollaan Tanskassa ja meillä kaikilla oli vedenpitävät takit.

Merirosvojolla-ajelu.

Ajelijat jollassa.

Paljon niillä on rommia.

Alligaattorin ruokkima-aika.

Piraattikaruselli. Silläkin ajettiin. 

Päättäväisesti kohti vuoristorataa. 

Korppikotkat vahti meidän evästaukoa.

Egyptiläinen temppeli. Ajettiin hurvelilla ja kerättiin pisteitä ammuskelemalla
valoja. Vähän niinkuin Duck Hunt! 

Lego-akvaario.

Vapaudenpatsas.

Ja totta kai Legolandissa pitää myös rakentaa Legoilla! Oikealla miun
hieno näkemys punaisesta tuvasta. 

Totta kai Lego Shopissakin piti käydä mutta härre gyd että on kallista!

Ja viimeinen poseeraus ennen kotiinlähtöä. Jee! 

Mökkihöpertelyviikko

Pääsiäinen meinasi jo aiheuttaa jonkinasteista mökkihöperöitymistä, mutta tunnelin päässä oli sentään näkyvissä ihmisten ilmoille liikahtelua kun tiistaina piti olla luento. Piti olla. Ja mulla piti olla se esitelmä, joka aiheutti melkomoista ahistumista koko viikonlopun ajan. Mutta tietysti maanantai-iltana professori laittoi viestiä että tunti on peruttu. En tiennyt että pitäiskö olla ihan että jeeeee vai että nöyyyyyyyy. Olin enemmän jälkimmäistä, koska a) joutuu viikon pidempään kärvistelemään ennen kuin saa sen esitelmän pois jaloista ja b) olishan tuo ollut jo korkea aika päästä luennolle ja nähdä ihmisiä. Kulutin sitten tiistaipäivääni muun muassa käymällä kävelyllä vesisateessa.

Keskiviikkona oli sit lopultakin ensimmäinen luento kahteen viikkoon ja illalla kävin syömässä Otilian kanssa. Huomasin että hupsis, oltiin muuten nähty viimeksi helmikuussa. Mites tässä nyt näin pääsi käymään. No, vahinko on nyt korjattu: syötiin hyvin Café Cuckoo's Nestissä ja käytiin juomassa teet Den Smagløsessä ja vaihdettiin kuulumisia.

Tänään oli taas joutopäivä, joten kävin pitkähköllä kävely(tallustelu-matelu-hortoilu)lenkillä ihastelemassa tanskalaista metsää. Tai no, 'metsää'. Ei nuo pienet puskat kotoisella mittapuulla mitään metsiä olleet, mutta nättiä oli silti.

Hedelmäpuiden kukkima-aika alkaa olla kohta jo ohi, mutta vielä jotkut sinnittelee.

Huomatkaa hento viherrys. 

Raakku.

Muratteja kiipeilee täällä vähän joka paikassa. 

Asunto vuokrattavana / Til leje. 

Kurre!

Polku yliopiston tekniikan laitokselle. 

Kisu! Oli muuten harvinaisen paha tuijotus.

Loppupäivän sitten taas hengasinkin kämpillä. Kirjoitin vähän kolumnia, leivoin porkkanakakkua, aloitin lukemaan Fight Clubia (ja oon jo puolivälissä menossa) ja muuten vaan pyöriskelin levottomana. Huomenna on onneksi taas luento ja lauantaina pääsee Legolandiin, jei! On tämä toimettomuus meinannut jo ruveta vähän ahdistamaan.

PS. Hongkongilaiset on olleet lauantaista asti poissa, ah mikä rauha!

The Daily Roommates

Koska noista kämppiksistä irtoaa näköjään asiaa enempi kuin ehtii valittaa, lisäsin oikean reunan navigointiin päivittäin/viikoittain/fiiliksen mukaan vaihtuvan kämppis-memen. Kokoan ne kaikki tänne, saa nähdä minkä verran niitä ehtii kertyä siihen mennessä kun kotiinlähtö koittaa.

Pääsiäisen viettoa

Siinä missä kaikki muut tuntuu vetävän lonkkaa pääsiäisenä, mie oon tehnyt ihan päinvastaista. Mut mie oonkin lähinnä vetänyt lonkkaa suurimman osan täälläoloajastani, joten ehkä on vähintään oikein ja kohtuullista että miekin joudun vaihteeksi tekemään jotain. 

Lauantaina uhmasin järkyttävän kovaa tuulta ja kylmyyttä ja lumisadetta(!) ja kävin tsekkaamassa kirpparin Nedergadella. Se oli vähän pettymys, muutama paleleva myyjä ja muutamia palelevia ostajia ja pöydät notkollaan niistä samoista peltipurkeista ja posliinikissoista kuin aiemmillakin kirppareilla joilla täällä on tullut käytyä. Hassussa säläpuodissa kävin pyörähtämässä, se näytti siltä että se on ollut paikoillaan ja kerännyt säläkerroksia sisuksiinsa vähintäänkin 1600-luvulta saakka. 

Kirpputori Nedergadella ja Overgadella.
(Ei sitä siellä Overgaden puolella kyllä näkynyt.)

Kramboden eli säläpuoti. 

Hyvä ruoka, parempi mieli. Tai jotain semmosta. 

Siinä on puulusikka poikineen. 

Ainoa ostos koko kirppisreissulta. Postikortti säläpuodista, 5kr. 

Eilen ja tänään sitten väänsin hampaat irvessä kouluhommia, miettikääpä sitä. Tähän saakka on riittänyt, kun on lueskellut kutakin luentoa varten artikkelin tai pari tai jonkun romaanin ja ehkä vähän miettinytkin lukemaansa. Nyt piti käydä oikeasti töihin, kun tiistaina olisi minun vuoro pitää suullinen esitelmä kirjallisuuden luennolla. Aiheena on Jay McInerneyn romaani Bright Lights, Big City, jonka kanssa ongelmaksi muodostui lähinnä se, että siitä olisi liikaakin sanottavaa. 

Parin päivän aherrusta on helpottanut se, että Monica on edelleen Italian reissullaan ja honkongilaiset lähtivät lauantaiaamuna Kroatiaan määrittelemättömän pituiselle reissulle. Täällä ollaan siis vain minä ja Noora, ja kumpikin pysyttelee melko tiiviisti omissa oloissaan. Olosuhteet on siis olleet mitä otollisimmat keskittymistä vaativaan työhön. 

Sää on ollut lähinnä tätä, ja tulee ilmeisesti olemaankin seuraavan viikon verran.

Todistettavasti opiskelin.

Valmiin esitelmän kunniaksi tein suklaa-banaanimuffinsseja.
Rehut kävin nyhtämässä eilen pihalta.  

Huomisaamuna pitäis sit mennä luennolle pitämään se esitelmänsä. Ahistaa jo valmiiks. 

Ny Carlsberg Glyptotek eli taidepläjäys

Ollin lähdettyä päätin torstaina jäädä vielä pyörimään Köpikseen, kun kerran oli koko päivä aikaa eikä mihinkään kiirettä. Otin Kastrupista metron Christianshavniin ja lähdin sieltä tallustelemaan hissuksiin keskustaa ja rautatieasemaa kohti ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Seurailin kanavan rantoja ja ihmettelin kirkasta auringonpaistetta. 

Overgaden neden vandet, Christianshavnissa. 

Tätä se opas tarkoitti sillä että auringonpaisteella kirjasto kimaltaa.

Aikani kun kävellä tapsuttelin niin tulin Ny Carlsberg Glyptotekin eteen. Turistikartastani sihtailin että mikäs tämä paikka oikeastaan on putinkejaan ja tulin siihen tulokseen että sehän on taidemuseo. Sinne siis! 

Ny Carlsberg Glyptotek

(Nyt seuraa esitelmä.)

Kuten nimestäkin voi ehkä päätellä, Ny Carlsberg Glyptotek on Carlsberg-panimopohatta Carl Jacobsenin aikaansaannosta. (Tämä kaveri on siis Carlsbergin peustaja J.C. Jacobsenin poika, toim.huom.) Jacobsenin ajatuksena oli rikastaa kaupungin kulttuurielämää tarjoamalla nähtäville kansainvälisesti merkittävää taidetta. Taidemuseon kokoelmat keskittyvät tanskalaiseen ja ranskalaiseen taiteeseen sekä Välimeren alueen vanhojen kulttuurien taiteeseen. Maalausten lisäksi museossa on nimensä mukaisesti kattava kokoelma veistoksia - glyptoteekkihan tarkoittaa veistoskokoelmaa.

Jacobsen uskoi vahvasti taiteen pedagogiseen merkitykseen, eikä halunnut että maalaukset järjestettäisiin jonkin tieteellisen periaatteen mukaisesti kuten museoissa. Hän halusi että teokset olisivat esillä intuitiivisesti  järjestettynä niin, että ne puhuttelevat kävijöitä suoraan, ilman akateemisia tai historiallisia ohjenuoria. (Lue lisää: http://www.glyptoteket.com/explore/history-glyptotek) 

Glyptoteekki on Jacobsenin kahdessa osassa rakennuttama. Ensimmäinen, ranskalaiselle ja tanskalaiselle taiteelle tarkoitettu osa avattiin vuonna 1897. Pari vuotta myöhemmin Jacobsen tajusi että rakennus on liian pieni, ja rakennutti viereen toisen antiikin taiteen kokoelmaa varten. Rakennukset yhdistettiin niiden väliin jäävällä talvipuutarhalla, ja uusi komeus avattiin 1906. 

(Kuiva osuus päättyy.)

Itsehän tein tietenkin sen virheen, että menin museoon kevyesti nälkäisenä. Sitä ei pitäisi koskaan tehdä. Jos aikoo katsella taidetta tuntitolkulla, se pitää tehdä hyvin syöneenä, muuten ei jaksa keskittyä. Loppujen lopuksi hortoilin ympäri suurta ja hämmentävää rakennusta ja etsin epätoivoisesti ranskalaisia impressionisteja. Voin kertoa että Välimeren alueen kokoelma oli iso. Siltä se ainakin tuntui, kun yritin löytää tietäni sen läpi. 

Kameranikin jätin tietysti säilytyslokeroon takin ja laukun kanssa niin en saanut kuvia talvipuutarhasta, mutta voin kertoa että se oli kaunis. Korkea lasikupolikatto ja sen alla isoja palmuja. Kannattaa käydä Glyptoteekin sivuilla hiihtelemässä, sieltä saa vähän käsitystä mistä mie puhun. 

Itse olin eniten liekeissä van Goghin maalauksista. Varsinkin Maisema Saint-Rémystä oli hieno, sitä seisoin tuijottamassa pitkään.

Maisema Saint-Rémystä. Kuva: glyptoteket.com

Toinen hienous oli Auguste Rodinin Ajattelija (Le Penseur). Tämän valoksen I.C.Jacobsen itse tilasi suoraan Rodinilta, herrat kun tuntuivat olevan hyviä kavereita. Niin ja olihan siellä myös iso kokoelma Edgar Degas'n tanssija- ja hevosveistoksia! Degas oli siis se setä joka maalasi paljon balettitanssijoita. 

Ajattelija. Kuva: glyptoteket.com

Puolisentoista tuntia jaksoin museossa pyöriä ja sitten voitti nälkä ja väsy ja päätin lähteä toikkaroimaan rautatieaseman suuntaan. Ensi kerralla sitten ehkä kansallismuseo. 

Vieras numero kaksi ja kuvia söpöistä eläimistä

Tämä viikko meni nopeasti kun sai viihdyttää mieleistä vierasta. Olli tuli maanantai-iltapäivällä ja lähti eilen  yhden jälkeen, eli reilut pari päivää ehdittiin kuljeksia porukassa. Tiistaina tehtiin Odense-tutustumiskierros - johon tosin ei mennyt montakaan tuntia, sen verran pieni on tuo keskusta - ja käytiin pyörähtämässä yliopistolla ja miun kämpillä, missä aiheutettiin norjalaiselle ja saksalaiselle vieraalle huvitusta puhumalla suomea Nooran kanssa. Kuulosti kuulemma koomiselta. Miten se nyt niin. Mie laitoin meille pekonipastaa lounaaksi että jaksettiin iltaan asti. Illalla sit käytiin syömässä Jensen's Bøfhusissa ja yksillä Den Smagløsessä. (Mie veikkaan että porukoiden kanssa mennään tuonne Jensen's Bøfhusiin, on nimittäin A-luokan lihansyöjille tarkoitettu paikka. )

Munke Mosen liepeillä oli hirmusesti kukkia.

Kirsikkapuita.

Satamasta löytyi Finlandgade. Maisemakin näyttää aika suomalaiselta.

Keskiviikkoaamupäivä kulutettiin Odensen eläintarhassa. Siellä oli jos jonkinlaista turriaista ja murmelia ja mie osoittelin innoissani joka suuntaan: "Kisu! Nalle!" Noin joka toista eläintä ehdotin meille lemmikiksi. Saan kuulemma ottaa siperiantiikerin jos ite rahoitan sen ruokkimisen. (Jos Rovaniemen osasto joskus alkaa porofarmareiksi niin tiedätte että teillä on ainakin yksi asiakas. Ja miehän saan kaverialennusta, vai mitä?)

Tämä ei ole Japani, se on Odensen eläintarha.

Hirrmuisen iso kilpikonna. Painaa enempi kun mie.

Tipuja! 

Tämmösen mie saan ottaa lemmikiksi.
En mie sit kuulemma saakaan.

Vauvakirahvi ei suostunut näyttämään etupäätään.

Apina arpoo veden lämpötilaa. Ihan selvästi.

Todistettavasti oltiin molemmat siellä.

Se on iguaani. Ja vedessä pötköttelee manaatteja.

Pingu jos toinenkin.

(Suurin osa eläintarhakuvista on Ollin ottamia, kun mie en vaan saanut aikaseksi. Tai sit mie kuvasin jotain ihan tosi fiksua, niin kuin hiekanvärisiä maasikoja (tai mitä lue marsuja olivat) hiekkataustaa vasten. Hyvin onnistui kuvat.)

Ulkosalla auringonpaisteessa ja Tanskalle tyypillisessä tuulessa (normaalit 9m/s) tallustelun jälkeen oli näläkä, jotenka käytiin lounastamassa Mammas Pizzeriassa. Sen jälkeen pööpöiltiin kaupungilla ja Olli osti vähän tuliaisia. Tuulta lukuunottamatta keli oli kuin morsian niin käytiin ostamassa marketista juotavaa ja mentiin toviksi Munke Moseen istumaan. Mulla oli kyllä ihan hyvä kun istuin Ollin takana tuulensuojassa mutta jostain syystä toinen rupes valittelemaan viileyttä jossain vaiheessa. Illan ravinteliksi valikoitui Hong Kong House, jossa vedettiin sushia ja kiinalaista buffet-pöydästä niin paljon että mie olin ainakin ihan vaikeana koko loppuillan kun oli niin ähky. (Ja tänne mennään sitten Lauran ja Antin kanssa.) Tässä muutaman päivän sisään tuli käytyä ulkona syömässä useammin kuin koko täälläoloaikana tätä ennen. Aika hyvin! 

Torstaiaamuna piti kammeta aikaisin ylös ja ei muuta kuin junalla kohti Kööpenhaminaa. Köpiksessä juoksutin toista matkalaukkuineen pika(hyvin pika)visiitille Nyhavniin että tossa se nyt on, ja sitten metrolla lentokentälle. Voin kertoa että ei muuten ollut ihan helppoa saatella toista matkaan ja todeta että no heinäkuussa nähdään.